5764 - 8.5.2011 (arvosana: -28)

Äitini ei salli sitä että menisin kihloihin, miten se sen elämään vaikuttaa onko suhteeni sormus sormessa vai ei?!

Koko suku tahtoo minusta jonkin sortin puutyöläisen kun tein joskus puutöissä hyvää jälkeä muksuna.

Myös se vituttaa että eräs likka inttää tahtovansa inttiin vaikka on vasta vähän päälle 10-vuotias.... Ei se siitä tiedä mitään eikä jaksaisi.

5755 - 8.5.2011 (arvosana: -90)

Vittu. Koko kesän oon venannu et aurinko tulis viimein esiin ja oikeesti olis lämmin. No, nyt kun se tuli, mulle kerrottiin että joo, sulla on tosi valoherkät silmät, älä mee ulos muutaku sillon ku on pakollista ja käytä koko ajan aurinkolaseja. Auringonpalvojana tietenki vietän aikaa ulkona, ja sit kamalat päänsäryt kokoajan. Nyt just ku kaikki muuki on alkanu menee putkeen, niin tietenki täytyy tulla jotain tällästä. Mun elämää ei vaan oo suunniteltu helpoks.

5753 - 7.5.2011 (arvosana: -11)

Nyt vituttaa niin saatanasti. Vituttaa, että olen tämmöinen saamaton ja niin pirun sopimaton. Sitä viettää elämäänsä onnellisena dataillen ja unohtaen ne oikeat kaverit. Sitten pitää tulla se päivä, se yksi päivä, jolloin huomaa, että ei saatana mulla on tylsää. Ei helvetti, että mun elämä on tylsää. Enää ei jaksa tätä samaa, mutta vituttaa, kun tuntuu, että se on liian myöhäistä nyt.

Miksen pysty tekemään mitään kohtuudella? Miksen kyennyt olemaan olematta niin paljon koneella? Miksen kyennyt nauttimaan samoista asioista mistä muut - asioista joiden pariin nyt kaipaan. Miksi ne eivät ennen kelvanneet? Miksen vittu ymmärtänyt kuinka helvetin hyviä kavereita mulla oli. Miksen tajunnut kuinka paljon ne uhrasivat vuokseni, miksi olin niin saatanan itsekäs. Miksen lähtenyt baanalle, kun pyysivät. Mikä tässä koneessa edes silloin kiehtoi?

Voi vittu, kun pitää olla tämmöinen addiktiviinen ihminen. Voi vittu, kun en vain alkanut silloin joskus aikaa sitten vetämään päätä täyteen. Vittu antaisin savuttomuutenikin pois päästäkseni tästä helvetin jamasta jonnekin muualle. Laitan vaikka tuhat mörköä huuleen. Olisi vain pitänyt maksaa se pieni hinta siitä, että pääsisi piireihin sisään. Vanhemmat olisi mitään sanoneet.

Ja ne sosiaaliset kanssakäymiset, mitä tuolla elämässä tapahtuu, nekin katoaa, kun tästä paetaan lomille. Helvetin helvetti, ei edes kesätöitä löytänyt. Muut saa kirjeitä kasapäin paikoista jonne eivät ole edes itse hakeneet, mutta vittu minä en pääse edes haastatteluun, vaikka on hakemalla haettu. Kyllä se on niin saatanan selvää, että vaikka hoidan aina kaikki työni tunnollisesti ja valittamatta, ei sitä paikkaa löydy, jos ei satu hakemaan vanhempien kaverille töihin tai työnantaja on joku vanha juomakaveri. Ei löydy paikkaa edes hanttihommiin, ei vaikka todistus on täynnä ysejä ja kymppejä. Kyllä sitä joskus on naiivi.

Ja sitten piti vielä vittu ihastua. Ja tietenkin se on juuri sellainen ihminen, joka on siellä sosiaalisen hierarkian kärkipäässä - ihminen johon ei ole edes toivoa. En vittu ymmärrä itseäni, miksen voi tyytyä huonompaan. On se kumma, että aina pitää liian ylös kurottaa. Tämä ihminen hipaisi ohimennen vahingossa ja olin sen jälkeen onneni kukkuloilla pari päivää. Ei helvetti mitä touhua, tätä säälittävää porua.

Tuntuu muutenkin niin helvetin väärältä koittaa varastaa katsetta. Kurkkii jostain raoista, jos saisi pienen vilkaisun ihmisen kasvoista. On kai se nyt ihan vitun varmaa, että kun se tuon huomaa, niin mahdollisuuksia on yhä vähemmän. Vittu mikä peelo!

Vituttaa. Joskus oli turvana se, että saattoi sanoa itselleen: "Näytät paremmalta sitten, kun alat treenaamaan." No näytänkö? En. Täysin samalla naamalla tässä mennään, täysin yhtä valju persoona. Liian hiljainen, liian tylsä. Vielä pahempaa on se, että ellen etsi vaimoa jostain maan mudista, en voi ikinä tuntea ansaitsevani häntä. Kai sen naisen, jota "rakastaa", en sano että olisin ikinä rakastanut - en tiedä, pitäisi olla omiin silmiin täydellinen? Edes jollain tapaa itselle liian hyvä? Miten muuten sitä pärjää. "Kulta, näytänkö hyvältä?" vastaan "Noh, olit semmonen keskivaiheilla, niin attelin et olisit sopiva mul, nii ihan ok, mut on tuola kadul siis parempiiki."

Voi helvetti. Onhan noita ottajiakin ollut, kun nyt ajattelen. On tullut jokaiselle sanottu ei. Perse. Eivät olleet mieleeni ensisilmäyksellä ja heti olin torjumassa. On se ihme kuinka tyhmä saattaa olla. Varmaan vienyt päivät ja viikot kerätä rohkeutta ja itse vain tylyimmällä mahdollisella tavalla tyrmännyt. Jos en itse anna mahdollisuuksia muille, miten muut voisivat antaa minulle?

Noh, onhan tässä koko elämä edessä, mutta kyllä nyt ahdistaa ja vituttaa. Katumus on aivan helvetin epähedelmällinen tila. En ole ikinä elämässäni, en ikinä, kaivannut kouluun, mutta nyt loma pelottaa. Ei se ole loputtoman pitkä, mutta vie aivan liikaa voimia luovia läpi. Pitäisi löytää jotain tekemistä: toivottavasti löytyy. Toivottavasti unelmieni nainen kadottaa hohtonsa. Salaa toivon myös ettei löytäisi ketään.

5751 - 7.5.2011 (arvosana: -47)

Vituttaa kun eilen yöllä kaverin kanssa saatiin semmonen päähänpisto että lähetään kalastamaan. Otettiin onget ja kaikki semmoset mukaan ja lähettiin veneellä soutamaan jokea ylös. Meikä makoili siinä ja kaveri oli airoissa. Soudettiin semmoset puolituntia kunnes oltiin semmosessa paikassa missä ei ollu mitään mökkejä monen kilometrin päässä ja kalastettiin siinä kaikessa rauhassa. Ei saatu mitää ja lähettiin poispäin.

Mentiin aika rantaa pitkin ja airot tarttu johonki kalaverkkoon kiinni. alettiin siinä riuhtomaan sitä irti ja se takertu siihen ihme juttuun missä airo on kiinni. Sit huomattiin että kappas tuolla verkossa on hauki ja otettiin se veneeseen. Oltiin lähössä ja kattelin vielä sitä verkkoa onko siellä lisää kaloja. Oltiin kumpiki sillä toisella puolella venettä ja se vähän keikahti, mutta ei kuitenkaa kaatunut. Mä lensin veneestä siihen vitun kylmään veteen, menin kait paniikkiin ku alko paleleen niin saatanasti ja aattelin heti että perkele nyt kai hukun ku ehin niellä sitä vettä. Hiukset takertu verkkoon ja siinä oli ihana mutapohja <3 Räpiköin sit rantaan ja lähettiin vikkelästi soutamaan takasi mökille. Kiva vilu ja köhä nyt.

5750 - 7.5.2011 (arvosana: -55)

vittu et vituttaa ku mun varvassieni on tullu tosi pahaks ja nyt se haiseeki jo nii paljo ettei kukaa voi tulla lähelle

5748 - 7.5.2011 (arvosana: -27)

Vituttaa ku ulkona on niin kiva sää ja aurinko paistaa blaablaablaa ja minä oon jossain nuha/puolkuumees et hyvä ku uskaltaa ees käydä ulkona.... :(

5737 - 6.5.2011 (arvosana: -41)

Vituttaa olla rakastunut väärään ihmiseen. Vituttaa olla rahaton ja työtön. Vituttaa olla jumissa Suomessa. Vituttaa tulevat pääsykokeet. Ja vituttaa olla äitienpäivänä 500 kilometrin päässä äidistä.

5735 - 6.5.2011 (arvosana: -67)

Vituttaa kun leiri ei oo viä!
Enkä pääse pelaan spiritismiä
Ja blogi menee päin hanuria :(

5733 - 6.5.2011 (arvosana: -40)

Tämä myrkytystila jota me kaikki elämme. Tämän maailmanhallitsijat. Tämä valhe jossa me elämme muka tietämättä. Se oravanpyörä johon sinutkin on pakotettu. Me. Me elämme valheessa joko tajuten sen tai tajuamatta. Et sinä, en minä eikä ketään voi sitä muuttaa. Ketä sinua käskee? Kysy itseltäsi ja vastaa. Mitä vastasit? Pomo? Ei kukaan? Vaimo ehkä? Ei, eivät ne muuta kuin korkeintaan "määräile" sinua ympäriinsä. Sinua kahlitsee pankki ja kauppamaailma. Jotkut tietämättömät tässä vaiheessa eivät ymmärrä mutta näin se on. Pankit ja kauppamaailma hallitsee koko maailmaa. Ihmeellisesti se omistaa koko maailman ja kohta varmaan planeettojakin. Se omistaa sinut ja sinun omaisuutesi, se hallitsee valtioita, niiden armeijoita. Kuinka sokeasti mekin vain luotamme mediaan jonka pankit ja kauppamaailma omistaa, he kertovat mitä tahtovat ja me uskomme. Yksikään sota josta luemme ei mene niin kuin uutisissa sanotaan. Kaikki johtuu ihmisen ahneudesta rahaan. Voittojen maksimoimisesta. Ihminen on työmyyrä joka kulutetaan loppuun ja sitten se murhataan tylsyyteen koska ei osaa enää elää "vapaudessa".

Mitä tämä elämä on? Se on turhaa kun se tuhlataan töihin ja velan maksamiseen. Vaikka et maksaisi velkaa niin silti... Maksat velkaa. Kaikki on velkaa. Raha on ihmisen pahin keksintö (jos niinkään ihmisen) Ahneus oikeuttaa rahan ja raha oikeuttaa ahneuden. Haluatko pois oravanpyörästä? Varmana suurin osa haluaa, pääsetkö? Et...

Katsokaas, aina kun joku sitä yrittää niin se tehdään hänelle niin vaikeaksi että suurinosa luovuttaa jo omassa mielessään. Miksi? Koska olemme "kilttejä" maksajia ja haluamme tehdä sen irtautumisen "laillisesti" joka tietty on liian kallista. Ovelaa eikö... Turhauttaako sinuakin maksaa pankkilainaa joka on kuvitteelisesti vaikkapa 150 000e. Maksat lainaa kokonaisuudessa 220 000e. Siitä verot ja plus sun muut menot. 300 000e. Sitten sinulla on perhe ja joskus kuolet. Lapsesi perii talosi ja rahasi mutta hänen pitää maksaa uudelleen verot omaisuudestasi josta olet jo verot maksanut... Miten turhauttavaa mutta näin se ahne maailma toimii.

Mitä ostatkin, maksat velkaa ja veroa. Kaikesta voidaan verottaa ja laskuttaa ja me myyrät maksamme kiltisti peläten virkavaltaa. Varkautta. Mutta laillista, koska ihminen pahuudessaan sen laillisti. Olemme karjaa joka loppujen lopuksi teurastetaan omaan saunaan. "saappaat jalassa lähtö on paras lähtö" Se on juurrutettu aivoihimme ikään kuin meidät haluttaisiin pois ennen eläkeikää. Olemme viljapossuja. Odottaen vuoroa milloin painepiikki ammutaan päähämme.

Ennen olisit voinut taistella vapaudesta miekalla, nykyään se ei onnistu. Ainakaan kauaa. Jostain kummasta ihminen alkoi omistamaan maata ja kaikkea makhdollista maapallolla. Se vaan omisti sen ja alkoi verottamaan toisia. Toiset alistui peläten vaikkapa isompaa ja maksoi. Mitä me pelkäämme? Miljardöörejä jotka voivat lähettää poliisin perään? Kyllä. Noh... Mikä neuvoksi? Ei mikään. Ihmiset ovat liian sokeita tälle. Ehkä ihmiset luulevat nauttivansa tälläisestä elämästä. Elämästä valheessa. Minä en.

En haaveile omaa saarta jossa pari yläosatonta tanssii tuoden juotavaa. Haaveilen ihmisen hallinnon kaatumista ja sekamelskaa. Haaveilen aikaa jolloin asiat ratkaistiin miekalla. Synnyin väärälle aikakaudelle. Minun piti syntyä pimeälle keskiajalle. Mutta täällä minä olen jollain tietokoneella kirjoittamassa kuinka minun piti ratsastaa isolla mustalla hevosella rankaisemassa naapurikylää. Nyt istun vankilassa maksamassa asuntoa ja ihmettelen ihmisiä. Miten he voivat olla niin tylsiä ja mielikuvitoksemattomia. Harmaata massaa joka vyöryy eteenpäin maksaen kaiken rahansa jonka vaivalla selästänsä repivät. Kaikki menee.

Toiset hakevat tyydytystä pornosta tai larppauksesta tai mistä vaan... Minä nauran nykyiselle ja pakenen ajatuksissani monta kertaa päivässä keskiajalle heilumaan miekka kädessä. Toki oli kaikki pielessä siinä ajassa mutta sinne minä kuulun... Kuten te tänne maksamaan yliveroa ja naurettavia asuntoja.

Olkoon pankki isäntämme ja rahastakoon he meitä kuten tahtoo.

5732 - 6.5.2011 (arvosana: -56)

Voi meitä, mihin olemme joutuneet.
Kuljemme vailla päämäärää, yksin tai yhdessä, useimmat kuitenkin siinä harhaluulossa että jossain tuolla kaukana on jotain sellaista, mitä ei tänään, ei huomenna eikä välttämättä tänä vuonnakaan saavuta, mutta silti se saa joka aamu nousemaan sängynpohjalta ikuiseen turhuuden kiertokulkuun.

Mietin monesti millaista olisi olla tarpeeksi pelkuri, kunnianhimoton ja tyhmä. Lakkaisin olemasta järjestäytyneen yhteiskunnan sisällä toimiva sätkynukke, minua heiluttavien narujen katketessa nukke valahtaa elottomana rankona maahan, vapaana tekemään mitä tahansa mutta tosiasiassa kykenemättömänä toteuttamaan edes kaikista vähäpätöisimpiä vinksahtaneista ajatuksistaan tai unelmistaan.

Ihmiset, jotka puheissaan lainaavat suuria ajattelijoita, harvemmin itse ajattelevat yhtään mitään. Äskeinen oli lainaus, lukijat tehkööt siitä omat johtopäätöksensä. Olen tuiki tavallinen työssäkäyvä ihminen, minulla on ihana tyttöystävä, rakastava perhe ja ystäviä. Minulla on länsimaisella mittapuulla katsottuna asiat hyvin. Enää puuttuu asuntolaina ja omat lapset, mutta niistä en juurikaan haaveile... haluaisin vain sytyttää maailman tuleen ja palaa sen mukana. Siitä minä salaa haaveilen nukkumaan käydessäni, vähän kuin lukisin sairasta iltasatua itselleni. Tähän liittyy vahva tunne itsestäni kiittämättömänä paskana, sillä olenhan sentään hyvinvointivaltion mallikansalainen.

Palataan taas lopuksi alkuun ja ympyrä sulkeutuu. Elämän tarkoitusta on turha etsiä, sillä sitä ei ole. Me vain olemme täällä kunnes lakkaamme olemasta, ja me lakkaamme olemasta kun meidät unohdetaan. En voi olla ajattelematta, että mitä pikemmin, sen parempi. Meille itsellemme.