6937 - 31.10.2011 (arvosana: -59)

Vituttaa olla aina se ylimääräinen...

6933 - 30.10.2011 (arvosana: -63)

Mun pitäs huomen aamulla mennä ajotunnille mutten tiedä minne mun pitäs mennä. Ja koska tunti on niin aikaisin, en voi soittaa ja perua sitä, jotenka olen kusessa. Paikkavaihtoehtoja on 3, joista kahden sijainnin tiedän. Ongelma on siinä, että jos valitsen väärän vaihtoehdon joudun maksamaan bussikulujen lisäksi missatun ajotuntimaksun. Helveetti sentään

6932 - 30.10.2011 (arvosana: -70)

Tekisi mieleni ottaa kieleen läväri, mutta se kuulemma sattuu vitusti...

6930 - 30.10.2011 (arvosana: -70)

Ylihuomenna on jo marraskuu ja silloin kuolen. No en ny oikeasti mutta melkein D: En kestä.

6923 - 29.10.2011 (arvosana: -65)

ketuttaa kun kaikki se mikä on joskus aikaisemmin tehnyt onnelliseksi ja mistä on saanut energiaa muuttuukin vituttavaksi asiaksi. muutenkin ne asiat, joita on rakastanut kaikkein eniten muuttuvat ärsyttäviksi. voi olla aika vaikea ymmärtää, mutta otetaan esimerkiksi vaikka joku biisi tai harrastus. aluksi se tuntui maailman parhaimmalta ja ihanimmalta, mutta nyt siitä kuuleminenkin ärsyttää. onneksi näin ei kuitenkaan tapahdu jatkuvasti.

6916 - 28.10.2011 (arvosana: 7)

vituttaa kun oon ollut nuorena niin nolo, ja nyt vielä tänäänkin kaikki nauraa mulle. hemmetin maine

6909 - 26.10.2011 (arvosana: -27)

Vituttaa kun on niin vähän aikaa koulun ohella. Tyttöystävään käytän miltein kaiken aikani, mutta rakkaat harrastukset vaatisivat myös aikaansa, esimerkiksi kitara-tunnit vaatii harjoitteluakin.

6900 - 24.10.2011 (arvosana: -61)

Heräsin tänään (maanantaina) yhdeltätoista. Olin unohtanut ilmoittaa työpaikalleni olevani sairaslomalla, mutta kukaan ei ollut soitellut perääni. Kun itse tartuin luuriin ja pirautin pomolleni, hän ei ollut huomannut puuttumistani paikalta. Meitä on töissä tavallisesti alle kymmenen.

No, karistin ikävät ajatukset kuuntelemalla rauhallista musiikkia ja valmistamalla mahtavan aamiaisen, jota hotkin menemään kuin viimeistä päivää, ja puhelimeni soi juuri sillä hetkellä kun suussani oli valtaisa määrä ruisleivän, kananmunan, salamin ja salaatin muodostamaa sörsseliä. Luurin toisessa päässä oli masentunut ystäväni, josta en ollut kuullut kuukausiin. -"Mhbalo", vastasin, joka ei ole nimeni eikä oikeastaan mitään muuta kuin ruoka suussa mölinää. -"Moi! Lähdetkö mun kanssa tänään kaupungille! Mitä sulle muuten kuuluu, ei olla nähty aikoihin!"

Olin tukehtua herkkupalaani. Kaveri joka viime vuodet söi tuhatta eri mielialalääkettä, puhui kuolemasta ja olemisen tarkoituksettomuudesta oli nyt yhtäkkiä kuin uusi ihminen. Olin saikulla, mutta totta kai halusin nähdä vanhaa tuttua varsinkin noin iloisena ja elämänhaluisena. Sovimme tapaamisen asemalle iltapäiväksi, hänellä kun oli nykyään töitäkin. Hieno homma, ajattelin. Sitten iski ahdistus ja yksinäisyys. Kukaan ei olut soittanut minulle ainakaan kuukauteen.

Kiertelin ja kaartelin pitkin asuntoani vailla määränpäätä kuin heikkohermoinen. Vaihdoin biisiä ja aloin luonnostella paperille ihmishahmoa, mutta en jaksanut keskittyä siihenkään. Lopulta lysähdin työpöytäni ääreen kuin perunasäkki. Tuijotin ikkunasta kerrostalolähiön katua ja mietin, miten maailmasta oli tulossa päivä päivältä enemmän sellainen, kuin ystäväni joskus sanoi sen olevan eikä sellainen, mistä minä salaa iltaisin piirrellessä haaveilin. Ja minua ahdisti. Helvetti soikoon kun minua ahdisti.

Kun olin raahautunut asemalle sovittuun aikaan, kaverini soitti. Hän ei ehtinyt bussiinsa, ja oli kovin pahoillaan mutta tulossa kuitenkin puolen tunnin päästä. Tapojeni vastaisesti päätin käväistä viereisessä mäkkärissä pirtelöllä, jos kylmä, valkoinen sokeripaska vaikka saisi minut paremmalle tuulelle ja kipeän kurkun vähän rauhoittumaan. Jono oli ihan vitun pitkä, ja kassalla oli vain yksi myyjä. Pikaruokaa, heh heh. Kaverin bussi oli ehtinyt asemalle kun jonossa oli kaksi asiakasta ennen minua. Haistatin mielessäni vitut pirtelölle ja lähdin kohti asemaa.

Ulkoisesti kaverini ei ollut muuttunut paljoa. Mitä nyt näytti vähän iloisemmalta. Vaihdoimme kuulumiset matkalla pizzeriaan, hän halusi välttämättä tarjota, kun oli reilu viikko sitten saanut ensimmäisen oikean palkkansa kuka tietää miten moneen vuoteen. Vaikka mies oli silminnähden tyytyväisempi elämäänsä, tajusin että hän oli loppujen lopuksi nyt samassa jamassa kuin minäkin. Työkavereita hänellä ei ollut, ja itse mietin omia kollegoitani joista yhdenkään kanssa en jutellut mielelläni. Palkka oli kehno, mutta riitti elämiseen. Aikaa itsensä toteuttamiseen ei ollut enää tarpeeksi. Tämä kaveri oli valtavan lahjakas öljyvärien kanssa, mutta ei kuulemma enää maalannut saatuaan oikeita töitä. Olin itse ostanut häneltä taulun pari vuotta sitten, siinä enkeli sytyttää maan ja taivaan tuleen. Mielettömän kaunis kuva. Nykyään kaverini tekee oikeita töitä, joka on loppujen lopuksi aivan yhtä tarpeellista kuin oma työni eli aika helvetin turhaa.

Se on jännä kun ihminen löytää paikkansa tästä järjestäytyneestä yhteiskunnasta jonkun niinkin turhan asian kuin työn kautta. Kaveri lähti kotiisa pari tuntia sitten ja itse kävelin asunnolleni, jonka oven olin unohtanut auki, mutta mitään ei puuttunut. Katselen tässä kirjoittaessani kaveriltani joskus ostamaani taulua. Nyt jos siihen kykenisin, syöksisin koko maailman tuleen ja palaisin sen mukana. Ei enää yksinäisyyttä, vihaa, inhottavia ja pahoja ihmisiä, ei mitään. Kaunis tyhjä tila kuin valkoinen maalauspohja, uusi alku jollekin paremmalle kuin oma luonnokseni, joka lojuu yhä tuossa näppikseni vieressä.

6898 - 24.10.2011 (arvosana: -47)

Saatana, en ole sujut sukupuoleni kanssa, en naisena ymmärrä hevon paskaakaan normaalisti naisia kiinnostavista asioista. Mieleni toimii enemmän miesmäisesti kuin naisenomaisesti.

Toisekseen, olen biseksuaali, mutta pidän enemmän naisista kuitenkin. En tahtoisi olla mikään "rekkalesbo"-tyyppinen tapaus, mutta en tunne oloani hyväksi naisena naisen puvussa, sama kuin pukisit miehen pinkkiin mekkoon.

Muttapa mutta, en tiedä sukupuolen vaihdoista yhtään ja olisin kait liian nuorikin siihen (15) eivätkä vanhemmat sulattaisi sitä, tai ylipäätään koko suku.

Että tällästä, ollut koko ikäni kitkutusta naisen kropassa ja tulee kai olemaankin.

6897 - 24.10.2011 (arvosana: -77)

Vittu. Minkä helvetin takia Suomenmaan pitää olla niin saatanan kaukana kaikesta? Tuntuu että eläis jossain helvetin perseessä ku täällä ollaan aina jäljessä muusta maailmasta. Siis ihan kiva että täällä ei oo saastunutta ja luontoo on yms talous mallillaan (paskat), mutta minkä vitun takia tänne ei voi tulla enempää bändejä, tapahtumia, festareita, puistoja, rantoja, kauppoja, teitä ja vittu julkisia liikennevälineitä?
Vittu, alkaa tympii tää maalla eli Suomessa vittu asumine.