14072 - 10.7.2017 (arvosana: 6)

Ärsyttää että ärsyttää. Ei varsinaisesti ees muuta syytä kuin se, että poikaystävä on intissä eikä vastaa viesteihin ihanheti (ja kun vastaa niin muutamalla sanalla), mikä on täysin ymmärrettävää eikä yleensä oo kuin vähän kurjaa. Tänään kuitenki aivan järjetön ärtymys, halu rikkoa tavaroita ja huutaa, eikä oo yhtään mulle tyypillistä. Raivostuttavaa.

14050 - 3.6.2017 (arvosana: 9)

Olisi pitänyt heivata sinut mäkeen jo sen ekan pettämisen jälkeen. Olisi pitänyt kuunnella kavereita, jotka kehoittivat jättämään ennen kuin jotain vielä pahempaa tapahtuisi... Welp, tyhmyydestä ja liiallisesta hyväuskoisuudesta sakotetaan.

Hyvästi, saatanan mieshuora.

14045 - 31.5.2017 (arvosana: -3)

Vaimo ei ymmärrä minua, enkä minä ymmärrä sitä. Vituttaa, että avioliitto on sallittu olomuoto - kielletty se pitäisi olla, ehdottomasti.

14027 - 8.5.2017 (arvosana: -33)

Ärsyttää kun poikaystävä aina lupaa tulla käymään päivänä x, ja siit siitä ei kuulu eikä näy mitään koko päivänä... niinku voisitko vaikka ilmottaa ettet aiokkaan tulla?????

13929 - 7.12.2016 (arvosana: -35)

Se kun kun randomimuija on himokas ja pyytää sut kämpilleen. Lähdet hommien jälkeen menee. Et muista tarkkaan miltä muija näytti seuraavana päivänä ja sit kun googlaat nimen pari päivää myöhemmin niin sehän oli herkku

13896 - 2.11.2016 (arvosana: -27)

Palataanpa aiheeseen. 2,5 vuotta sitten kirjoitin näin:

14.3.2014
"Jumalauta! Kaks aikuista ihmistä, molemmat tahoillaan naimissa. Jo lähtökohtaisesti tilanne on enemmän kuin perseestä, mutta että sitten pitää olla vielä niin NIIN HELVETIN VAIKEA! Miksei voi puhua, sanoa suoraan? Ihmeellistä venkoilua ja välttelyä ja voiiiiii viiiiiittttuuuu! Lähtee järki! Tätä on nyt jatkunu, mitä, kolme vuotta? Ja hei, mä käsitän että olen vain hetken huvi aina kun siltä tuntuu ja se on ihan okei, samoinhan se toimii toisinkin päin. Mutta ei silti tarvi olla vittupää, eihän?
Kai se on sitten vaan niin...niin... no en keksi. Pelkää sen perkeleen loistavan parisuhteensa puolesta ja yrittää pitää etäisyyttä, mutta heti kun vaimokullan silmä välttää niin ollaan luvattomilla teillä. Mulle kelpais ihan hyvin sellainen secret friends with benefits- tyyppinen juttu, mutta kun ei, kun se olis liian helppoa.
Pitäis heivata koko jätkä, kokonaan ja lopullisesti, mutta kai mulla vaan on liian tylsä elämä jotta sen tekisin. Mitäs läksit, niinpä."

Tää on niin uskomatonta että palaan tähän samaan vitutukseen täällä vieläkin. Niin uskomatonta että melkein naurattaa. Melkein.

Tilannehan on nyt se, että molemmat ovat tahoillaan eronneet/eroamassa. Ihan toisistamme riippumattomista syistä, ja aivan sattumalta näin samaan aikaan. Tässähän siis alkais pikku hiljaa olla käsillä se tilaisuus, mitä ollaan monta vuotta odotettu, eikö? Ollaan juteltu ja nähtykin ja ah, se oli just sitä mitä toivoa saattaa monen vuoden "niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana" kärsimisen jälkeen. Mä oikeasti pelkäsin, että sitten kun ihan oikeasti nähdään, niin jos kemia ei pelaakaan tai jotain. No, turha pelko oli se. Mutta nyt! NYT jatkuu se sama kuin aina ennenkin. Yhteydenpito on olematonta ja jotenkin tuntuu että mikään ei olekaan muuttunut, vaikka mun mielestä kyllä mitä suurimmissa määrin just on muuttunu!

Käsitän kyllä, että heillä(kin) on eroprosessi vielä kesken ja ettei sitä haluta vaikeuttaa sotkemalla tilanteeseen kolmansia osapuolia liian varhaisessa vaiheessa. Ymmärrän täysin ja tunnen tahollani samoin. MUTTA eikö tässä nyt oikeesti voitais mennä silleen nätisti varovasti fiilis-pohjalta? Ei tosiaankaan mitään vakavaa, mutta eikö tässä nyt olis jo ansaittu vähän jotain kivaakin välillä?

Molemmilla meillä on pitkä parisuhde takana, joten en usko että tässä on kummallakaan mitään hinkua mihinkään kotileikkeihin ihan äkkiä. Jutellaan mukavia silloin tällöin, käydään vaikka kahvilla tai jotain, joskus. Harrastetaan hyvää seksiä, tutustutaan, ilman mitään paineita. Jos siitä jotain ajan kanssa sitten tuleekin, niin hyvä. Jos ei, niin olipa kivaa kuitenkin. Eiks tää olis ihan jees skenaario? Mikä sit mättää?

Pitäis tietysti antaa aikaa (ko. mies on eronsa kanssa pari kuukautta jäljessä omastani ja asuu vielä hetken eksänsä kanssa saman katon alla olosuhteiden pakosta), mutta kun en helvetti soikoon malta. Mä himoitsen sitä tyyppiä, enkä jaksais odottaa enää. Yritän hillitä itteni ja antaa tilaa, mutta vittu mulla sekoaa pää. Mä en käsitä miten se pystyy pysymään tolleen etäällä. Joko sillä on ihan rautaisen hyvä itsekuri, tai sit sillä on vaan niin helvetin kauhea stressi koska elämä tai sit sitä ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta (ei kyllä siltä vaikuta niinä hetkinä kun ollaan yhdessä).

No, pallo on taas kerran hänellä. Ei auta ku odottaa ja pureskella kynsiä. Tunnen itteni säälittäväksi ruikuttajaksi, joka vaan tekee itestään naurettavan. Puhukaa mulle järkeä!

Pitäis kai keksiä joku harrastus. Unohtaa koko mies toistaiseksi, ehkä kokonaan.

13879 - 3.10.2016 (arvosana: -38)

Oltiin vaimon ja tyttären kanssa lääkärissä. Vaimo on ihastunut tähän lääkäriin. Ollaan käyty ennenkin samalla. Nyt kuulin että se selittää kuin ihana tää lääkäri on siskolleen ja minä kuuntelen vieressä. Kyllähän se harmittaa kun ihan avoimesti ihastelee varsinkin kun itse en koskaan muita naisia ääneen arvostele ja ihaile hänen seurassaan.

13858 - 17.9.2016 (arvosana: 32)

Jätin puolitoista vuotta sitten naisen jonka kanssa ei ollut mitään yhteistä, ja kaikki asiat menivät aina ihan päin persettä koska kyseinen nainen ei ollut (eikä ole) täysin terve mieleltään. Hyvää siinä suhteessa oli seksi.

Jätin silloisen naisen, koska vastaan tuli huomattavasti paremmalta vaikuttanut vaihtoehto jos mietitään elämää yleisesti, opiskelee yliopistossa ja silloin oli selkeät suunnitelmat mitä haluaa elämällään tehdä. Harrastettiin myös samoja juttuja. Lopulta käy ilmi että uusi nainen on neitsyt, ja seuraa puolen vuoden selibaatti kun toista ei vaan kiinnosta. Eipä tuo sillon hirveästi haitannut koska oli muuten niin kympin pakkaus. Kun lopulta saatiin seksielämää hiiiiiiitaaaaaaaasti käyntiin niin tuli huomattua että tämä on kyllä ihan paska pano verrattuna siihen edelliseen. Keskustelusta huolimatta ei vaan tunnu onnistuvan millään, ja jos nainen "epäonnistuu" kerran, menee häneltä heti mielenkiinto koko touhuun ja molempia turhauttaa.

Eli käytännössä eletään molemmat puutteessa. Seksiä on jonkin verran, mutta minä en siitä lähtökohtaisesti saa mitään muuta kuin turhautumista irti. Yliopistolla käynti ei tunnukkaan enää kiinnostavan ja tulevaisuus onkin niin hataralla pohjalla. Ja ne harrastukset on kuolleet pois taustalta kun ei vaan kuulemma kiinnosta.

Vaihtamalla ei sittenkään parane.

13819 - 3.8.2016 (arvosana: 5)

Erosin tyttöystävästäni eilen, itken vieläkin ja tyttö vain kettuilee kavereilleni! Kyllä ketuttaa

13787 - 21.6.2016 (arvosana: -33)

miksi nalkuttaa niin paljon että miehellä menee hermot. Miksi taas tämä mies ei ymmärrä lähteä... asettanut itsensä loukkuun kun ei omaa asuntoa ole... ehkä pitäisi vaan vihdoin ja viimein jättää tämä nainen omilleen että oppisi olemaan itsensä kanssa.