9277 - 18.7.2012 (arvosana: -72)

vituttaa miettiä jo nyt jotain opiskelupaikkaa, vaikka on loma. ja myöskin se paikka, en voi koskaan päästä opiskelemaan media-alalle valokuvaajaks, koska siellä vaaditaan hyvää kommunikaatiokykyä, taiteellista silmää, luovuutta ym. ja toki, minullahan niitä ei ole. silti valokuvaus on ollu jo monetta vuotta lähellä sydäntä ja oon saanu myöskin hyvää palautetta monilta ottamistani kuvista, mut masentaa miettiä, että voinko mä päästä koskaan siihen, et saisin sen unelmatyön vai joudunko seuraamaan sukua ravintola-alalle.

9276 - 18.7.2012 (arvosana: -47)

Poltin juuri erittäin hyvää vihreää. Ei oikeastaan edes vituta, kun tiedän että poikaystäväni vihaa sitä että poltan, ihan vaan vaikka kostoksi. Vituttaa se että oon yksin tällä hetkellä.

9271 - 18.7.2012 (arvosana: -43)

Raivostuttaa kun joudun polkupyörällä kulkemaan työmatkat, kun ei ole varaa ostaa autoa ja bussillakaan ei pääse,koska työni alkaa niin aikaisin,että meidän nurkilla ei siihen aikaan bussit kulje.
Ja mitä siinä kyllähän sitä pyörälläkin kulkisi muuten,mutta kun autoilijat vaan ovat niin vittumaisia kusipäitä ja euroopan omistajia olevinaan etteivät ollenkaan yritäkään pitää edes jonkunlaista turvarakoa,vaan ihan liian läheltä usein vierestä ajavat,niin että melkein kiinni ihoa hipovat.

Kaikkein eniten vituttaa sekin varsinkin myös,kun siinä kotimatkani varrella on sellainen aika kapea silta joka menee joen yli,niin muutaman kerran on käynyt niin,että juuri kun olen siinä sillan päällä menossa ja siihen samaan aikaa on tullut auto myös,niin eikö sieltä meidän takaa jonkun urpon autoilijan pidä siihen samalle kapealle sillalle ahtautua vielä kolmanneksi myös ja alkaa sitten siinä vauhdilla ohittamaan sitä toista autoa,jolloinka meikä on joutunut niin ahtaalle,että hyvä kun ei ole tarvinnut sillan kaiteen yli jokeen ajaa ettei olisi jäänyt auton alle.
Olen jo kerran auton alle jäänytkin kaupungissa vihreillä valoilla suojatietä ylittäessäni ja tullut auton ruhjomaksi, kun autoilija ei kuulema jostain syystä vaan huomannut että ajoi itse päin punaista.Siinä meni sitten pyörä ajokelvottomaksi ja itse onneksi selvisin sillä kertaa vain pahoilla ruhjeilla, mutta henkikulta onneksi sentään kuitenkin säilyi.Eri asia sitten, että kuika kauan se tällaisella menolla vielä säilyy, kun autoilijat eivät tippaakaan välitä varoa polkypyöräilijöitä vaan ajavat ihan miten sattuu.
Pitäisiköhän ehkä suojautua sillä tavoin,että kiinnittää pyörän sivuun kiinni vaakatasoon asentoon pitkän kepin ,jonka päässä olisi terävä puukko tai sitten viikate, joka aina raapisi autoilijoiden pellit kivoille naarmuille,jos ne liian lähelle tulisivat.
Tai sitten toinen vaihtoehto,että kantaa mukanaan lekaa ,jolla aina paukauttaisi auton pellit kunnon lommoille ,vai mikä siihen auttaisi että tajuaisivat edes vähän kauempaa kiertää pyöräilijän.

9268 - 18.7.2012 (arvosana: -63)

saatanan työmiehet! voisitteko ystävällisesti pitää pienempää ääntä, koska pilaatte meidän musanautintomme. emme mekään tuli poraamaan teidän parvekkeidenne alle joskus aamu seitsemältä ja voisitte edes hommata rahaa omiin seinä pahveihin, ettei tarvitsisi lainata K-marketila. PS. se kyljellään makaava mies kerrostalon seinässä on aika irstas :s

9267 - 18.7.2012 (arvosana: -57)

vittttttttttuUUUUUUUU

olin rakastunut

se jotenkin jäi ja meistä ja yhestä toisesta tuli läheisiä ystäviä ja ollaan sellaset kolme musketööriä
sitten luulin että rakastin tätä henkilöä vain ystävänä ja tälleen mutta EI.
nää tunteet tuli takaisin palavana ja en voi vaan tehä mitään erinäisistä syistä joita en halua kertoa vaikka kirjoitankin anonyymisti internettiin.
tekis mieli huutaaaaaa. se vetoaa muhun kaikin puolin ja mä vaan jotenkin, mä..
vittu nyt rupes itkettää. taas kerran. asdfghjklöä.

9266 - 18.7.2012 (arvosana: -61)

Lähetin aika

öö

tärkeän? Oudon? viestin eräälle. Voisin vielä poistaa sen. En tiiä pitäiskö mun oikeesti sanoa sitä.

9265 - 17.7.2012 (arvosana: -62)

Ainoat "moodit" ovat välinpitämättömyys ja viha.
Viimeisetkin kaverit alkavat valua pois. Mutta toisaalta, kun vihaan teitä kaikkia niin oikeastaan hyvä että jätätte mut rauhaan.
Mutta eihän sekään ole mukavaa. Olla yksin tässä kylmässä ja julmassa maailmassa, ilman tukipilareita. Eräs sanoi ihastuneensa minuun mutta sekin on sakkolihaa. Lisäksi taisi alkuhuuma haihtua, pariin päivään ei ole siitäkään kuulunut mitään. No, ei siinä mitään, tiesin tämän jo ihan alussa. Ei se jaksa tällaista kauaa.

Rupesin tuossa miettimään sitäkin mahdollisuutta että olenko kuollut. Kummituksena täällä menen ja kukaan ei näe eikä kuule. Ainakin vaikuttaa siltä. Viikonloppuna olin ryyppäämässä, entä jos kuolin siellä? Ehkä hukuin tai jotain.

Joskus masentuneena toivoin koeaikaa kuolemasta, kun se kuoleman lopullisuus varmaan oli ainoa esto tappamasta itseäni. No, tässähän sitä nyt ollaan. Mitään ei tapahdu, mikään ei tunnu, kaikki on tyhjää ja kukaan ei välitä. Täytyy sanoa että perseestä tämä on.

9264 - 17.7.2012 (arvosana: -50)

onko oikeesti liikaa vaadittu, et löytyis joku kiva tyttö, joka haluis mut just tälläsenä, kaikkine ahistus- ja masennuspaskoineni ja välittäis oikeesti? onhan noita suhteita ollu, mut kaikki päättyny joko siihen, et toinen on pettäny tai sit vaa kylmästi jättäny ilman syytä. kyl omasta mielestäni oon ihan kivan näkönen joinain päivinä, kun osaan hyväksyä itteni, mut oishan joku tyttöystävä kiva, joka kertois, et oon kaunis tälläsenä. ja niin, oon siis itekin tyttö. asiaahan vaikeuttaa se, etten osaa suurimman osan ajastani hyväksyä itteäni, koska oon joutunu kokemaan sellasia asioita, joita en ees viholliselleni toivois. joten, ihmettä odotellessa.

9263 - 17.7.2012 (arvosana: -51)

On niin paha olo. En vaan enää tiedä mitä tehdä. Vanhemmat on juoppoja eikä ne kuuntele kun sä yrität puhua niille järkeä. On raskasta katsoa koko lapsuus kun omat vanhemmat ryyppää ja räyhää. Viikolla ja viikonloppuna. Tässä lähiaikoina mä oon alkanut tajuta että eihän mun tarvii kattoo tällästä paskaa. En mä tiedä mitä tekisin että ne lopettais. Vielä kun mulla on masennus niin hyvä että jaksan nousta aamulla sängystä ylös. On niin paha olo että tälläkin käsi havittelee veistä vaikka mä tiedän että se ei ole järkevää. Silti mä haluisin saada sen tunteen. Mä tarvitsen apua. Mulla ei ole enää voimaa. Mä en enää vaan jaksaa.

9259 - 17.7.2012 (arvosana: -44)

Vituttaa kun tuntuu, etten ikinä löydä omaa paikkaani täällä maailmassa, enkä muutenkaan tiedä mitä pitäisi tehdä. Tunnen olevani täysin hukassa kun vertaan itseäni muihin samanikäisiin tai jopa nuorempiin. Ketuttaa kun kaikilla tuntuu olevan edes jotain omaa ajanvietettä tai joku suunta elämässä, esim. mukava opiskelupaikka, harrastus, kaveriporukka tms. Tuntuu vaan, että aika valuu hukkaan ja roikun täällä ilman mitää tarkoitusta. Vituttaa myös se, että usein kaikissa kivoissa asioissa on se ikävä kääntöpuoli. Vituttaa myöskin se, että ollaan maalla mutta sukulaiset ja naapurit tulee tänne vaan meluamaan ja ryyppäämään vaikka olisi ihan mukavaa olla rauhassa.