12919 - 16.11.2014 (arvosana: -39)

Kukaan ei kuuntele koskaan ikinä.
Minulla on ÄÖ 148 ja olen tullut siihen lopputulokseen että tuo tuo ÄÖ on kirous ei siunaus.
Masentaa.
Jos voisisin nukkua ikuisesti niin tekisin sen.
Olen yrittänyt puhua psykologille mutta siitä ei ollut mitään hyötyä.

12916 - 15.11.2014 (arvosana: -16)

Mielenterveysongelmat, yksinäisyys, elämän hukkaan valuminen. Milloin elämästä tuli näin alakuloista.

12906 - 12.11.2014 (arvosana: -44)

helvetti. Joka paikkaan sattuu, hirvee migreeni ja yks jätkä seuraa mua kaikkialle aargh apua vittusaatana

12883 - 28.10.2014 (arvosana: 20)

Ahdistaa, jonka seurauksena se näkyy myös ulospäin, jolloin kaikki apinat suuntaa katseet muhun, joka saa mut tuntemaan itseni niin vitun ulkopuoliseks, joka johtaa taas pahaan oloon. Oon käynyt tätä paskaa läpi jo vuosia, ja vuosi vuodelta se vaan pahenee, lääkkeet pahentaa oloa= isompi annos? vittu noita arvauskeskuksen uiveloita, luotto menny, lääkkeitä ei enää koskaan,lopputulos: mitään ei ole koskaan tehtävissä piste. vittu että vihaan kaikkea.

12880 - 25.10.2014 (arvosana: -42)

sitten se vitun ripuli jatkuu vaan töissäki voi saatana

12879 - 25.10.2014 (arvosana: -44)

pitäis ehtiä junaan ja vitunmoinen ripuli ja mahakivut.

12831 - 21.9.2014 (arvosana: -35)

Joka paikkaa särkee. Polvijänne tulehduksissa, mulla saattaa olla kampurajalat, oon ihan liian lihava ja sormi on helkkarin kipeä liiasta kirjoittamisesta. Plus lopetin pianonsoiton vaikka mulla olis voinu olla lahjoja ja aloitin teatterin jossa saan vaan epäonnistumisen kokemuksia kerta toisensa jälkeen. Että vähän joo ärsyttää.

12668 - 26.6.2014 (arvosana: -1)

Pimento. Siksi tätä tähän johtanutta tilaa kai voisi kutsua. Tiedän että elämäni ajautuu kokoajan vain pahempaan suuntaan, mutta junnaan vaan peloissani paikallaa. Teeskentelen ja suljen silmäni. Ei ystäviä, olen jo oikeastaan monta vuotta kestäneen yksinäisyyden jälkeen menettänyt tarpeen toisen ihmisen kontaktiin.
Pelko ohjaa elämää, lääkkeet ei auta, en uskalla mennä keskustelemaan mielenterveydestäni vaikka lääkärit sitä joka kerta suosittelee. Kaikki se mikä joskus tuntui itsestäänselvyydeltä tuntuu nyt fiktiolta. En oikeastaan tunne enää mitään. Vaikka kuinka yritän ja haluan, en tunne mitään edes kun lähimmäinen menehtyy.
Joka päivä tuntuu niin samalta, silti teen kaikkeni ettei mikään muuttuisi. Koko elämä tuntuu jotenkin niin utopialta, en kykene elämään. En välttämättä haluaisi elää. Mutten myöskään kuolla. Olen vain.

12627 - 5.6.2014 (arvosana: -41)

Mä olen ihan hysteerinen, kun pelkään, et mulla on syöpä ennen ku olen vielä lääkäriinkään ehtinyt. Sain lääkäriajan vasta vähän yli viikon päähän. Mulla on ollut käsivarressa pieni patti (noin sentin läpimitta) jo ainakin 12 vuoden ajan. Näytin sen about 12-vuotiaana terveydenhoitajalle ja se sanoi sen olevan vaan pelkkä rasvapatti, josta ei tarvitse huolestua, ne on kuulemma täysin harmittomia. En ole ainakaan huomannut, että yleiskuntoni olisi romahtanut tuossa 12 vuoden aikana. Toi patti on silti edelleen tossa ja se on kasvanut aika vähän tässä vuosien saatossa. Nyt päätin kuitenkin mennä uudelleen lääkäriin, kun tahdon, että toi patti tutkitaan paremmin. En voi elää vaan sen tiedon turvin, et terveydenhoitaja sanoi vuonna nakki, ettei ole syytä huoleen ilman mitään sen perusteellisempia tutkimuksia.

Multa on otettu keuhkokuva sydämen rytmihäiriöiden takia joskus vuonna 2009 tai 2010, eikä siinä ollut mitään epänormaalia. Käsittääkseni keuhkoihin levinneet syövän etäpesäkkeet näkyy keuhkokuvan kautta. Luulisi, että olisin tyyliin jo ruvennut paskomaan tai oksentamaan verta tässä 12 vuoden aikana, kun on tuo patti ollut, jos se olisi pahanlaatuinen tai viittaisi syöpään. Olen silti äärettömän hermostunut ja ahdistunut ollut tässä sen jälkeen, kun lääkäriajan soitin pari päivää sitten. Voihan tuo silti olla joku tosi hitaasti etenevä syöpä. Mulla on ollut kiputuntemuksia syvällä rintakehässä, mut tutkimustulokset on olleet normaaleita, eikä kivun syytä ole muuten selitetty kuin että ne voi johtua fysiologisista syistä, kun toi kipu on useimmiten asennosta riippuvainen, lisäks mulla on lievä skolioosi, niin ne voi johtua siitäkin. Sydän on tutkittu ultraäänellä ja sekin oli ihan normaali. Silti mä olen tässä varautunut siihen, että toi patti voi olla syöpäkasvain tai joku etäpesäke.

Tää epätietoisuus on kaikkein hirveintä. Olen tosiaan varautunut jo pahimpaan, kunhan nyt pääsisi jo sinne lääkäriin. Alan harkita kohta yksityiselle menoa, kun voisi päästä nopeammin tutkimuksiin. :/ Helvetti, mä en tahdo saada syöpädiagnoosia 23-vuotiaana. Ihan hirveetä. Töissäkin ajatukset on koko ajan syövässä ja räplään sitä pattia koko ajan. Nyt se on ihan kipeäkin jo kaikesta puristelusta... D':

Olen jo ihan luulotautinenkin, enkä ymmärrä, miksi vasta nyt päätin lähteä tutkituttamaan tuon patin, kun se on tuossa jo vuosia ollut...

12618 - 3.6.2014 (arvosana: -28)

Tiättekö sen tunteen, ku painatte ihan vitusti liikaa ja kun et pysty tekeen asialle mitään. Kuntoilu ei auta. Näännyttäminen ei auta pätkääkään. Sä vaan pysyt sellasena pallona, etkä voi tehä mitään. Sä lihot saman verran päivässä mitä muut laihtuu viikossa. Se on masentavaa tietää, että pysyy koko elämänsä ajan ylilihavana.
Se, ettei sua hyväksytä joukkoon, on jotain kamalaa. Ja se johtuu vain sun ylipainoisuudesta. Vain siitä.