5907 - 24.5.2011 (arvosana: -56)

Huhhuh. Onpas taas mukava tiistai. Iskä riehuu vaihteeks humalalassa tuolla ja oli näköjään luvannut minun menevän töihin jollekki random henkilölle, kysymättä minulta. Ja sitten tulee semmoinen itkuvalitus, kun en mene.
Ja pitkä matematiikka on perseestä.

5905 - 24.5.2011 (arvosana: -74)

Oisimpa äkkiä täysikäinen, perkele. Vittu ku ei saa ostaa mitää. Vitun pöljää ku jossain venäjällä kassatädit ei sano mitään jos joku 10v menee ihan pokkana ostamaan tupakkaa. Ei ne mitään välitä. Vittu, ois suomessaki nui vapaata.

Haluisin myös muuttaa pois täältä. Muutan täysikäsenä jonnekkin hesan lähelle, mutten mihinkää vitun kaupunkiin tosiaankaa. Se ei tuu kuuloonkaan, hyi ahistavia ja rauhattomia nuo kaupungit. Mieluummin asun rauhassa jossain pienessä tuvassa järven rannalla erakkona. Paistattelen päivää riippumatossa ja rannalla kaikessa rauhassa. Ah. Mut vittuku saaatanan perkele pitää odottaa semmoset miljoona vuotta ja opiskella ja kaikkee paskaa. Vittu.

5902 - 24.5.2011 (arvosana: -20)

Eniten vituttaa kaikki.

5898 - 23.5.2011 (arvosana: -8)

Haistaskaa nyt kaikki vaan pitkä vittu. Vitun hannuhanhet saatana. Näin paskaa tuuria ei ole oikeasti mahdollista olla, joku jumala siellä vittuilee mulle saatana.

5897 - 23.5.2011 (arvosana: -113)

Vituttaa kun vitutusta kirjoittaessa ei osaa kuvailla oikein ja se menee päin persettä koko homma. Jos kirjoittaa pahassa vitutuksessa niin se menee vielä enemmän päin persettä. Lopulta myös KAIKKI lukee sen juuri päin vastoin tai muuten vain väärin kuin se oli tarkoitettu.

5894 - 23.5.2011 (arvosana: -56)

Mun elämä on paskaa. Tulevaisuudestani en tiedä mitään, ajelehdin vain.

5893 - 23.5.2011 (arvosana: -17)

Haluaisin olla taiteilija, joka maalailee, piirtelee ja kirjoittelee kauniita asioita rumasta maailmasta, ja ansaitsee tällä toiminnallaan jonkinlaisen elannon. Paljoa en pyytäisi, katto pään päälle, juokseva vesi, sähköt. Joku patja millä voi nukkua. Pari euroa että saisi joskus ehkä vähän ruokaa.

Tosiasiassa minulla ei ole tarpeeksi lahjoja, taitoa eikä rohkeutta pyrkiä kohti tätä unelmaa. Jumala johon en usko tietää etten ehkä oikeasti haluakaan mitään tällaista, että minut on määrätty tekemään samaa paskaa kuin kaikki muutkin ihmiset, näpyttämään tietokonetta toimistossa, heiluttamaan moppia rappukäytävässä, lastaamaan rekkaa varastolla.

Vielä en ole antanut periksi. Jos löydän itsestäni tarpeeksi voimia ennen viimeistä armoniskua, joku saattaa kuulla minusta vielä, enkä täysin katoa ja lakkaa olemasta. Teistä se voi tuntua epätodennäköiseltä, minusta se tuntuu miltei mahdottomalta. Mutta mikäs sen kauniimpaa kuin olla tavoittelematta tähtiä tietäen kivisen asteroidinkin olevan liikaa pyydetty tässä likaisessa, hitaasti omaan saastaansa hukkuvassa maailmassa.

5891 - 23.5.2011 (arvosana: 4)

On vitun vaikeeta odotaa jotain sellasta minkä tietää olevan melkein mahotonta, mut vielä vaikeempaa on luovuttaa kun tietää että se on kaikki mitä haluaa...

5889 - 23.5.2011 (arvosana: 75)

Miks mä pelkään menettäväni sut, vaikka et edes oo mun? :(

5880 - 22.5.2011 (arvosana: -52)

Vituttaa kun masentaa eikä jaksa vituttaa. Tuntuu puolikuolleelta ja elämälläni ei ole suuntaa eikä syytä eikä mitään, tai en itse tunnu sitä näkevän, eli olen henkisesti jo sokeutunut ympäristölleni ja itsellenikin.


Pikkuasiat arjesta ärsyttää ja ketuttaa mutta vitutuksen saa päälle huominen, ylihuominen ja tulevaisuus yleisesti ottaen. Olen sokaistunut vihasta itseäni ja muita kohtaan.

Ja psykologillekkin pääsen onneksi pian, kun aika peruuntui.
Pitäisi siivota.
Pitäisi käydä kaupassa.
Pitäisi saada rahaa, hoitaa opiskelu kunnialla loppuun ja keksiä elämälleni sisältöä loman ajaksi, kunnes arki taas alkaa ja elämäni sisältönä on opiskelu ja nukkuminen.



Haluan hukuttaa ja myrkyttää itseni viinalla,lääkkeillä,huumeilla, millä vain jotta voin pilata elämäni enemmän ja kuolla pois yliannostukseen, mitä tuskin tapahtuu. Maksa tai joku muu menisi paskaksi mutten tietenkään tuurilla kuole pois.


Ja eniten vituttaa, että huomenna on herättävä. Sitten pitäisi selvitä taas yksi päivä kunnes taas onkin jo nukkumisen aika ja seuraavana päivänä sama tarina uudestaan. Rutiininomaista paskaa kaikki.

Vituttaa kun niinsanotut ystävät eivät huomaa edes olemassaoloa, eikä muistaisikaan ellen joskus soittelisi tai tekstaisi.
Vituttaa se, että itse en pidä joihinkin tuttuihin enään yhteyttä ja välit katkenneet, joka taas tuo syyllisen olon ja paskan olon kun miettii, että valitan muista kun ei ota yhteyttä mutta teen itsekin niin.


Itseinho on korkealla yleisestikin ottaen.
Olen yrittänyt hukuttaa itseäni ruokaan, ahminut ahmimisen perään ja läskistynyt siis viikossa liikaakin...ja kun ei ole varaa lihoa yhtään.

ja vittu on ruma sana, jota käytän aivan liikaa.