5095 - 22.1.2011 (arvosana: -88)

vihaan rakastua ihmiseen jota en koskaan saa. ihmettelen miksi omia tunteitaan ei voi hallita.

5092 - 21.1.2011 (arvosana: -66)

vituttaa,erosin tänään. ja se oli oma vika . enkä olisi halunnut erota.

5086 - 20.1.2011 (arvosana: -85)

toinen kunnon ihastuminen elämässäni, ensimmäinen vakava ihastuminen yli kahteen vuoteen ja tyyppi on niin perusmies ettei rajaa.
ihana perusmies mutta tekisit sinäki ny perkele jotaki, vastaisit ees ku kysytään. :||||||
ujona ihmisenä vituttaa syvästi kun saa aikaan jopa tekstailla ja sillon tällön tulla puhumaan ja vielä sanoa että on ujo, ja yksi on että höh ja jatkaa samaa rataa. SE TARKOTTAA ETTÄ TEE SINÄ ALOTE, MINÄ OON NAINEN JA KUULUN KEITTIÖÖN!
ja jos ei kiinnosta niin jumalauta sano se, ettei tarvi aikaa tuhlata.

HUOH olisimpa lesbo

5085 - 20.1.2011 (arvosana: -18)

Vois sanoa että harmitus on ajan myötä vaihtunut vitutukseksi syystä että yläasteelta asti olen tuntenyt tytön joka on ihastunut muhun mutta seurustelee. lähe ny sörkkii parisuhdetta ni yks saatanan bordello crosso siitä tulis. enkä sitte uskaltanu aikoinaan edes puhua sille tytölle koska sain vasta jälkeenpäin tietää että hän tykkäs musta. AAargh!!

5041 - 14.1.2011 (arvosana: -94)

Terve!

Menee muuten ihan hyvin mutta vituttaa olla aina ilman kumppania. Vituttaa olla tällainen nössö joka ei uskalla tehdä aloitteita kulttuurissa jossa mies normaalisti toimii aloitteentekijänä.

Mukavimpana esimerkkinä tämä: olin toivottoman ihastunut erääseen samaa ala-astetta, yläastetta ja lukiota käyneeseen tyttöön mutta en kertaakaan onnistunut edes vihjaamaan siitä. Näin muutama vuosi lukion jälkeen erityisesti tuo tapaus vituttaa suunnattomasti.

Myönnän, että vika on meikäläisen "munattomuudessa" mutta vituttaa se silti. Ei minulla ole mitään naisia vastaan, päinvastoin. Aivan normaalisti tulen muuten naispuolisten(kin) kanssa toimeen mutta jos oikeasti tekisi mieli jotakuta yrittää niin siihenpä loppui uskallus.

Vielä joku päivä potkin itseäni perseelle ja yritän edes...

...mutta tuskin ainakaan tänään.

4988 - 6.1.2011 (arvosana: 32)

Miksi elämä on niin vaikeaa.. Olen huomannut että olen turhan hurmaava ihminen. Ainakin viimeisten tapahtumien perusteella. Tästä tämmönen vitutuksen aihe. Ystävä tuli lomaksi kylään (olkoon hän vaikka kohde A1) ja hän on toisen sukupuolen edustaja (minä olen mies)No se loma meni ihan kivasti mutta sen jälkeinen aika. Sanoin kohteelle A1 että haluan olla vaan ystävä kun muutenkin olen varattu ja en halua loukata ihmisiä. Nyt tässä on niin ihana tapaus kun kaikki tai ei mitään. Kohde A1 vaatisi että pitäisi olla enemmän kuin ystäviä ja minä en siihen pysty koska sitten loukkaisin toista kohdetta (olkoon hän vaikka B1) Kummallakin paikka minun sydämmessä ja nyt vittuttaa niin perkeleesti kun ei voi osata olla ihmisiksi. Mikäs vittu siinä on. Tappaakko orava vai kuristaa kani?

4927 - 22.12.2010 (arvosana: -67)

Vituttaa ku olin eilen niin töykee yhelle pojalle, joka siis juuri eilen ilmoitti olevansa kiinnostunut musta. Sanoin vaan että aijaa, mä en oo susta kiinnostunu, sori. tuo kuulosti mun mielestä ihan helevetin ilkeeltä :( Sanoin että tykkään siitä vaan kaverina ja se sit ymmärs eikä oo sen jälkeen pitäny yhteyttä. Sovittiin kyllä että voidaan vielä olla kavereita jne.

Käy sääliks. Raasu :/

4914 - 19.12.2010 (arvosana: -36)

Se tässä vituttaa, kun minusta on tehty jonkun sortin "terapeutti", muut tytöt tulee itkemään minulle siitä kuinka poikaystävä on jättäny ymm, mutta minä en voi näyttää yhtään sitä että on minunkin sydämmeni murtunut (siitä lupaus etten enään ikinä ala suhteeseen) mutta elämä jatkuu, paskat siitä mitä tapahtuu, ei se siihen lopu että joku jättää!

4907 - 16.12.2010 (arvosana: -62)

Joo-o. Taas vituttaa pitkästä aikaa oikein kunnolla. Tällä kertaa syypäänä nainen.

Oon aivan umpikusessa yhteen mun todella hyvään ystävääni, jonka oon tuntenu jo melkein puoltoist vuotta. No sit yks ilta mä tunnustin sille mun ihastumiseni. Se suhtautu asiaan hyvin ja sano et se on todella imarreltu ja kaikkee, mut se on itte lätkässä toiseen hemmo. Nykyään ne seurustelee. Ei siinä mitään, tunnen päässeeni siitä yli mut silti jotenkin tuntuu sellanen pieni kaipuu sydämmessä... On se rakkaus tappavaa. Vittuun koko parisuhdepaska. No, elämä jatkuu. Kiitosta vaan ja näkemisiin.

4892 - 11.12.2010 (arvosana: -78)

On uskomatonta, kuinka koko ajan voi ajatella vain sitä, että on ikävä. Poikaystäväni, jonka kanssa olen juuri menossa kihloihin, asuu nyt reilun 400 kilometrin päässä. Huh huh, että ottaa voimille. Onneksi on kuitenkin netti ja kännykkä, mutta.. Se ei ole todellakaan sama asia kuin että toinen olisi tuossa vieressä, jonka kanssa saa vain olla ja nukkua.

Olen kyllä keksinyt keinon, millä ajattelen vähän vähemmän tätä asiaa. Pitää tehdä paljon asioita koko ajan. Olen koulussa ja koulun jälkeen saatan mennä töihin. Viikonloppukin menee töissä terveyskeskuksessa eli koulua ja töitä ilman vapaapäiviä välissä.

Loppujen lopuksi siitäkin tulee vaan ongelmia, kun ei henkisesti enää jaksa mennä tukka putkella.