11371 - 14.4.2013 (arvosana: -76)

Päivän saldo: hitosti ahdistusta, itkua ja oksetusta. Saatana, musta ei oo mihinkään ja miks hitossa pitää olla niin utelias, et on pakko googlettaa kaikki mahdollinen mistä ei ole koskaan kuullutkaan... Saan painajaisia. Ja tietysti eräs toinenkin episodi osui samalle päivälle, taustalla velloo koko ajan epämääräinen ahdistus ja voi vittu perkele saatana mistään ei tuu taas vaihteeksi mitään. Mun henkiset voimavarat on muutenkin nyt aika heikoilla, joten PLIIS ei nyt ainakaan mitään ylimääräistä enää. Elämä on muutenkin niin merkityksetöntä ja perseestä ja en tunne enää itseänikään kunnolla. Toisaalta on hirveen naiivi ja kaipaan just tällä hetkellä prinssi Uljasta pelastamaan. Haluisin olla oma sankarini mut en nyt vaan pysty, en, mut tuntuu ettei ketään muutakaan kiinnosta. Haluun vaan jonkun joka pitäis vähän huolta ja välittäisi. All you need is love, ne sanoo, mut mitä tehdä kun ei ole ketä rakastaa?

11358 - 12.4.2013 (arvosana: -66)

Tää vatsatauti. Koko ajan oksettaa ja pistää vatsaan. Jos jotain yrittääkin syödä, niin tulee ylös siltä seisomalta.

11353 - 11.4.2013 (arvosana: -83)

Vituttaa kun oon jäätävissä tuskissa. Kurkkuun on tungettu raastinrauta, korvaa särkee, hampaat huutaa hallelujaa ja pillahan itkuun musiikkien takia. Vituttaa myös isä ja sen naurettava käyttäytyminen yhtä aikaa kaiken muun kanssa. Saatana.

11348 - 10.4.2013 (arvosana: -19)

vituttaa kevät, väsymys ja masennus.

11344 - 9.4.2013 (arvosana: -83)

Närästys, huuliherpes ja tinnitus kaikki samanaikaisesti. On sitä vähemmästäkin vituttanut.

11338 - 8.4.2013 (arvosana: -48)

Onkohan ihmisellä sellanen on-off nappi? Tai sellanen seinä, jolloin vaan on saanu tarpeeksi kaikesta ja tarkoituksemattomasti lopettaa välittämisen. Vähän aikaa sitten olisin ollu tyytyväinen jos olisin pystyny "kääntämään" tunteet pois, mutta nykyään en oikein tiiä. Se on toisaalta aika pelottavaa kun on oikeastaan valmis tekeen mitä tahansa. Fyysinen itsensä satuttaminen oli varmaankin viiminen tippa, muutuin vaan turraksi. Millään ei oikein tunnu olevan väliä, ei jaksa itkeäkään tätä paskaa. Mietin vaan, että haluaako tästä edes parantua. Ehkä on parempi olla tasainen kuin taistella joka päivä joka saatanan tunnetilaa vastaan. Siinä vuoristoradan kyydissä lentää laatta. Tottakai valitsisin mielummin elämän ilman masennusta ja alituista kuolontoivetta, mutta tuntuu aika mahdottomalta näin monen vuoden jälkeen. Kuolema ei sinällään pelota, mutta tiedän, kuinka paljon se satuttais läheisiä. Mutta sitten kun taas yritän niin yritän perkele kunnolla eikä millään lääkkeillä. Hirttosilmukka tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta.

11324 - 5.4.2013 (arvosana: -71)

Hei... Tunnen itteni et oon koko ajan turvoksissa, tai sit oon lihava. Oksentaisinko..? Helpottaisko se, hyödyttääks se..?

11322 - 5.4.2013 (arvosana: -17)

Paskat, minä mitään psykologia tarvitse toteamaan pipolaarista mielialahäiriötä. Ei oikeastaan edes voisi olla selvempi tapaus.

11294 - 30.3.2013 (arvosana: -74)

Mulla on nyt ollut pää ihanasti kipeä jo kaksi viikkoa. Enkä yhtään tiedä miksi. Kaikki sanoo että "olet ollut liikaa koneella", mutta en minä ole ollut yhtään enempää kuin normaalistikkaan... Okeastaan vähemmän kun normaalisti... Sitten mulle väitetään, että joo, ne on kuukautiset, mutta kumma kun ne kuukautiset oli juuri ennen, kun tämä päänsärky alkoi! Sitten minulle väitetään, että olen ollut liikaa sisällä, mutta sekään ei pidä paikkaansa! Mulla menee niin hermot, ja pää on niin kipeä! Lääkkeitä pitää syödä kokoajan, mutta nyt ne on loppu, eikä isä "jaksa" käydä apteekissa... Oikeasti, miksei tämä päänsärky lopu?!?!

11293 - 30.3.2013 (arvosana: -43)

Pari viikkoa sitten löydettiin joku ihmeen kipeä kohta solisluun alta, eikä ole mennyt ohi vieläkään. Terveyskeskus passitti sairaalaan->valkosoluarvot koholla-> ultran mukaan selkeitä muutoksia imusolmukkeissa- >ens viikolla lisää tutkimuksia-> kaikki merkit viittaavat imusolmukesyöpään(Väsymys,yms)
Nyt pitäisi varmaan kertoa kavereille asiasta, mutta alan melkein itkemään, kun yritän puhua siitä/ajatella sitä.