11372 - 15.4.2013 (arvosana: -55)

Mä en tiedä onko pissikset jotka hokee haluavansa masennuksen ja anoreksian vituttavampia kuin ne jotka sanoo että syömishäiriöt ja masennukset on pelkkää puppua ja huomionhakua.

Itellä on vaan EDNOS ei sen kummempaa. Voin elää sen kanssa, koen vain olevani läski paska joka ei koskaan ansaitse seuraa ja tunnen syyllisyyttä jos syön yhdenkään kalorin + lasken joka ikisen kalorin joita päivän aikana tulee, mutta seuraavalla viikolla voin olla pari päivää "ketä vittua kiinnostaa jos mä olen läski, otanpa lisää"-tilassa.

Mä en koskaan edes kerro siitä kellekään, koska viimeksi lääkärikin nauro päin naamaa kun hokas pari mun mustelmaa ranteissa, koska eihän pojilla voi olla mitään ongelmia.

Ainut ihminen joka tietää edes syyn miksi mä oon tällänen on mun äiti. Joo, totta kai äiti älyää että kakkosluokalla painon takia kiusaaminen vaikuttaa, mutta äiti myös tietää että neuvolassa eräs ämmä ala-asteen alkuajoilla haukkui mut laiskaksi läskipaskaksi, joka tulee kuolemaan 20-vuotiaana sydäriin, koska syö vaan paskaruokaa.

Masennus nyt on melki kaikilla, mulla on vielä helppo, kun voin vaan painella oman pääni sisään ja olla niin kyyninen muita kohtaan kuin huvittaa, ei mulla ole edes montaa arpea tai mustelmaa muistuttamaan paskasta olostani.

Syömishäiriöt ja mielenterveysongelmat on aivokemiaa ja yleensä jopa pelkkä oksitosiini auttaisi ihan helvetisti.

Mutta se kun joku Petteri 56v nauraa anorektikoille ja läskeille siitä kuinka syömishäiriöt on paskapuhetta, on se mikä niitä aiheuttaa. Ja ironisinta on se että Petteri haukkuu kaikki naiset läskiksi ja istuu ihraperseineen kaljamaha pömpöllä sielä sohvalla kaljapullo kourassa.

Ja mä tungen seuraavalle hikisukan kurkkuun joka sanoo että masennuksesta parannutaan piristymällä ja syömishäiriöstä syömällä, koska se ei vittu toimi niin.

Jokainen pissis joka tahtoo syömishäiriön taasensa saisi parantua typeryydestään, mutta toisaalta, en säälisi jos ne sen syömishäiriön jotenkin itelleen saisi vinkumalla "mutku mä haluun anoreksian".

11371 - 14.4.2013 (arvosana: -77)

Päivän saldo: hitosti ahdistusta, itkua ja oksetusta. Saatana, musta ei oo mihinkään ja miks hitossa pitää olla niin utelias, et on pakko googlettaa kaikki mahdollinen mistä ei ole koskaan kuullutkaan... Saan painajaisia. Ja tietysti eräs toinenkin episodi osui samalle päivälle, taustalla velloo koko ajan epämääräinen ahdistus ja voi vittu perkele saatana mistään ei tuu taas vaihteeksi mitään. Mun henkiset voimavarat on muutenkin nyt aika heikoilla, joten PLIIS ei nyt ainakaan mitään ylimääräistä enää. Elämä on muutenkin niin merkityksetöntä ja perseestä ja en tunne enää itseänikään kunnolla. Toisaalta on hirveen naiivi ja kaipaan just tällä hetkellä prinssi Uljasta pelastamaan. Haluisin olla oma sankarini mut en nyt vaan pysty, en, mut tuntuu ettei ketään muutakaan kiinnosta. Haluun vaan jonkun joka pitäis vähän huolta ja välittäisi. All you need is love, ne sanoo, mut mitä tehdä kun ei ole ketä rakastaa?

11358 - 12.4.2013 (arvosana: -68)

Tää vatsatauti. Koko ajan oksettaa ja pistää vatsaan. Jos jotain yrittääkin syödä, niin tulee ylös siltä seisomalta.

11353 - 11.4.2013 (arvosana: -87)

Vituttaa kun oon jäätävissä tuskissa. Kurkkuun on tungettu raastinrauta, korvaa särkee, hampaat huutaa hallelujaa ja pillahan itkuun musiikkien takia. Vituttaa myös isä ja sen naurettava käyttäytyminen yhtä aikaa kaiken muun kanssa. Saatana.

11348 - 10.4.2013 (arvosana: -17)

vituttaa kevät, väsymys ja masennus.

11344 - 9.4.2013 (arvosana: -85)

Närästys, huuliherpes ja tinnitus kaikki samanaikaisesti. On sitä vähemmästäkin vituttanut.

11338 - 8.4.2013 (arvosana: -49)

Onkohan ihmisellä sellanen on-off nappi? Tai sellanen seinä, jolloin vaan on saanu tarpeeksi kaikesta ja tarkoituksemattomasti lopettaa välittämisen. Vähän aikaa sitten olisin ollu tyytyväinen jos olisin pystyny "kääntämään" tunteet pois, mutta nykyään en oikein tiiä. Se on toisaalta aika pelottavaa kun on oikeastaan valmis tekeen mitä tahansa. Fyysinen itsensä satuttaminen oli varmaankin viiminen tippa, muutuin vaan turraksi. Millään ei oikein tunnu olevan väliä, ei jaksa itkeäkään tätä paskaa. Mietin vaan, että haluaako tästä edes parantua. Ehkä on parempi olla tasainen kuin taistella joka päivä joka saatanan tunnetilaa vastaan. Siinä vuoristoradan kyydissä lentää laatta. Tottakai valitsisin mielummin elämän ilman masennusta ja alituista kuolontoivetta, mutta tuntuu aika mahdottomalta näin monen vuoden jälkeen. Kuolema ei sinällään pelota, mutta tiedän, kuinka paljon se satuttais läheisiä. Mutta sitten kun taas yritän niin yritän perkele kunnolla eikä millään lääkkeillä. Hirttosilmukka tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta.

11324 - 5.4.2013 (arvosana: -74)

Hei... Tunnen itteni et oon koko ajan turvoksissa, tai sit oon lihava. Oksentaisinko..? Helpottaisko se, hyödyttääks se..?

11322 - 5.4.2013 (arvosana: -17)

Paskat, minä mitään psykologia tarvitse toteamaan pipolaarista mielialahäiriötä. Ei oikeastaan edes voisi olla selvempi tapaus.

11294 - 30.3.2013 (arvosana: -76)

Mulla on nyt ollut pää ihanasti kipeä jo kaksi viikkoa. Enkä yhtään tiedä miksi. Kaikki sanoo että "olet ollut liikaa koneella", mutta en minä ole ollut yhtään enempää kuin normaalistikkaan... Okeastaan vähemmän kun normaalisti... Sitten mulle väitetään, että joo, ne on kuukautiset, mutta kumma kun ne kuukautiset oli juuri ennen, kun tämä päänsärky alkoi! Sitten minulle väitetään, että olen ollut liikaa sisällä, mutta sekään ei pidä paikkaansa! Mulla menee niin hermot, ja pää on niin kipeä! Lääkkeitä pitää syödä kokoajan, mutta nyt ne on loppu, eikä isä "jaksa" käydä apteekissa... Oikeasti, miksei tämä päänsärky lopu?!?!