13032 - 8.1.2015 (arvosana: -82)

Kuolen varmaan kohta, enkä voi puhua siitä kenellekään, koska kukaan ei kuuntele. Lääkärit sanovat, ettei hätää, vaikka selvästi on hätää. Eräänä päivänä kaveri murjaisi vitsin, että hei, entä jos sä kuolet kohta. En tiennyt mitä sanoa, joten nauroin vaan mukana. Onhan se hauskaa, että päivä päivältä voimat katoavat, enkä pysty kävelemään lähikauppaan ilman hengenahdistusta, pahoinvointia ja voimien katoamista kokonaan niin, että silmissä sumenee ja lyyhistyn kadulle. Olen alle 20.

Tuntuu vaan niin helvetin epäreilulta. En elä epäterveellisesti, yritän liikkua säännöllisesti, mutta se on vaikeaa, kun kipu seuraa lakkaamatta. Olen sopusuhtainenkin, ehkä enemmän alipainoinen kuin ylipainoinen jos olisi pakko sanoa. Ulkoisesti kaikki on niin hyvin. Ehkä juuri siksi en voi lakata kyselemästä itseltäni, että mitä tapahtuu ja miksi.

Miksi en välillä hallitse kehoani tai voimiani? Miksi mua väsyttää koko ajan, eikä mikään unimäärä riitä? Miksi hiukset putoaa päästä? Miksi tunnen sydämentykytykseni koko kehossani ilman, että edes liikahdan mihinkään? Miksei jatkuva päänsärky katoa? Miksen välillä hallitse kasvojenikaan lihaksia? Miksi? Helvetti. En tiedä mitä tehdä, en tiedä kelle puhua.

Lääkäri kysyi olenko surullinen, koska nuorilla ihmisillähän ei oikeasti ole koskaan mitään, on vain masennus. Sanoin, että totta helvetissä olen tästä asiasta surullinen ja järkyttynyt, kuka tahansa olisi, mutta en masentunut ja tietäisin kyllä jos olisin ja hakisin apua. Lääkäri tyrkytti silti mielialalääkkeitä. Ne varmasti auttavatkin. Itkettää ja surettaa niin helvetisti. Haluan apua. Kukaan ei enää jaksa kuunnella. Sanovat, että kaikki tämä on omaa laiskuuttani ja huomionhakua.

En halua olla tälläinen. Haluan juosta taas. Haluan tehdä asioita, joita muut ikäiseni tekevät. Mutta en pysty. En vaan helvetti pysty. Sattuu niin helvetisti olla tälläinen yhteiskunnan taakka, kuten läheiseni sanovat. Haluaisin vain taikasauvan, jolla saisin kehoni hallintaan ja kivut katoamaan. Sellaista vain ei tapahdu. Kiitos, kun sain avautua ja kaikille, jotka tämän jaksoivat lukea. Olette hienoja ihmisiä, kun jaksatte välittää ventovieraista ja heidän murheistaan.

13030 - 7.1.2015 (arvosana: -72)

Yllättävän pitkä aika, varmaan pari kuukautta oli ihan hyvä olla. Ja samalla tavalla kuin se tuli niin se myös lähti. Eli täysin odottamatta ja ilman syytä. Taas samassa vanhassa tutussa, jota te varmaan angstiksi kutsutte.

Tammikuu 2015 eli ensimmäisistä masennusoireista onkin tarkka seitsemän vuotta.
En edes uskalla miettiä miten monta kertaa - ja millä tavoin - olen suunnitellut lähtöäni. Ainakin laivasta, katolta, tai kuorma-auton eteen hyppääminen, törmääminen autolla, haulikko, naru, myrkyttäminen mm. sienillä, lääkkeillä,.. viimeisin idea oli purkaa palovaroitin ja syödä se hitunen amerikiumia.
Tupakkia olen ketjupolttanut jo vuosia lähinnä siksi että se aiheuttaa syöpää.
Joskus aioin juoda hirveät perseet ja sammua ulos hankeen. Saunaankin sammuminen on käynyt mielessä.

Tekotavoista fiksuimmat varmaan huomaa, että valtaosa voisi näyttää onnettomuudelta.
Eli se uskallus vaan puuttuu. Lähinnä häpeäleiman takia. Ja epäonnistuminen ei veisi pehmeään huoneeseen.

Sekin vituttaa että tästä sai korjata autocorrectia koko ajan.
Lopuksi haaste, yli 9000 internettiä sille, joka tekee halventavimman ja mauttomimman kommentin.

13028 - 6.1.2015 (arvosana: -48)

Perkele oikeesti kaikki menee päin kusta ja paskaa kun on niin vitun tylsää neljän seinän sisällä! EI OLE YHTÄÄN MITÄÄN TEKEMISTÄ ja vaikka oliskin niin se vaan vituttais mua ja perkeleen masentunut olo joo ei siinä vois nukkua vaikka seuraavat 100 tuntia jos sitten jaksais taas duunaa jotain paskaa.

13012 - 2.1.2015 (arvosana: -62)

Voi VITTU SAATANA nenä ollu perkeleen tukossa koko viikon ja vitun mahaki meni sekasin jostaki helevetin energiajuomasta siis voi vitun vitun vittu

13002 - 28.12.2014 (arvosana: -25)

Kyllä se vituttaa mennä aamulla töihin, kun on ryypännyt viisi päivää!

13001 - 28.12.2014 (arvosana: -58)

Mulla on ihan saatanalliset rintakehä- ja selkäkivut, joita voitas lieventää tai kenties jopa saada loppumaan kokonaan. Mun pitäs maksaa leikkaus omasta pussista koska korvaavien osapuolien mielestä ne kivut ei ole vielä tarpeeksi pahoja.

Haistakaa vittu oikeesti mä oon opiskelija ja opiskelen amiksessa fyysisesti rasittavalla alalla enkä pysty tän takia käveleen ees kunnolla yhtä lyhyttä käytävää ilman että meinaan romahtaa lattialle yrittään hengittää kun rintakehään sattuu ku puukotetulla koko yläkropan ympäri.

Leikkaus maksaa 5 tonnia ja siihen päälle muutaman sataa euroa maksavat jälkitarkastukset ja vielä 100-300 e voiteet ja muut välineet joita toipuessa tarttetaan.

Mistä vitustä mä kiskon lähes 6000 euroa että meen yksityiselle leikattavaks. Vittu ei siinä ees tehä muuta ku poistetaan rintakehän päältä painoa eli rintakudosta (ja koska mun rustot on totaalisen paskana en voi käyttää esim. rintaliivejä enää joten täyspoisto olis ideaali).

Vittu tarpeeks hankalaa saada ees korvaus fysioterapiasta ja saada aikaa käydä sielä hönkimässä ja venyttelemässä että rustot pääsis vähän laajentumaan/korjaamaan asentoaan ja palautuun taas päin vittua kun pitää liivejä (joita ei voi olla pitämättäkään tai rintojen paino pahentaa taas ongelmia mutku ei voi olla ylikokosetkaan tai se ei toimi).

Saas nähä tukehunko johkin nestekeuhkoon ennenko saan säästettyä leikkaukseen.

12996 - 20.12.2014 (arvosana: -52)

kauhee kierto mahassa ja töihin pitäs lähteä. ompa ihan kiva jos pitää mennä junan vessaan ripulille

12935 - 24.11.2014 (arvosana: -31)

On flunssa, yskittää ja aivastuttaa. Nenä vuotaa helposti verta varsinkin nyt kun kylmä ja kuiva ilma. Koita sitten vältellä sitä kun joka kymmenes minuutti tulee sellainen valtava naapurikylään kaikuva aivastus josta roiskahtaa veriset räkämällit pitkin seiniä. Huoh mitä paskaa. Kohta annan itteni vaan vuotaa niin kuiviin ettei veri nouse kunnolla päähän ja pääsen ehkä nukkumaan :D

12929 - 22.11.2014 (arvosana: -31)

Inhottavaa ku sattuu käteen ku masturboi liikaa!!

12919 - 16.11.2014 (arvosana: -39)

Kukaan ei kuuntele koskaan ikinä.
Minulla on ÄÖ 148 ja olen tullut siihen lopputulokseen että tuo tuo ÄÖ on kirous ei siunaus.
Masentaa.
Jos voisisin nukkua ikuisesti niin tekisin sen.
Olen yrittänyt puhua psykologille mutta siitä ei ollut mitään hyötyä.