12088 - 22.10.2013 (arvosana: -62)

Aivan v*tun kova ikävä poikaystävää, vaikka justiinsa eilen illalla se oli mun luona.
Piti tulla kotiin koulusta ja skipata viimeset tunnit, että ehtii tehdä kaikki vanhatkin tehtävät + vielä tänään tulleet. Aika ei meinaa riittää ja mielessä pyörii vain tuo mun parempi puoliskoni, jonka kainaloon tälläkin hetkellä haluaisin.
Ei olisi pitänyt mennä lukioon, kun tulee niin paljon tekemistä ja koeviikko taas uhkaavasti lähenee...
Kova ikävä vaan vaivaa.

12040 - 5.10.2013 (arvosana: -72)

Näinhän se mulla aina menee, poika tapaa tytön, syttyy ihastusta ja aletaan tapailla ja sitten se toinen osoittautuu jotenkin mäntiksi tai muuten idariksi. Sitten joudun sanoo, et ei enää tapailla ja sitten oon taas depiksessä monta viikkoa. prk.
Ja nämä tapailut ei kestä ku parista viikosta pariin kuukauteen, tupla prk.

12037 - 3.10.2013 (arvosana: -100)

Vituttaa, kun vaimo on mustasukkainen. Mikä on syy ja mikä seuraus? Vittu. Haluaisin, että toinen luottaisi. Perkele.

12021 - 28.9.2013 (arvosana: -22)

Jaahas, lähti sitten muijakin vielä.
Yhtäkkiä vaan viestillä tylysti sanoi että se on ohi. Tästä luulin että voisi jotain mennä vähän pidemmällekin. Mutta nähtävästi ei.
Jooh, mä lähen ny vetään perseet olalle

12010 - 23.9.2013 (arvosana: -48)

Nää itsetunto-ongelmat tappaa mun parisuhteen ja mut. Miten vaikeeta voi olla vaan hyväksyä ittensä ja olla välittämättä muiden mielipiteistä? Mulle sanottiin vuosia sitten että tää itseinho katoo iän myötä ja vanhempana? Tässä ny si viä viis vuotta myöhemmi makaan sohvalla yksin kotona ja ajatukset itestä vaan pahenee ja peilikuva vääristyy koko ajan entistä pahempaa suuntaan. Oon henkisesti niin loppu. Pitäs varmaan päästää ees äijä tuskistaan ja antaa sille mahdollisuus löytää joku joka ei yhtenään vaan valittais ulkomuodostaan. Burn out? Kyllä..

11996 - 19.9.2013 (arvosana: 13)

Vituttaa niin armottomasti se, että olemme päättäneet että emme lapsia hanki ja nyt yhtäkkiä mies on alkanut kääntää päätään lasten hankkimisen suuntaan. Heittelee tällaisia että "eikös me voitaisi miettä vielä vähän" ja "olishan se oma lapsi niin ihana" ja "sehän kuuluu elämään" Voi vittujen kevät!!

11973 - 10.9.2013 (arvosana: -24)

Ärsyttää kun poikaystäväni pieree koko ajan...

11949 - 2.9.2013 (arvosana: -25)

Yksinäisyys. Tuo yksi sana joka kuvastaa elämääni pari kuukautta sitten tapahtuneen eron jälkeen. Tunnen suurta kaipuuta palata takaisin yhteen, mutta tiedän sen olevan virhe. Myöskään en ole onnistunut luomaan uutta suhdetta tämän jälkeen, vaikka luulin paristakin jutusta kehkenevän jotain.

Nyt kaiken koulualkuisen stressin yhteydessä yksinään makoilu kotona tuntuu romahduttavan raskaalta. Ja kyllähän tähän mahtuu myös aimo annos ketutusta. Toivottavasti tämä taas tästä.

11929 - 28.8.2013 (arvosana: 0)

Oon pilannu yhen ihmisen elämän. Ensin annan olettaa, sitten en ehkä haluakaa mitään sen kanssa. joku ei vaan natsaa. oon halunnu tuntee sitä kohtaan fyysistä vetovoimaa, mut sitä ei vaan tuu. se ois muuten täydellinen mies. MIES. Hyväkroppanen, komea ja asiat hyvin. paitti nyt. Se rakastu muhun mut mä en siihen. Laitto avioliittonsa palasiks mun takia. Se ämmä on kyl kauhee. ja niillä meni huonosti jo ennen mua. mitä täs pitäs tehä. Mä niin haluisin että tuntisin jtn suurempaa sitä kohtaan. se on hyvä mies. ääh.. pitäkää mua ihmeessä ämmänä, sikshän tänne avaudutaan että muut saa tulla aukoon päätään. noh, eipä tässä.

11914 - 25.8.2013 (arvosana: -66)

Vituttaa, kun hyvä parisuhde meni yllättäen poikki. Oli kuulemma tunteet viilentynyt eikä ollut ihastunut enää muhun. Vittu. Nyt sit masentaa ja itkettää ja sekin vituttaa. Pitäis vain jatkaa elämää ja antaa ajan parantaa haavat ja sekin vituttaa. Ja teen töitä, aloitan opiskelun ja huolehdin lapsista, koska olen yh enkä olisi tarvinnut yhtään enempää murheita nyt.
Vitutuksen määrä on mittaamaton mutta en saa sitä energiaa valjastettua muuhun, kuin television tölläämiseen vapaa-ajalla. Vitutus maximus. Kiitos.