12402 - 5.3.2014 (arvosana: 4)

2kk ollut työttömänä tai siis pikemminkin odottanut uuden työn alkamista ja uuden työn piti alkaa 3viikon päästä. No mitä sitten tänään kävikään mentyäni lenkille kun kotona oleskelu ei huvittanut. No mä kerron Vittu. Juostessani alamäkeen jalan alta kuuluu naps aivan kuin keppi olisi mennyt poikki. Hetken ihmettelin, että mikä tämä ääni oli ja lähdin kävelemään jo eteenpäin. Hetken päästä yritin jatkaa juoksemista kunnes Saatana tajusin, että se vitun ääni kuulu näköjään mun jalasta. No ei siinä mitään. Istuin läheiselle penkille istumaan ja odottamaan jos joku kävelisi ohi ja tässä vaiheessa kivut olivat jo kovat. No hetken päästä apu tuli ja sama naishenkilö vielä vei minut läheiseen sairaalaan. Sairaalasta juuri kotiuduin kun nainen tuli hakemaan. Tuomiona pahasti murtuneet muutama jalkapöydän luu(nimiä en muista) ja muita vaurioita. Jippikajei. Kysyin lääkäriltä kuinka tämä on mahdollista niin se vaan totesi, että välillä on huono tsägä. 2-3kk kuntotus vähintään.

Vittu mä oon 26v perusterve ja hyväkuntoinen mies ja vittu lenkillä astuessa jalka pillunpäreiks. Jee! 3kk lykkääntyy vähintään töihin paluu.

Pahoittelut kirosanoista. En normaalisti kiroa, mutta nytten oli pakko käyttää voimasanoja.

Ps. On tässä se hyvä, että ei tarvinnut tehdä ruokaa tänään taikka siivota vaikka olin naiselle niin luvannut.

Pss. Naikkosen tekemä lasange oli hyvää.

Psss. Vedän kossupullon kuhan tästä saunaan menen.

12386 - 1.3.2014 (arvosana: -31)

Syömishäiriö ahdistaa. Tuntuu, että ihmiset katsovat anorektikoita alaspäin; säälittävää teiniprinsessojen huomionhakuisuutta. Itsekäs ja pinnallinen sairaus, kun koko elämä pyörii vain oman ulkonäön ympärillä. Mä ymmärrän nuo näkökannat erittäin hyvin. Mutta jos ei itse omista syömishäiriötä, ei tiedä miten paljon kaikki ruokaan liittyvät asiat oikeasti pelottaa, ahdistaa ja stressaa. Ei kukaan oikeasti halua tällaista 24/7-neuroottisuutta niin arkisen asian kuin ruuan suhteen. Voimat ovat lopussa, koko ajan paleltaa ja uuvuttaa, ajattelen pakkomielteisesti ruokaa ja erityisesti herkkuja, mutta en uskalla syödä mitään ja oksentelen. Itkettää ja ärsyttää, vaikka kuinka yritän päättää ajattelevani tervejärkisesti, peilistä silti tuijottaa se sama lihava tyttö, reidet ja vatsa turpoavat silmissä kuin pullataikina. Vaikka tiedän ettei se ole totta!
Eniten ehkä vituttaa se miten itsekeskeinen minusta on oikeasti tullut tämän ongelman myötä. Tuntuu paskalta ihmiseltä kun kaikki ystävien synttärit pitää skipata ihan vaan ettei joutuisi syömään herkkuja ja "lihomaan". Aiheutan jatkuvasti pettymyksiä ystäville ja perheelle! Perseestä tää on!

12362 - 16.2.2014 (arvosana: -1)

vituttaa koska menkat ja alaselkä siksi kipeä. siinä on jo ihan tarpeeksi, mistä vittuilla.

olkaa miehet onnellisia

12360 - 15.2.2014 (arvosana: 14)

Vittu kun tuli taas kännissä viillettyä, anteeksi Mira.

12357 - 13.2.2014 (arvosana: 9)

Mun hormoonit ei toimi. Tai sisi kroppa ei toimi, jos tarkkoja ollaan. Eli kroppa ei tuota tarpeeksi hormooneja normaaliin toimintaan. Tuottaa tarpeeksi peruselämiseen, mutta kunnon murrosikää ei ole tulossa vähään aikaan ja lääkäri on sitä mieltä, että saan piikata omat kun täytän 18, niin saan äänenmurroksen ja ehkä kunnon kasvupyrähdyksen.

Tää on ihan perseestä kun vielä näyttääkin tyttömäiseltä, mä olen 16 ja musanluokassa aina jos joutuu laulamaan, niin voi samantien mennä sinne tyttöjen pariin enkelöimään ja julkisilla paikoilla jos menee miesten vessaan, niin todella monet tulee toteemaan, että taisit tulla väärään vessaan.

12344 - 4.2.2014 (arvosana: -26)

Voi Jeesus saatana ku ossaa vituttaa!
Nyt viikon ajan on ollu uunirytmi päin helevettiä ja eilen päätin et juu valvonpa et oisin sit tänä yönä saanu normaalisti unen. Ja vitut ku siltiki vielä 05.20 hereillä ku mikäki pirtein peipponen. Vittu haluun unta ja mun rytmin kohalleen!
Ja kusipää kommentoijat voi myös suksia jo näin eeltä käsin vittuun!

12342 - 2.2.2014 (arvosana: 1)

Tuntuu että tää hienoinen ahdistuksen tunne on lipsumassa taas pikku hiljaa masennuksen puolelle :(
Ei vaan löydy oikein voimia mihinkään ja kaiken kukkuraksi ihmissuhteetkin vaivaa -__-

12336 - 29.1.2014 (arvosana: -61)

Mä en vaan jaksa enää. Oon ollu niin väsyny niin pitkään ja en edes muista miltä tuntuu olla ilonen tai tuntee olonsa hyväks. Tää on ollu tätä samaa monta vuotta, koko ajan tuntuu joku paino sydämellä, en saa henkee ja kaikki on niin etäistä. En saa mistään kiinni. Lopetin työt 6 kk sitten ja säästöt alkaa loppua, pitäis keksiä jotain tekemistä. Kävin juttelemassa lääkärille, sain masennuslääkkeet ja tsempitykset, "pärjäähän nyt". Ei ne lääkkeet auta, oon syöny niitä jo pitkään, niitten olis pitänyt auttaa jo.
Porukatkin soittelee monta kertaa päivässä vaan kysyäkseen kuulumisia, ne tietää mun tilanteen ja musta tuntuu, että ne soittelee vaan varmistaakseen, että oon vielä elossa. En mä kauaa oo, toivottavasti. Ehkä lähiaikoina.

12315 - 13.1.2014 (arvosana: -36)

Ääh, nyt kun vihdoinkin neljän vuoden jälkeen sain vähän laskettua verensokeriani niin totta kai masennus puhkesi ja nyt aamuverensokeri on yleensä 20-25, päivällä en enää mittaa koska en ole vähään aikaan syönyt mitään koska nukun sen 20 tuntia per vrk ja iltasokeriakaan en enää jaksa mitatakaan, vaikka tiedän toki että pitäisi. Silloin harvoin kun sen mittaan, se on aina ollut niin korkea että mittari ei enää näytä sitä. Ja jano on sen mukainen. Pitkäaikaisverensokeri nousee luultavasti ensi kontrollikäynniksi yhdeksästä kahteentoista. Hieno homma.

Lääkärit eivät jostain syystä Taysissa usko että syy on täysin tähän tilanteeseen se, että en vain enää hoida diabetestani vaan he kuvittelevat syyn olevan piikeissä joita käytän ja he tyrkyttävät pumppua. 13 vuotta olen niitä pirun neuloja vatsaani tökkinyt ja tökkisin mieluusti koko loppu elämäni mutta kun en löydä mitään motivaatiota siihen!

12237 - 11.12.2013 (arvosana: -77)

Oksennustauti. Järki lähtee ku laatannu 2 pvää ja voimia ei oo enää nousta muutaku oksentaa koska on pakko. Taidan kuolla