11230 - 17.3.2013 (arvosana: -72)

Jumalauta vituttaa ihan kaikki. Mulla on koko ajan paska olo.. oksettaa, mahaan sattuu, väsyttää ja ties mitä. Ja sen lisäksi koulu ei kiinnostais paskaakaan ja pitäs vielä lukioon mennä syksyllä. ei vittu. Eihän mulla ole mitään odotettavaa tulevaisuudelta. Meen kouluun ja tuun kotiin, ja mitä sitten. kyllä mulla jotain salilla käyntiä ja jalkapalloa on, mutta ei kiinnosta sekään. Ja on ollu itsetuhoisia ajatuksia jo jonkin aikaa, ja juuri tossa 15 minuuttia sitten kävi mielessä että nyt vien itseltäni hengen... no en sit tehny sitä, VITTU. Ja se mikä äitiäni vain kiinnostaa on, että mun pitäs nyt lähteä kuntosalille. VAI NIIN, NO MUA EI NYT KUNTOSALI KIINNOSTA KU MEINASIN TAPPAA ITSENI VITTU ASKARTELUSAKSILLA!

11209 - 14.3.2013 (arvosana: -55)

Vituttaa taas olla kipee... kolme kertaa ollu jo ja kolmen kuukauden välein ja kaiken kukkuraksi joka toisella kerralla ollu menkat vittu saataanaaa! Kirottuko mut on? Vai kuka varasti mun vastustuskyvyn?

11190 - 12.3.2013 (arvosana: -74)

Jahas, se olis nyt virallisesti kolme vuotta kun tinnitus tuli 2010 helmikuussa. Elän edelleenkin 2009 joulun jälkimainingeissa 18-vuotiaana, vaikka olen 21-vuotias. Ei näy eikä kuulu sitä kuuluisaa parannusta, vitun paska länsimainen lääketiede. Näen itseni jo 50-vuotiaana 18-vuotiaana joka odottaa milloin pääsisi jatkamaan elämää siitä mihin se jäi sillon 2000-luvun alkupuoliskolla.

Ei vituta yhtään saatana.

11186 - 11.3.2013 (arvosana: -54)

Uskon ettei kukaan täällä ymmärrä kun sanon että olen menettänyt ns. "tietoisuuden" tai "tietoisen tilan" vai miksiköhän sitä nyt kutsuisi.
Kaikki varmaan juontaa juurensa korkeasta verenpaineesta ja siitä johtuvasta korkeasta sykkeestä, jolloin rentoutuminen on todella vaikeaa ja ajattelen miljardeja asioita samaan aikaan, siinä sitten kirjoittelen niitä ajatuksia ylös ja niitä vaan tulee ja tulee, ei ne lopu ikinä. On tosi uuvuttavaa kun haluaisin levähtää ja olla hetken (tai vaikka loppu elämäni :D) miettimättä mitään, nauttia vaikka television katsomisesta uppoutumalla johonkin leffaan, mutta kun keskittyminen on niin saatanan vaikeaa kun ajatukset seikkailee ties missä.

11176 - 9.3.2013 (arvosana: -8)

Sattuu tulemaan kipeäksi aina, kun olisi jotain mukavaa tiedossa >.<

11165 - 5.3.2013 (arvosana: -38)

mä tarviin lomaa, mutta mulla ei oo varaa pitää lomaa edes viikkoa. Mä en jaksais....

11143 - 2.3.2013 (arvosana: -6)

vituttaa koska oon (huom. laillisissa) lääkehuuruissa joka helvetin päivä. ylivahvat masennus-, ahdistus- ja mitkälielääkkeet ah </3
pää on niin vitun sekasin ettei mistään tuu mitään.

11128 - 28.2.2013 (arvosana: -47)

Mua vituttaa, kun mulla todettiin koira-allergia ja pitäis varmaan luopua tosta koirasta niin kaikki kaverit ja muut vaan hokee "ei siitä kannata luopua, siedätyshoitoo kato!" "siedätyshoitoohan se vaan on". Mtä vitun siedätyshoitoo oikeesti. Miks ihmeessä maailmassa edes on allergioita jos ne on noin helposti ratkaistavissa? En mä nyt erityisesti halua luopua koirastani, mutta mä en nyt jaksais alkaa kattoon mitään "siedätyshoitoo" josko ehkä vuoden päästä voisin taas hengittää! Mä en tupakoi ja liikun pari tuntia joka päivä ja se on ihan älyttömän vaikeeta kun ei vaan saa henkee. Kortisonia on käyttäny sumutteena ja suun kautta eikä sekään enää auta, lähinnä väsyttää ja kuivattaa limakalvot. Ja sitten joku paskakasa kehtaa tulla päteen jostain siedätyshoidosta! Voi vitulla päähän oikeesti. Mä pidän koirastani, mutta mä haluan hengittää! Se olis jo ihan luksusta kun pystyis käveleen portaat normaalisti ilman mitään hengenahdistusta. Kaikkein vittumaisinta ton siedätyshoitoläpinän lisäks on se, että kaikki viittaavat koirasta luopumiseen "itsekkäänä päätöksenä". Ehkä mä sitten oon itsekäs kun haluan vaan jatkaa elämääni.

11109 - 26.2.2013 (arvosana: -33)

Vituttaa, ku paino ei laske. Olen 160cm ja 73kg tyttö, joka haluis pudottaa yli 10kg. Ei jaksais liikkuu, mutt toi koululiikunta on tollast kidutusta, joten sen ansiota oon laihtunu 3kg. Haluun laihtuu lisää!

11103 - 26.2.2013 (arvosana: -78)

Onko vaarallista jos ei ole ollut aidosti, aikuisten oikeasti ONNELLINEN sitten vuoden 2003 kun olin kuudennella luokalla?

En ole emo, vaan suht' normaali kaveri. En vain ole tuntenut sitä onnellisuuden tunnetta enää vuosiin. Osaan kyllä olla "onnelisen oloinen" mutten aidosti onnellinen. Tuntuu ettei mistään tule mitään, samaa oravanpyörää vuodesta toiseen. Samat hanttihommat, samat naamat, ei koskaan uusia tuttavuuksia. Vituttaa kellon ympäri, siis aivan koko ajan joku asia vituttaa.

Olen oikeasti kateellinen onnellisille ihmisille. Paljoa en pyydä, saatika vaadi, haluan vain olla ONNELLINEN. Vitut mistään hienoista autoista, kovapalkkaisista töistä, hienosta kämpästä yms, kun vain voisin olla onnellinen. Tyttöystävää ei ole koskaan ollut enkä tiedä tuleeko olemaankaan jollei asiat ala muuttua pikkuhiljaa. Youtubessa seuraan näitä suomitubettajia ja näen heissä mahdollisen tulevaisuuteni. Hyi vittu, työtön sossupummi. Mieluummin kuolisin kuin alkaisin heidänlaisekseen.