13192 - 23.3.2015 (arvosana: 0)

Ottaa päähän kun en nykyään saa enää kunnolla unta. Maksimissaan kuus tuntia per yö, ja viikonloppuisin kun saisi nukkua kunnolla niin eeei, herään varttia vaille yhdeksän. Joka vitun viikonloppu, ei väliä kuinka myöhään menen nukkumaan (normaalisti joskus yhden pintaan, koska aikaisemmin taas en saa unta). Oiskohan unilääkkeistä jotain hyötyä vai tarvitseeko niihin jonkun paremman syyn kun vain se ettei saa tarpeeksi unta koska herää liian aikaisin?

13175 - 15.3.2015 (arvosana: -88)

Vittu kun kaksi yötä sitten veti pohkeesta suonta ja kyseinen lihas on vieläkin ihan vitun kipeä.

13087 - 30.1.2015 (arvosana: -68)

Tinnitusta näinä päivinä 5 vuotta täyteen.

-Elämä ei ole edennyt mihinkään, elän edelleen vuoden 2010 alussa
-Kavereita: ei ole, yksi lapsuudenystävä osoittautui sen verran järkeväksi ettei dumpannut tinnituksen takia, mutta muutti muijansa perässä jonnekin helvettin asti
-Vituttaa

13065 - 25.1.2015 (arvosana: -102)

Vittukun tekisi mieli kaljaa mutta lääkäri kielti vatsasairauden takia.. Perkele!

13060 - 22.1.2015 (arvosana: -15)

Verenpaine vituttaa.

Siis toki oli odotettavissa että mulle kehittyy kans verenpaineongelmia, koska vanhemmilla on niitä myös ja liikkuminen on hankalaa (oon liikuntarajoitteinen, en sais rasittaa jalkoja juuri lainkaan, seisoskelukin kielletty).

Nyt ne arvot sitten alko nousta. Vaikka tää on vielä lievää niin kyllä tän vitutuksen siivittämänä pahenee aina vaan koska vittu oon 16 ja mulla on vittu kohonnut verenpaine. Tän ikäsen pitäs olla viel hyväs kunnos mutta vittu ei tästä se lähtee kohta mäkin popsin kourallisen pillerejä joka vitun aamu.

Vittu

13054 - 17.1.2015 (arvosana: -57)

Vituttaa kun musta on tulossa TYHMÄ.

Siis oikeasti tyhmä. En tiedä onko tämä joku Aspergerin syndrooma vai mikä mutta ketuttaa vietävästi. En jaksa kuunnella, en jaksa keskittyä lukemiseen yms.. Jos luen lauseen, unohdan jo heti alussa mitä luin. Lukihäiriöt lisääntyneet ja kirjoitusvirheet myös. Muisti on todella huono.

Ikinä ei ole koulu kauheasti kiinnostanut mutta nyt kiinnostaa koska huono työllisuustilanne. Oikeasti kiinnostaisi olla jossain yliopistossa ja tehdä jotain kivaa näpräämishommaa mutta not possible for me.

Tuntuu siltä kuin käyttäisin tahtomattani jotain 10% aivojen kapasiteetista. Vähän niin kuin tietokone, joka käyttää todella pienen osan hmm mikä hitto se nyt olikaan, sanotaan nyt tehoistaan..

Parasta olisi varmaan mennä lääkärille ja johonkin aivokuvauksiin.

13052 - 17.1.2015 (arvosana: -53)

Yli 10 vuotta kestänyt masennus on ottamassa yliotetta. En tiedä enää montako päivää jaksan, tuskin montaa. Viimeksi puhuin ääneen noin kaksi kuukautta sitten. Sekin oli kaupan kassa. Ei vaan jaksa enää nousta sängystä tai esittää että kaikki olisi hyvin.

13049 - 16.1.2015 (arvosana: -31)

Vituttaa kun oksettaa joka vitun päivä. Olen päivittäin oksennellut jo vuoden.
Lääkäriin ei näköjään vittu pääse kun ruumisautolla..
Pitäisi soittaa 8 aikaan aamusta että voi 2 viikon päähän varata lääkäriajan..
Kuka helvetti herää 8 aikaan? Itse olen hereellä vasta 11 aikaan.. Sitäpaitti jos soitan 8 aikaan aamusta niin oksentelen koko puhelun ajan eikä puhumisesta tule mitään. Liekkö helikobakteeri saatana.. Olen tässä jo soitellut 2 kuukautta ja aina sanoovat että soita aikasempaan tai että en kerennyt.. Aina sama viulu että soita huomenna.. Ja huomenna aina kaikki ajat jo varattu.. Miks vitussa ne ei voi antaa sitä aikaa sit seuraavalle päivälle? Sanoin jo puhelimessa että varatkaa vaikka kuukauden päähän kuhan vittu etes joskus pääsis.. Ei kun soita huomenna.. Vittu soita mihinkään enää. Oksentelen sitten niin että hampaat tippuu. Viina näyttää helpottavan niin taidanpa sitten rueta ryyppäämään.

13032 - 8.1.2015 (arvosana: -81)

Kuolen varmaan kohta, enkä voi puhua siitä kenellekään, koska kukaan ei kuuntele. Lääkärit sanovat, ettei hätää, vaikka selvästi on hätää. Eräänä päivänä kaveri murjaisi vitsin, että hei, entä jos sä kuolet kohta. En tiennyt mitä sanoa, joten nauroin vaan mukana. Onhan se hauskaa, että päivä päivältä voimat katoavat, enkä pysty kävelemään lähikauppaan ilman hengenahdistusta, pahoinvointia ja voimien katoamista kokonaan niin, että silmissä sumenee ja lyyhistyn kadulle. Olen alle 20.

Tuntuu vaan niin helvetin epäreilulta. En elä epäterveellisesti, yritän liikkua säännöllisesti, mutta se on vaikeaa, kun kipu seuraa lakkaamatta. Olen sopusuhtainenkin, ehkä enemmän alipainoinen kuin ylipainoinen jos olisi pakko sanoa. Ulkoisesti kaikki on niin hyvin. Ehkä juuri siksi en voi lakata kyselemästä itseltäni, että mitä tapahtuu ja miksi.

Miksi en välillä hallitse kehoani tai voimiani? Miksi mua väsyttää koko ajan, eikä mikään unimäärä riitä? Miksi hiukset putoaa päästä? Miksi tunnen sydämentykytykseni koko kehossani ilman, että edes liikahdan mihinkään? Miksei jatkuva päänsärky katoa? Miksen välillä hallitse kasvojenikaan lihaksia? Miksi? Helvetti. En tiedä mitä tehdä, en tiedä kelle puhua.

Lääkäri kysyi olenko surullinen, koska nuorilla ihmisillähän ei oikeasti ole koskaan mitään, on vain masennus. Sanoin, että totta helvetissä olen tästä asiasta surullinen ja järkyttynyt, kuka tahansa olisi, mutta en masentunut ja tietäisin kyllä jos olisin ja hakisin apua. Lääkäri tyrkytti silti mielialalääkkeitä. Ne varmasti auttavatkin. Itkettää ja surettaa niin helvetisti. Haluan apua. Kukaan ei enää jaksa kuunnella. Sanovat, että kaikki tämä on omaa laiskuuttani ja huomionhakua.

En halua olla tälläinen. Haluan juosta taas. Haluan tehdä asioita, joita muut ikäiseni tekevät. Mutta en pysty. En vaan helvetti pysty. Sattuu niin helvetisti olla tälläinen yhteiskunnan taakka, kuten läheiseni sanovat. Haluaisin vain taikasauvan, jolla saisin kehoni hallintaan ja kivut katoamaan. Sellaista vain ei tapahdu. Kiitos, kun sain avautua ja kaikille, jotka tämän jaksoivat lukea. Olette hienoja ihmisiä, kun jaksatte välittää ventovieraista ja heidän murheistaan.

13030 - 7.1.2015 (arvosana: -72)

Yllättävän pitkä aika, varmaan pari kuukautta oli ihan hyvä olla. Ja samalla tavalla kuin se tuli niin se myös lähti. Eli täysin odottamatta ja ilman syytä. Taas samassa vanhassa tutussa, jota te varmaan angstiksi kutsutte.

Tammikuu 2015 eli ensimmäisistä masennusoireista onkin tarkka seitsemän vuotta.
En edes uskalla miettiä miten monta kertaa - ja millä tavoin - olen suunnitellut lähtöäni. Ainakin laivasta, katolta, tai kuorma-auton eteen hyppääminen, törmääminen autolla, haulikko, naru, myrkyttäminen mm. sienillä, lääkkeillä,.. viimeisin idea oli purkaa palovaroitin ja syödä se hitunen amerikiumia.
Tupakkia olen ketjupolttanut jo vuosia lähinnä siksi että se aiheuttaa syöpää.
Joskus aioin juoda hirveät perseet ja sammua ulos hankeen. Saunaankin sammuminen on käynyt mielessä.

Tekotavoista fiksuimmat varmaan huomaa, että valtaosa voisi näyttää onnettomuudelta.
Eli se uskallus vaan puuttuu. Lähinnä häpeäleiman takia. Ja epäonnistuminen ei veisi pehmeään huoneeseen.

Sekin vituttaa että tästä sai korjata autocorrectia koko ajan.
Lopuksi haaste, yli 9000 internettiä sille, joka tekee halventavimman ja mauttomimman kommentin.