8004 - 7.3.2012 (arvosana: -33)

Oikeastaan vituttaa ja toisaalta on aika hyvä fjiilis...
Tuossa taannoin kysyin erästä naishenkilöä kahville, tämä kieltätyi, syytä en tiedä :d

Siitä hetkestä lähtien tuntuu että kaikki olisi jotenkin helpompaa.
Oli siis eka kerta kun uskalsin pyytää naista kahville ihan naamatusten (pari kertaa aikaisemmin netissä, both fail).
Ei mua oikeastaan haittaa se, ettei se halunnut lähteä, en kuitenkaan odottanut sitä myöntävää vastausta, oli vaan sellainen olo että aivan sama lähteekö.

Toisaalta taas ketuttaa, kun ei lähtenyt. Olisihan se kiva jos joku edes kerrankin vastaisi myöntävästi :---3

8002 - 7.3.2012 (arvosana: -8)

Se tunne kun ihastuu vanhaan ihastukseensa joka on päässyt yli koko ihastumiskohtauksestani.
:>

mikä maukuu, jaa-a? lehmä?

7998 - 7.3.2012 (arvosana: -37)

Vittu ku spotify on muuttunu sellaseks paskaks että saa kuunnella vaan 5 kertaa yhen biisin ja sitä aikaakin on ihan vitun vähän... Eikä jaksais tehä uutta käyttäjääkään ku kauhee homma tehä uudestaan ne playlistit... Vituttaa myös et hain lähilukioon vaikka oisin voinu hakee jonnekkin parempaaki kouluun, mut oon vaan niin laiska ja pelkään kaikkee uutta ja isoja elämänmuutoksia että päätin mennä siitä missä aita on matalin kun ei sillä lukiolla kuitenkaa oo mitään väliä tulevaisuuden kannalta... Sekin velä vituttaa että tiet on melkein kaikki sellasia jäisiä paskoja millä ei voi kävellä ilman kompurointia. Tänäänki kaaduin neljä kertaa...

7997 - 7.3.2012 (arvosana: -47)

Vituttaa olla ihastunut. Pistää vain kaiken sekaisin, kun ei pysty ajattelemaan selkeästi. Eikä ole kuitenkaan munaa tehdä aloitetta, vaikka niitä vastatunteitakin on vissiin kaikista katseista ja epäsuorista vihjailuista päätellen. Ei vain jaksa uskoa, että joku niin kaunis olisi muka kiinnostunut minusta. Nyyh, kunpa voisi vain toivoa tunteensa pois.

7996 - 6.3.2012 (arvosana: 3)

Ei persereikä ku väsyttää. Nytte tekeeki mieli nukkua mut ei töihin vaa saatana. Kohtalokavereita?

7993 - 5.3.2012 (arvosana: -24)

Vitutuksen ja epävitutuksen sekaisia tunteita kesän lähestyessä.
Ne päivät kun seksikkäät naiset kulkee puolialastomina kaduilla samalla kun aurinko ja pitkä päivä saa hormonit hyrräämään murrosikäsen tasolla.
Ja sitten se tieto että en oikeesti tuu saamaan pillua keltään niistä.
:( :D
Vitusti stressiä kun on paljon tehtäviä asioita ennen kesälomaa.
Elämä on perseestä. Seittämän vuotiaana alkaa koulu ja seuraavan kerran on elämää ilman työtä tai kolua vasta kun jää eläkkeelle.
Ei elämän varmaan tällästä pitäny olla alunperin. Välillä tuntuu että mieluummin loikoilisin puussa ja söisin banaaneja päivät pitkät apinana.

7985 - 4.3.2012 (arvosana: -66)

nämä vituttaa 1.on iha vitun kuuma täällä huoneessa 2. huomenna taaas sitä vitun koulua 3. kone lagii 4. sisko tulee aukomaa päätä 24/7 5.on tylsää 6.ei pääse minnekkää ku ei oo kyytiä ja keskustaa o 2354465122463476km matkaa 7. pillun puute 8. näin mahtavan unen mutku ei se oo ees totta. VOI PASKA TÄTÄ VITUTUTUTUTUTUTUKSEN MÄRÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ

7983 - 3.3.2012 (arvosana: -73)

vittu kun vitutta kaikki muut lähtee bileisiin mut en MÄ VOI LÄHTEÄ kun oon niin vitun "nuroi " vasta 17 täytän vasta ELOKUUSSA se hän oils ihan kamala lähtee bileisiin !!!!

7977 - 2.3.2012 (arvosana: -40)

herää vitutukseen ja ei ole ruokaa....

7975 - 2.3.2012 (arvosana: -19)

Vituttaa tulevaisuus ja vanheneminen. Lähden todennököisesti ensi vuonna opiskelemaan muualle ja tiedän, ettei se helppoa tule olemaan. Eniten pelkään sitä, että jään kuitenkin yksin. Kaikki aika menee kuitenkin opiskelulle ja olen melko ujo luonteeltani. Vanhat kaverit lähtee eri paikkakunnille opiskelemaan ja pelkään, että välit kylmenee. Loppuelämä menee jossain hikisessä opiskelijakämpässä, myöhemmin rupistuessa työn kanssa arjessa. Yksinäisyys on pelottava ja musertava tunne, varsinkin kun tarvitsee paljon ihmisiä ympärilleen. Pelkään, vaan etten jaksakaan arjen orvanpyörää. Oikeasti välillä tuntuu, että olen tärkeä vaan vanhemmilleni, huom. Oikeasti. Parempihan sekin on kuin ei mitään, kieltämättä vähän masentavaa kylläkin. Tiedän, että monet nuoret ovat samassa jamassa, mutta joillekin se vaan tuntuu olevan niin paljon helpompaa. Ei kaksikymppisen elämä tunnu uudelta alulta, lähinnä vaan epäilyttävältä ja masentavalta. Asennevika tai ei, mutta kai tää on se elämän välivaihe. Tai yks niistä. Ehkä se on tää kevään valoisuus, mikä saa masentavan olon. Kieltämättä vähän ironista, mutta keväisin ihmiset tekee eniten itsemurhia. Ehkä minäkin teen sit kun oon yksin vanhana jossain letkuissa. Jos ees pystyn..
Ei tätä tunnetta voi vitutukseksi kutsua. Lähinnä vaan masentaa ja ahdistaa.