5041 - 14.1.2011 (arvosana: -94)

Terve!

Menee muuten ihan hyvin mutta vituttaa olla aina ilman kumppania. Vituttaa olla tällainen nössö joka ei uskalla tehdä aloitteita kulttuurissa jossa mies normaalisti toimii aloitteentekijänä.

Mukavimpana esimerkkinä tämä: olin toivottoman ihastunut erääseen samaa ala-astetta, yläastetta ja lukiota käyneeseen tyttöön mutta en kertaakaan onnistunut edes vihjaamaan siitä. Näin muutama vuosi lukion jälkeen erityisesti tuo tapaus vituttaa suunnattomasti.

Myönnän, että vika on meikäläisen "munattomuudessa" mutta vituttaa se silti. Ei minulla ole mitään naisia vastaan, päinvastoin. Aivan normaalisti tulen muuten naispuolisten(kin) kanssa toimeen mutta jos oikeasti tekisi mieli jotakuta yrittää niin siihenpä loppui uskallus.

Vielä joku päivä potkin itseäni perseelle ja yritän edes...

...mutta tuskin ainakaan tänään.

4988 - 6.1.2011 (arvosana: 30)

Miksi elämä on niin vaikeaa.. Olen huomannut että olen turhan hurmaava ihminen. Ainakin viimeisten tapahtumien perusteella. Tästä tämmönen vitutuksen aihe. Ystävä tuli lomaksi kylään (olkoon hän vaikka kohde A1) ja hän on toisen sukupuolen edustaja (minä olen mies)No se loma meni ihan kivasti mutta sen jälkeinen aika. Sanoin kohteelle A1 että haluan olla vaan ystävä kun muutenkin olen varattu ja en halua loukata ihmisiä. Nyt tässä on niin ihana tapaus kun kaikki tai ei mitään. Kohde A1 vaatisi että pitäisi olla enemmän kuin ystäviä ja minä en siihen pysty koska sitten loukkaisin toista kohdetta (olkoon hän vaikka B1) Kummallakin paikka minun sydämmessä ja nyt vittuttaa niin perkeleesti kun ei voi osata olla ihmisiksi. Mikäs vittu siinä on. Tappaakko orava vai kuristaa kani?

4927 - 22.12.2010 (arvosana: -67)

Vituttaa ku olin eilen niin töykee yhelle pojalle, joka siis juuri eilen ilmoitti olevansa kiinnostunut musta. Sanoin vaan että aijaa, mä en oo susta kiinnostunu, sori. tuo kuulosti mun mielestä ihan helevetin ilkeeltä :( Sanoin että tykkään siitä vaan kaverina ja se sit ymmärs eikä oo sen jälkeen pitäny yhteyttä. Sovittiin kyllä että voidaan vielä olla kavereita jne.

Käy sääliks. Raasu :/

4914 - 19.12.2010 (arvosana: -36)

Se tässä vituttaa, kun minusta on tehty jonkun sortin "terapeutti", muut tytöt tulee itkemään minulle siitä kuinka poikaystävä on jättäny ymm, mutta minä en voi näyttää yhtään sitä että on minunkin sydämmeni murtunut (siitä lupaus etten enään ikinä ala suhteeseen) mutta elämä jatkuu, paskat siitä mitä tapahtuu, ei se siihen lopu että joku jättää!

4907 - 16.12.2010 (arvosana: -64)

Joo-o. Taas vituttaa pitkästä aikaa oikein kunnolla. Tällä kertaa syypäänä nainen.

Oon aivan umpikusessa yhteen mun todella hyvään ystävääni, jonka oon tuntenu jo melkein puoltoist vuotta. No sit yks ilta mä tunnustin sille mun ihastumiseni. Se suhtautu asiaan hyvin ja sano et se on todella imarreltu ja kaikkee, mut se on itte lätkässä toiseen hemmo. Nykyään ne seurustelee. Ei siinä mitään, tunnen päässeeni siitä yli mut silti jotenkin tuntuu sellanen pieni kaipuu sydämmessä... On se rakkaus tappavaa. Vittuun koko parisuhdepaska. No, elämä jatkuu. Kiitosta vaan ja näkemisiin.

4892 - 11.12.2010 (arvosana: -74)

On uskomatonta, kuinka koko ajan voi ajatella vain sitä, että on ikävä. Poikaystäväni, jonka kanssa olen juuri menossa kihloihin, asuu nyt reilun 400 kilometrin päässä. Huh huh, että ottaa voimille. Onneksi on kuitenkin netti ja kännykkä, mutta.. Se ei ole todellakaan sama asia kuin että toinen olisi tuossa vieressä, jonka kanssa saa vain olla ja nukkua.

Olen kyllä keksinyt keinon, millä ajattelen vähän vähemmän tätä asiaa. Pitää tehdä paljon asioita koko ajan. Olen koulussa ja koulun jälkeen saatan mennä töihin. Viikonloppukin menee töissä terveyskeskuksessa eli koulua ja töitä ilman vapaapäiviä välissä.

Loppujen lopuksi siitäkin tulee vaan ongelmia, kun ei henkisesti enää jaksa mennä tukka putkella.

4887 - 9.12.2010 (arvosana: -70)

tsii!

ihan älytöntä. oon ollu erääseen mieheen hullaantunu jo kohta vuoden, tosin välissä tunteet kylmeni ku en nähny tätä tyyppiä varmaan puoleen vuoteen enkä juuri saanu vastakaikua, tai ainakaa en tulkinnu sitä sellaseksi. olen aina ollu hyvä puhumaan ja sosiaalinen tyyppi, ei oo vaikeeta ollu ennen mennä miehille juttelemaan mutta huh huh jäädyn niin totaalisesti kun tää alkaa puhumaan mulle, eikä puhettakaan että voisin saada sanaa suustani jos menisin ite puhumaan sille. Mitä vittua?

Tää tapahtuu nyt ensimmäistä kertaa mulle etten pysty ees väkisin jotain small talkia heittämään, mä vaan jäädyn niin pystyyn. Aivot ei toimi ja päässä jyskyttää vaan että mitä vittua tapahtuu, miksei mun suusta tuu ulos sanoja?

Pelottavaa, sillä haluaisin tutustua tähän mieheen, mutta miten se onnistuu kun kuulostan hänen seurassaan ihan aivovammaiselta apinalta. Tai miltä vaan, joka saa aikaiseksi vain katkonaisia erillisiä sanoja ja tyhjää tuijotusta.

Luulin jo, että tää ongelma olis menny ohi sen jälkeen ku tunteet välissä viileni, mutta tänään tää tuli sanomaan mulle jotain ihan tavanomaista ja mä sain suustani vaan pari sanaa jotka luultavasti pysty tulkitsemaan jonkin sortin vittuiluksi vaikka ei kyllä ollut yhtään tarkoitus. Perkele.

4886 - 9.12.2010 (arvosana: -68)

Vituttaa kun olen ns "erakko-luenteinen".
Viihdyn siis enemmän yksikseni kuin ihmisten kanssa.
Mutta on niin perseestä vaan kun ei osaa enään luoda suhteita muihin ihmisiin (saada kavereita tai muijaa itselleen).
En osaa edes puhua enään kunnolla, vituttaa myös suunnattomasti kun
on tälläinen saatanan möreä neekeribassoääni, ettei siitä saa kukaan selvää ja koneella istuminen on tuhonnut keuhkot ja sen takia puhun aina hiljaa, örisen siis.

Olisi niin kiva saada joku tyttöystävä, mutta kun nyt oon vaan tälläinen "mörökölli" muiden silmissä. Olisi vaan niin ihanaa
katsoa joku muija kainalossa telkkaria kaksistaan ja kuherrella siinä ohessa, olla täysin rakastunut.
Huhhuh...

Vituttaa siis olla 19v, asua kotona, huoneen seinät jotain lastulevyä että varmasti kuulee mitä puhuvat tai tekevät.
Ei mitään yksityisyyttä.

Ja olen ihastunut yhteen muijaan aika pahasti, olen vaan ajatellut sitä päivät ja yöt. Se asuu parin kilsan päässä meiltä ja se kävelee aina joskus tosta meidän talon ohitse.
Oon ajatellut pyytää sitä ulos tjsp, mutta se vaan on ongelmana kun jos vaikka näen sen muutaman sadan metrin päässä ja ajattelen että nytpä käyn kysymässä lähtisikö ulos mun kanssa niin mun sydän alkaa hakkaamaan saatanan lujaa, suu täynnä sylkeä ja ns "porukurkussa" eikä puheestani saa mitään selkoa.
Mutta uskon silti että joskus sen muijan vielä saan.

Sitten kun ajattelen tuttuja, jotka seurustelevat ja ovat mielestäni "ei niin hyvännäköisiä" mutta seurustelevat silti ajattelen että hetkonen; "Jos noilla urpoilla on muija, miksei mulla vois olla?"

Onneksi olen enään kuusi kuukautta virallisesti teini :)

4857 - 28.11.2010 (arvosana: -45)

Vituttaa se, kun tykkään yhestä tytöstä ihan stanasti, mutta se tykkää yhestä toisesta. tyttö tietää kyllä että tykkään siitä. perkele

4850 - 27.11.2010 (arvosana: -19)

vituttaa ku ihastus kiehnää yhen toisen tytön luona kokoajan :/

ennen se puhu mulle kauheena ja oli kiva mulle mutta nykyään se ei ees tervehdi ja on vaan sen tytön kanssa.

tapan itteni jos ne alkaa seurustelemaan.