4042 - 2.7.2010 (arvosana: -74)

Vituttaa, kun oon liian ujo. Vituttaa, kun Suomi on niin iso maa.

Tutustuin tähän kaveriin netissä reilu viikko sitten. Joka päivä on puhuttu tunteja ja aina on ollut kivaa. Aina kun keskustellaan, hymyilen täysillä ja kiitän siitä, että tapasin tämän hienon ihmisen. Keskustelujen jälkeen jään vain tuoijottamaan sekaisin onnesta (aivan paras ihminen) ja surusta (miksi en voi viettää vielä enemmän aikaa hänen kanssaan).

Vituttaa oma ujous. Haluaisin tunnustaa olevani täysin lätkässä. En kuitenkaan ole uskaltanut. Olen yrittänyt etsiä merkkejä toisen puolen samoista tunteista ja niitä olen välillä nähnytkin.

Vituttaa tämän maan koko. Miksi noin hieno henkilö voi asua noin kaukana? Haluaisin vain olla aivan lähellä. Koko ajan.

Itken ilosta ja surusta melkeinpä päivittäin. Haluaisin niin kertoa tunteista, mutta kun pelottaa, että tämä toinen ei tunne samoin. Sitten katkeaa yhteys ja jään taas ihan yksin.

Pelottaa, vaikka olen samalla toiveikas.

4035 - 1.7.2010 (arvosana: -45)

Olen niin vitun ihastunut suhun. En ole ollut vuosiin niin onnellinen, kun silloin, kun näen sun hymyilevän.
Vitutta kun mokasin kohtaamisemme. Vituttaa kun tiedän että on liian myöhäistä saada sut.

4010 - 24.6.2010 (arvosana: -67)

Vitutttaa ku tyttöystävä ois tullu yöl ajelee munkaa sen skootteril mut vittu ei, veli pölli vittu sinä päiväne sen skootterin. Ihan perseestä vittu .

3984 - 20.6.2010 (arvosana: -66)

Ketuttaa IKÄVÄ! Tää on sanoin kuvaamattoman kauheaa ja ihmettelen, miten kestän tätä. Teen kaikkea, koko ajan. Mun täytyy koko ajan keksiä jotain tekemistä, ihan mitä vain, kunhan en ajattele ikävääni ja sitä kuinka kaukana olen poikaystävästäni. Muuten en ole enää iloinen enkä pysty ajattelemaan muuta. Pidätän silloin kyyneliä.
Välimatkamme on pitkä ja kummallakin on myös omia juttuja. Emme saa töistä noin vain vapaata ja kun kouluni taas elokuussa alkaa, matkustan vielä kauemmas. Haluan nähdä hänet heti, nyt. Mutta onko se mahdollista? Ei tietenkään.

3953 - 16.6.2010 (arvosana: -72)

Olen vittuuntunut itseeni, tuntuu että en ole antanut itselleni alitajuisesti rauhaa menneestä suhteesta. Seurustelin joskus 2 vuotta ja olen päässyt siitä erosta hyvin yli. Myöhemmin seurustelin vain noin kuukauden ja tämä on se suhde mistä en vaikuta päässeeni yli vaikka siitä erosta on jo yli puoli vuotta aikaa. En kaipaa tätä miestä mutta olen jotenkin jumittunut hänen olemukseensa, olen alkanut kuunnella samanlaista musiikkia kuin hän, kiinnostunut samoista asioista, liikun paljon samoissa / samantyylisissä paikoissa kuin hän ja vaikka mitä. En tiedä miksi mutta voisin sanoa että tämä ihan vituttaa mua. En pidä tähän mieheen mitään yhteyttä, mutta luulen että olen jäänyt alitajuisesti roikkumaan häneen. Pitäisi varmaan yrittää palata sellaiseksi mikä ennen olin. En tajua miten n. kuukauden kestänyt suhde on voinut muuttaa minua huomaamattani todella paljon, ottaen huomioon että sen toisen (yli kahden vuoden) suhteen ero oli mulle täysin so what vaikka tulinkin jätetyksi lähes yllättäen.

3932 - 13.6.2010 (arvosana: -59)

vituttaa,ku mä haluan rakastua sellaiseen naiseen,joka oikeasti musta välittää ja haluaa elää mun kans. <3

vituttaa,ku kaikki levittelee lapsellisia juoruja joka asiasta...

vituttaa,ku ei oo kesätöitä

...Mutta kohta ei enää vituta,ku alle viikko enää provinssiin! :)

3931 - 13.6.2010 (arvosana: -100)

vituttaa ku olin niin kännis eilen ja petin mun poikaystävää yhen ruman jätkän kanssa ja nyt se soittelee mulle koko ajan enkä pääse siitä millään eroon, pelottaa et poikaystävä saa tietää ku se on jo uhkaillu et kertoo sille.... mitä vittuu mä nyt teen.

3903 - 7.6.2010 (arvosana: -47)

En jaksa mun poikaystävää enää.
Olen VITUN kyllästynyt sen jatkuvaan valitukseen, avuttomuuteen,
ja saamattomuuteen. Se ei tiedä käsitettä "oma mielipide" ja sille on kaikki ihan sama. Osaa se olla tosi ihanaki ja hauska ja rakastan sitä, mutta en jaksa tätä enää. En tiiä, missä sumussa oon eläny kohta vuoden, mutta ei herran jumala nyt riittää.

Selvästi jätän sen, kun sopiva hetki koittaa.
Sitten se saa tulla tänne avautumaan, kun pyörii täällä muutenki.

Kiitos.

3892 - 5.6.2010 (arvosana: -22)

Saatana ku oon tällanen idiootti haluan-miellyttää-muita ja ei-en-todellakaan-voi-käyttää-omia-aivojani.

Olen todella tykästynyt erääseen poikaan, olemme molemmat 19 v. ja tunteneet jo useamman vuoden. Tyhmä kun olen niin tämän pojalle kerroin. Hän sanoi että olen oikein mukava, mutta ei pidä pyöreistä tytöistä (jep, tässä vaiheessa olisi pitänyt tajuta että idiootti mikä idiootti). Olen 173 cm pitkä ja tuolloin painoin 62kg.

Ja TIETENKIN tämän ääliön takia laihdutin. Koska olen itse ihan yhtä ääliö. Ja sitten seuraavaksi kuulen että kuvotan häntä koska olen liian laiha.

AI SAATANA ETTÄ OTTAA PÄÄHÄN. Paljon se, että kundi on idiootti, enemmän se, että olen itse vielä idiootimpi.

3891 - 4.6.2010 (arvosana: -130)

Mun poikaystävä ei osaa juoda kohtuudella alkoholia vaan vetää aina ihan järkyttävät perseet. Ja poikkeuksetta JOKA KERTA siitä tulee tosi agressiivinen ihan kaikkia kohtaan, on ihan hirveen noloo kulkee sen kanssa vaikka baarista kotiin kun pitää huudella jokaiselle vastaantulijalle kuinka perseestä ne on ja haluuks ne tapella. Oon ollu putkassa pari kertaa sen takia, koska meen yleensä tappeluissa väliin eli ilmeisesti poliiseiden mielestä "osallistun niihin" vaikka yritän lähinnä pitää poikaystäväni irti muista. Siitä vasta riemu repeääkin kun vastaan tulee samanlainen agressiivinen känniääliö, sitten paiskotaan toisia pitkin autoteitä. Poikaystävälläni on myös pahoinpitelysyytteitä, ja korvauksia on maksettu rahoilla joita yritetään tässä säästää yhteistä kämppää varten :)))
Muhun se ei ole koskaan käynyt käsiksi mutta voin sanoo että tapellaan kyllä aina kun se on kännissä koska yhtäkkiä kaikki mitä sanon on ihan vastenmielistä, ja jos sitten oon hiljaa niin "MIKÄ VITTU SULLA ON ?!". Mä en uskalla nykyään juoda kun mennään baariin, koska en usko että pystyisin kännissä kattomaan sen perään niin hyvin. Baareissa käymisestä on mennyt kaikki ilo.
Miksei me erota ? No, selvinpäin se on maailman ihanin ja rakastavin ihminen. Ja sitä ihmistä mä rakastan äärettömiin. En pysty edes ajatteleen muita. Kun se on kännissä, mä vihaan sitä silmittömästi.
Eniten ärsyttää se puolusteleva asenne, kun huomautan asiasta. Se sanoo ettei mun tarvi vahtia sitä. Ei mun tarvikkaan, mutta en ihan oikeesti halua että sille käy huonosti. On meinannu käydä jo pari kertaa. Mä en halua että kukaan taittaa hiuskarvaakaan siitä mulle niin rakkaasta pehkosta.
Joskus toivoisin että olisin rakastunu mieheen joka ei juo. Mä haaveilen siitä että joskus toi lopettais juomisen. Selvinpäin se puhuu lapsista, mä en halua lapsia ikinä sellasen ihmisen kanssa. En halua että mun lapset joutuu näkeen iskäänsä tollasena.
Ei sillä mitään alkoholiongelmaa oo, se juo vaan ehkä kerran viikossa. Mutta se yks kerta on jo ihan järkyttävän stressaava.