13612 - 13.1.2016 (arvosana: -20)

Olen tässä yrittänyt lopettaa tupakointia kuukauden aikana, ja onnistunut ainakin puolittain, sillä ennen uuttavuotta olin miltei kuukauden ostamatta tupakkaa. Kunnes sitten muuton aikana päivää ennen uuttavuotta kaikki räjähti, ja sorruin. Samoin uutenavuotena. Jaaaaaaa viikko sen jälkeen. Samoin olen yrittänyt lopettaa kokiksen juontia, jota menee suorastaan abysmaalisia määriä muiden sokerillisten tuotteiden ohella, sillä olenhan melkoinen heikko ja saastainen sokerinarkki. Tässä muutamat pari päivää summattuna:

Maanantai, Day 1:

Koulu alkoi.

Menin kauppaan. Ostin maitoa kokiksen siasta. Onnistuin välttämään abysmaaliset himotukset. En ostanut edes tupakkaa. Haa! I can do this!

Tiistai, Day 2:

Ostin tupakkaa.
Ja suklaata.

Vittu.

Keskiviikko, Day 3:

Koulussa pestessäni käsiäni vessassa, hupparini taskussa ollut rakas Lumia 735 päättää, että ei kestä tätä paskaa elämäänsä enää, ja päättää yrittää hukuttaa itsensä lavuaariin juoksevan veden alle. Paniikki ja epätoivo kajastuu peilikuvastani kun useamman sekunnin ajan veden alla ollut saatanan epäkelpo helvetinkone ja rakkine on vihdoin taas käsissäni. Litimärkänä.

En olis vittu tarvinnutkaan puhelinta saatana.

Otettuani irti kaikki osat akkua myöten mitkä vaan lähtee, jätin kyseisen luurin kuivumaan. Tehdessäni lähtöä koululta, määränpäänä paikallinen puhelinhuoltamo, purkamani mikroSim - kortti päättää liittyä uljaaseen vastarintaan Lumiani kanssa länsimaista orjuuttajaansa vastaan, ja päättää hypätä alas pöydältä ja disintegroitua johonkin vitun neljänteen ulottuvuuteen. Puolen tunnin lattialla könyämisen jälkeen luokkalaisteni avustuksella korttia ei löydy mistään.

No paskaakos tässä enää sim - kortilla kun ei ole vittu puhelintakaan.

Tämän episodin jälkeen päätän lähteä tarpomaan tuohon maanpäälliseen mummontappokeliin ja lumi(a)limboon, jossa jääpuikkoja sataa naamaan kaikista kymmenestä ilmansuunnasta vain noin 300m/s. Meinaan kuolla vain n. 100 kertaa kilometrin matkalla vastaantuleviin pyöräilijöihin jotka ovat jo menettäneet munamankelinsa hallinnan, ja jotka eivät ole varmoja pitäisikö heidän toimia luonnonvalinnan käsikassarana ja jyrätä ylitsesi, vai antaako peilijään ja ydintalven hoitaa luonto-äidin homma kotiin.

Et joo. Jos joku yrittää mua tavoitella puhelimella, niin ei onnistu. Jään odottelemaan, jospa mun tietokonekkin päättäisi vaikka liittyä kansannousuun ja tehdä vaikka polttoitsemurhan tässä odotellessa. Liittäisin jonkun vammaisen kuvan itsestäni, mutta AINIIN, nekin on siellä HELVETIN RAKKINEEN SISÄLLÄ.

On tämäkin yks saatanan työmaa

13604 - 3.1.2016 (arvosana: 9)

facebookissa "nyt vituttaa" ryhmä. :)

13599 - 31.12.2015 (arvosana: -76)

Vituttaa tämä elämä. Perkeleen kele.
Jos haluaisi omata kavereita muutenkin kuin netissä, pitäisi nauttia ryyppäämisestä ja viettää illat ulkona kylillä pyörien. Mutta kun en nauti enkä vietä. Koulussa menee hyvin ja vaikutan ulospäin sosiaaliselta ja ystävälliseltä, mutta oikeasti omaan jonkinlaisia ihmisvihaan olennaisesti kuuluvia piirteitä.
Vittu. Tuntuu että tää saattaa olla viimenen vuodenvaihde jonka näen joten pitänee mennä sen verran ulos että käy kahtomassa kännisiä nuoria jotka ampuvat raketeilla itsensä sokeiksi. Ja onhan se varmaan kokemus nähdä ilotulitteita viimeistä kertaa. Perkele.

13597 - 27.12.2015 (arvosana: -34)

Mikä morkkis. En halua enää nähä ketään ketkä näki mut kännissä ja en halua ryypätä enää koskaan.

13596 - 23.12.2015 (arvosana: -69)

Onkohan ketään toista,joka yhtä paljon vihaa Joulua kuin minä.Täyttä pa...aa koko touhu.Joulu on niin tehtyä ja täynnä kaikenlaista teeskentelyä ja muutenkin inhottavaa, jossa ei mitään aitoa ole varsinkaan nykyään enää,jos koskaan on edes ollutkaan.Haluaisin aina kadota jonnekin toiselle planeetalle siksi aikaa kunnes Joulu on mennyt ohi.

13593 - 21.12.2015 (arvosana: -53)

ja vuoden the most sexually frustrated virgin 2015 palkinto menee... minulle.

13591 - 19.12.2015 (arvosana: -75)

Oon niin vitun ujo etten saa alotetta tehtyy mut vittu miks mun pitäis aina olla se joka sen tekee? Oon muutenkin aina se joka lähettää viestiä ja alottaa keskustelun. Mikä vittu ihmisiä vaivaa kun ei saa sanaa suusta!!!

13587 - 17.12.2015 (arvosana: -40)

Tietääkö kukaan sitä tunnetta, sitä tunnetta kun tuntuu, että voi vittu tässä se nyt taas oli.

Voi mennä viikko, voi mennä kuukaus, voi mennä puoli vuotta. Mutta sitten tarvitaan siltä tietyltä, aina väärältä, mutta oi niin oikealta ihmiseltä tietty sana. Tai ei ees tarvi olla sana. Se voi olla katse tai joku kiva keskustelu maailman tilanteesta. Mutta sitten susta taas tuntuu siltä, että voi kun toi tyyppi on kiva. Vaikka se ei oo kiva, se ei oo kivaa nähnytkään, vaikka se on ollu ja on kusipää ja todennäkösesti vielä varattu siihen päälle.

#kuhaolisvaraaniniinvoisihastuatavallisiinihmisiin

13586 - 17.12.2015 (arvosana: -55)

Samsung ace 4 tippu metristä lattialle. Näyttö näyttää ehjältä mut ei tunnista kosketusta, näppäimet toimii. Ollu miulla saatana alle vuoden, tippunu asfaltille ja melkee joka viikko parvelta (n.2m) alas. Korjaamine tulis varmaan kalliimmaks ku uuden phonen hankkimine ja sehä tässä vituttaa eniten että kiinnyn tavaroihin joita käytän päivittäin (puhelin, avaimet...)

13584 - 12.12.2015 (arvosana: -25)

Elämä ylipäänsä tuntuu vaan olevan niin mahdottoman hankalaa. Ottaa päähän, vituttaa, mikään ei onnistu, ja sitte tulee porukkaa selittämään positiivisuudesta... "Itse vaan voit itestäs onnellisen tehdä." Kyllähän se kelpais ku olis onnellinen ja helppo elämä, mut millä ihmeellä mä sellasen itelleni taion?

Muutenki oon luonteeltani sellanen et imen kaiken vaan sisääni enkä päästä just mitään ulos, eli mulla on sellanen krooninen vitutus päällä koko ajan kaiken kokemani paskan takia. En osaa purkaa asioita. Ja sit lisäks pitää olla niin HELVETIN itsekriittinen, perfektionisti ja kaikkea muuta mukavaa... Jos en jotain osaa, en tee. Voitte kuvitella että teen aika vähän, ja inhoon niitä tilanteita ku on vaan pakko tehä jotain mitä ei osaa. Jos saan kokeesta 9, petyn. 8- on huonoin numero ever. Ei vaan jaksa tätä elämää näin, mut tuntuu etten osaa muuttaa sitä. Itestäni se tietty varmaan on kiinni, mut MITEN, mitä pitäis tehdä? Tapana on kans miettiä ihan liikaa, ei helpota elämää yhtään. Ja äiti just sairastu pahaan syöpään. Vittu jee.

Jos jollain joskus on ollu valta antaa mulle tällanen elämä, ni mahtaa olla helvetin hauskaa kattoa miten rämmin päivästä toiseen.

Ei mulla muuta.