7376 - 19.12.2011 (arvosana: -30)

Vituttaahan se nyt hoksata että on kofeiiniriippuvainen. Ei sitä aiemmin ajatellut, mutta nyt kun lähti painoa pudottamaan niin huomaa kofeiinin pois jätettyään miten pahasti siitäkin on riippuvainen. Juu, hyvinhän se mulla menee sinäänsä ettei niitä vieroitusoireita ole koko ajan ja himokin menee ohi sillä että juo vettä (ihan helvetisti).

Ei voi välillä keskittyä mihkään, ei kiinnosta oikeen mikään, vituttaa, outo olo ja välillä olo on saatanan paha. + välillä kädet alkaa täristä kuin jollakin narkkarilla konsanaan, lähinnä siksi että mulla tossa kofeiinin kropasta lähössä menee helvetin kauan.

Nyt sitten pohdin voinko jatkossa oikein koskaan juoda kofeiinisia, vai käykö kuin exjuopoilla ja jää uudelleen koukkuun.

Vittukun aiemmin ei edes tienny tästäkään vaan saatto vetää tyytyväisesti jopa 2 litraa kofeiinisia päivässä.

7363 - 18.12.2011 (arvosana: -10)

Rymysin jalkani johonkin kai kännipäissään, ja nyt en pysty taittamaan koko koipea. Ihan saatanallinen kipu tuossa polven yläpuolella. Siinä ei oo mustelmaa tai muutakaan jälkeä siitä että se olisi osunut johonkin pahasti, mutta jotain tuolle on täytyny tapahtua. Jos istun aloillani niin ei satu, mutta kun astuu tai taittaa tuota jalkaa tai painaa vähän, niin kipu on sietämätön. Heräsin aamulla, ja kun yritin liikuttaa jalkaa niin meinas itku tulla. Nilkutin vessaan katsomaan että mikäs vittu siinä jalassa on, ja housuista pölähti lattialle neulasia. Muistan kyllä juokseneeni metsässä ja ryömineeni kuusen alla sekä lumihangessa. Oiskohan tuosta revähtäny joku lihas? Mitähän tuolle tekis, kuin nopeaa se paranee. Perkele

7332 - 17.12.2011 (arvosana: -39)

Erektiohäiriö vituttaa kun muna ei seiso näki sitte kenet tahansa alastomana, Perkele!

7325 - 17.12.2011 (arvosana: -86)

Liikkuminen, oli ajatuksena pudottaa painoa (tai saada edes tämä nesteläskivatsa pois) joten aloin liikkua ja muutin ruokavalioita. Noh, juu kunto on parempi ja lihasvoimakin on kasvanut kivasti mutta tämä saatanan vatsaläski on edelleen tässä.

7290 - 14.12.2011 (arvosana: -59)

Voi vittu et voi elämä olla hanurista. En mä masentunu oo tai mitään, en oikeesti. Vituttaa vaan valinnat joita on tehny menneisyydessä.

Miksen mä vaan vittu voinu alkaa harjaa hampaita penskana niinku kaikki kehotti? Nyt tippuu hampaat suusta, oon ihan vitun nätti. Miksen mä vaan voinu jättää niitä kaikkia vanukkaita/sipsejä/mäkkipaskamättöjä syömättä? Eipähän tarvis nyt ainakaan pyöriä ovista sisään.

Tukkakin olis vielä päässä ellen olis värjänny sitä aikoinaan pilalle.

Vittu luometki lurppaa rumasti silmien päällä.

Nyt seuraavaks deitti-ilmotusta vääntämään.

7278 - 11.12.2011 (arvosana: -91)

ketuttaa kun just ennen joulua piti sitten mennä lihomaan.

7250 - 8.12.2011 (arvosana: -40)

Vituttaa se, että työ jota kaikkien eniten haluaisin tulevaisuudessa tehdä estyy todennäköisesti omien terveydellisten ongelmien ja muiden vaikeuksien takia.

7237 - 7.12.2011 (arvosana: -42)

Yääh, karkkia, pitsaa... jne.
Vituttaa ku ruokavalio on perseestä, ainoa terveellinen ruoka päivässä on varmaan kouluruoka. Kuntoki päässy niin paskaan jamaan että ei huhhuh, kilometrin pyöräilyn jälkeenki aivan henkihieverissä, enkä ole edes läski.

Pitäsköhän sitä ottaa ittiään niskasta kiinni ja tehä asialle jotai..

7228 - 7.12.2011 (arvosana: -51)

korvatulehdus. ??? vietän tääl turhaan aikaa frendin seurana ja elämä on KAKAKAKAKAKAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA ok ei. mut mul on es ja kaikki on hienosti, ok ei.

7139 - 28.11.2011 (arvosana: -4)

Meen taas tässä kahden maissa silloille märehtimään kuolemaa, kuten näinä tavallista huonompina päivinä tulee tehtyä. Näin vanhalle reppanalle kun ei terapiaa pahemmin tarjota, että keksi siinä itsellesi sitten hoitomuoto, "reppana".

Harvoinpa siinä ihmisiä näkee, mitä oon jo siellä vuosia roikuskellut. Saa olla ihan rauhassa; rekat menee vaan siinä isoilla silloilla, milloin etelään, milloin pohjoiseen. Mä oon nääs näitä liian tunteellisia (rationaalisia?) nössöjä, jotka eivät osaa sukeltaa ajattelematta... Oli se sitten jäähän, tai rekan puskuriin. Toivon vaan — haaveilen, että pystyisin samaan, mihin nämä mielipuolet. Turhaa touhua.

Jos tunnistit minut kirjoitusasusta, niin pahoittelut, että jouduit tätä kautta kuulemaan tämän homman. Ymmärrät varmaan, että kasvotusten näitä ei voi kertoa? Mutta kuten ylempänä sanoin, välitän teistä (teitähän on kuitenkin useampia) aivan liikaa tehdäkseni mitään radikaalia itselleni. Sen takia olen vielä tässä, enkä tästä siis mihinkään mene.


Se itsemurha oli liikaa.

Ja tämä toinen; pettäjä, toi vain lisää arpia.

Sekä se oikeusjuttu, se ei IKINÄ jätä rauhaan.

Yksinäisyys on perseestä, en osaa enää edes nukkua yksin.


Olenko paska ihminen, jos näiden asioiden myötä menetän haluni elää? Tämän kaiken selittäminen sellaiselle, jolla ei ole vastaavaa kokemusta — kuin koettaisi selittää syntymäsokealle, miltä punainen väri näyttää. Mahdotonta.

Ei, en ole enää "läski"; se oli nelisen vuotta sitten, se. Nykyään olen pakkomielteisen syömishäiriöinen, ja treenaan aktiivisesti. Peilistä näen silti edelleen sen kasan paskaa, mikä olin 4 vuotta sitten. Palkitsevaa.

Katkeroiduin taannoin ihmisten pinnallisuuteen, kun laihtuessani/kiinteytessäni aloin saamaan himokkaita katseita. Missä vitussa nämä ihmiset mahtoivat olla silloin kun minä olin läski? Aivan, persoonallisuus; mitä siitä. Roskaahan tuo. Ulkonäkö/paino = kaikki oleellinen ihmisessä.

Tapaillut nuorta, tapaillut kypsää. Hoikasta rehevään, laidasta laitaan... Lopputulos: joko minä olen uskomattoman epäonninen (mahdollista tämäkin), tai ihmiset ovat kaikki uskomattoman sokeita muiden kuin itsensä hyvinvoinnille. Luonne ei korreloi ulkonäön kanssa; kusipäitä on JOKAISESSA ryhmässä, arvon Watson.


No joo, sana on vapaa. Aina mahtuu arvostelijoihin myös näitä trolleja, joiden mielestä itken tyhjästä, jne.

Trolleille voin sanoa: "walk a day in my shoes". Turha teihin on höyryä haaskata, koska osa teistäkin TULEE vielä kokemaan tuskan omakohtaisesti, ja viisastuu sitten siinä vaiheessa.

Näistä asioista ilkkuminen, ja erityisesti KASVOTTOMANA NETIN VÄLITYKSELLÄ, on äärimmäisen munatonta touhua. Kypsempi väki sen tosin tietääkin, ja hatunnosto muuten teille tähän väliin, henkisesti kypsemmät yksilöt!

Nooh, jos joku teistä lukijoista kaipaa ystävää, niin oon henkisesti mukana. Liian paljon paskaa tässä maailmassa, niin vois oikeasti jopa välittää kanssaihmisistä, eikö? Ei saa kyynistyä liikaa.

Koetetaan pysyä optimistisina, vaikka elämä heittelee... Eli rock on, ja isot terkut maanis-depis-pohjoisesta, ya bastards. <3