11476 - 2.5.2013 (arvosana: -59)

Vittusaatana. Joo siis ei tässä muuta, ku et kärsin viime yönä sit n. 2 tuntia mahakipujen takia, joiden syystä en oo varma, ja samalla mun äiti pani jotain miestä seinän takana... Ei helvetti, että vituttaa. Kyllä, mun yli 50v. äidillä on parempi seksielämä ko mulla.

11469 - 1.5.2013 (arvosana: -68)

vituttaa jäin kiinni viiltelystä
pelottaa että joudun osastolle sillä olen laihtunut ihan vitusti n 35kg
en jaksa nauttia elämästä olen maassa

pelottaa vituttaa masentaa

11413 - 22.4.2013 (arvosana: -61)

Koulussa oli lääkäri jälleen kerran, ei sinäänsä vituttavaa. Eikä sekään vituttantu että jouduin täyttämään kaikki ne mielenterveystetstit, mutta se mikä vituttaa on se, etten läpässyt mielenterveystestiä, vaan papereissa kohdassa "Vikaa: psyykisissä toiminnoissa" kohdassa ole X:ää kohdassa "ei".

Joo, mua ei liikuta vittuakaan että minulla on tuki- ja tasapaino elimissäkin vikaa noiden paperejen mukaan ihan virallisesti, mutta se ottaa päähän miten se tohtori reagoi niihin tuloksiin.

Kun se sai mun mielenterveystestit käsiinsä, se alkoi heti panikoida, että aionko mä tappaa itteni ennen seuraavaa tapaamista (joka on viikon päästä) tai muutoin vaarallisesti satuttaa itteäni. Miksi sitä kysytään, kun tiedetään että siinä kumminkin valehdellaan silmät päästä?

Mua muutenkin vituttaa, etten tule koskaan pääsemään eroon koulukiusaamisen aiheuttamista traumoista ja paskasta henkisestä terveydestä, ja sitten siitä pitää vielä huomautella. Haluaisin vaan olla normaali poika, ei voi olla niin perkeleen vaikeaa antaa mun olla rauhassa.

Psykologillakin käydessä vitutti ylenpalttisesti se itsetuhosuudesta kysely ja se jatkuva jauhaminen siitä mitä koulussa on tapahtunut. Ei se puhuminen tee sille faktalle mitään, että muutama mulkku teki mun elämästä helvettiä, enkä tule koskaan luottamaan ihmisiin, mutta miksi sitä ei voi vaan unohtaa?

Mä olen niin helvetin kypsä kaikkiin ylihuolehtiviin mulkkuihin, se tekopyhyys oikein hohkaa kaikista. Kiinnostaako niitä oikeasti jos rampa kakara kuulee ääniä ja kärsii koulukiusaamisesta? Ei kiinnosta, saatana.

Sitten vielä sekin että isä vittuilee ja nauraa sille etten läpässy, kyrpii niin älyttömästi.

Huomenna taas kyrpii se, että minulla on tunti, jolla opettava olettaa minun kuluttaneen koko viikon musiikinesitelmien kanssa (odottaa esitelmää 5-7 aiheesta, jotka oli vapaaehtosia).

11372 - 15.4.2013 (arvosana: -55)

Mä en tiedä onko pissikset jotka hokee haluavansa masennuksen ja anoreksian vituttavampia kuin ne jotka sanoo että syömishäiriöt ja masennukset on pelkkää puppua ja huomionhakua.

Itellä on vaan EDNOS ei sen kummempaa. Voin elää sen kanssa, koen vain olevani läski paska joka ei koskaan ansaitse seuraa ja tunnen syyllisyyttä jos syön yhdenkään kalorin + lasken joka ikisen kalorin joita päivän aikana tulee, mutta seuraavalla viikolla voin olla pari päivää "ketä vittua kiinnostaa jos mä olen läski, otanpa lisää"-tilassa.

Mä en koskaan edes kerro siitä kellekään, koska viimeksi lääkärikin nauro päin naamaa kun hokas pari mun mustelmaa ranteissa, koska eihän pojilla voi olla mitään ongelmia.

Ainut ihminen joka tietää edes syyn miksi mä oon tällänen on mun äiti. Joo, totta kai äiti älyää että kakkosluokalla painon takia kiusaaminen vaikuttaa, mutta äiti myös tietää että neuvolassa eräs ämmä ala-asteen alkuajoilla haukkui mut laiskaksi läskipaskaksi, joka tulee kuolemaan 20-vuotiaana sydäriin, koska syö vaan paskaruokaa.

Masennus nyt on melki kaikilla, mulla on vielä helppo, kun voin vaan painella oman pääni sisään ja olla niin kyyninen muita kohtaan kuin huvittaa, ei mulla ole edes montaa arpea tai mustelmaa muistuttamaan paskasta olostani.

Syömishäiriöt ja mielenterveysongelmat on aivokemiaa ja yleensä jopa pelkkä oksitosiini auttaisi ihan helvetisti.

Mutta se kun joku Petteri 56v nauraa anorektikoille ja läskeille siitä kuinka syömishäiriöt on paskapuhetta, on se mikä niitä aiheuttaa. Ja ironisinta on se että Petteri haukkuu kaikki naiset läskiksi ja istuu ihraperseineen kaljamaha pömpöllä sielä sohvalla kaljapullo kourassa.

Ja mä tungen seuraavalle hikisukan kurkkuun joka sanoo että masennuksesta parannutaan piristymällä ja syömishäiriöstä syömällä, koska se ei vittu toimi niin.

Jokainen pissis joka tahtoo syömishäiriön taasensa saisi parantua typeryydestään, mutta toisaalta, en säälisi jos ne sen syömishäiriön jotenkin itelleen saisi vinkumalla "mutku mä haluun anoreksian".

11371 - 14.4.2013 (arvosana: -77)

Päivän saldo: hitosti ahdistusta, itkua ja oksetusta. Saatana, musta ei oo mihinkään ja miks hitossa pitää olla niin utelias, et on pakko googlettaa kaikki mahdollinen mistä ei ole koskaan kuullutkaan... Saan painajaisia. Ja tietysti eräs toinenkin episodi osui samalle päivälle, taustalla velloo koko ajan epämääräinen ahdistus ja voi vittu perkele saatana mistään ei tuu taas vaihteeksi mitään. Mun henkiset voimavarat on muutenkin nyt aika heikoilla, joten PLIIS ei nyt ainakaan mitään ylimääräistä enää. Elämä on muutenkin niin merkityksetöntä ja perseestä ja en tunne enää itseänikään kunnolla. Toisaalta on hirveen naiivi ja kaipaan just tällä hetkellä prinssi Uljasta pelastamaan. Haluisin olla oma sankarini mut en nyt vaan pysty, en, mut tuntuu ettei ketään muutakaan kiinnosta. Haluun vaan jonkun joka pitäis vähän huolta ja välittäisi. All you need is love, ne sanoo, mut mitä tehdä kun ei ole ketä rakastaa?

11358 - 12.4.2013 (arvosana: -68)

Tää vatsatauti. Koko ajan oksettaa ja pistää vatsaan. Jos jotain yrittääkin syödä, niin tulee ylös siltä seisomalta.

11353 - 11.4.2013 (arvosana: -87)

Vituttaa kun oon jäätävissä tuskissa. Kurkkuun on tungettu raastinrauta, korvaa särkee, hampaat huutaa hallelujaa ja pillahan itkuun musiikkien takia. Vituttaa myös isä ja sen naurettava käyttäytyminen yhtä aikaa kaiken muun kanssa. Saatana.

11348 - 10.4.2013 (arvosana: -17)

vituttaa kevät, väsymys ja masennus.

11344 - 9.4.2013 (arvosana: -85)

Närästys, huuliherpes ja tinnitus kaikki samanaikaisesti. On sitä vähemmästäkin vituttanut.

11338 - 8.4.2013 (arvosana: -49)

Onkohan ihmisellä sellanen on-off nappi? Tai sellanen seinä, jolloin vaan on saanu tarpeeksi kaikesta ja tarkoituksemattomasti lopettaa välittämisen. Vähän aikaa sitten olisin ollu tyytyväinen jos olisin pystyny "kääntämään" tunteet pois, mutta nykyään en oikein tiiä. Se on toisaalta aika pelottavaa kun on oikeastaan valmis tekeen mitä tahansa. Fyysinen itsensä satuttaminen oli varmaankin viiminen tippa, muutuin vaan turraksi. Millään ei oikein tunnu olevan väliä, ei jaksa itkeäkään tätä paskaa. Mietin vaan, että haluaako tästä edes parantua. Ehkä on parempi olla tasainen kuin taistella joka päivä joka saatanan tunnetilaa vastaan. Siinä vuoristoradan kyydissä lentää laatta. Tottakai valitsisin mielummin elämän ilman masennusta ja alituista kuolontoivetta, mutta tuntuu aika mahdottomalta näin monen vuoden jälkeen. Kuolema ei sinällään pelota, mutta tiedän, kuinka paljon se satuttais läheisiä. Mutta sitten kun taas yritän niin yritän perkele kunnolla eikä millään lääkkeillä. Hirttosilmukka tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta.