13385 - 15.7.2015 (arvosana: -29)

se kun heräät joka aamu töihin klo 4.15 ja ajat töihin sen tunnin silimät ristissä @.@'

13382 - 13.7.2015 (arvosana: -9)

Oonko ainoo kuka inhoaa sitä ceecee voiteen mainosta :I

13381 - 11.7.2015 (arvosana: -81)

Vihaan tuota paskiaista! Kadun sitä päivää, kun häneen tutustuin. Annoin monta kertaa hänelle koko ajan mahdollisuuksia, mutta nyt en enää tästä lähtien!

13380 - 11.7.2015 (arvosana: -76)

Kun kuulet ihmisten puhuvan valovuodesta aikana eikä pituutena.

13377 - 11.7.2015 (arvosana: -14)

Vittu tappakaa kaikki eliöt maan päältä vituttaa niin paljon :):):):):):):)

13376 - 11.7.2015 (arvosana: -43)

Ei vittu mun on pakko saada tää jotenkin pois systeemistä. En pysty puhumaan tästä kenellekään ja oon niin vitun paskana.

Kaikki alko about 7kk sitten kun aloin yks sunnuntai ilta yhessä tyhmässä sovelluksessa jutella jonkun täysin random jäbylin kanssa. Ei siinä mitään sinänsä mitään mutta saatana minä idioottien idiootti menin valehtelemaan basically ihan kaikesta mistä vaan mahdollista on. Miksi? No en oikeen itekkää tiedä. Oon ihan hyvännäkönen ja semi tyytyväinen mun omaankin elämään ja mulla ei oikeesti oo mitään järkevää syytä sille miksi mä aloin kehittelemään tätä vitun feikki elämää ja feikki identiteettiä. Mutta niin mä kuitenkin tein ja koko hommahan ryöstäyty ihan täysin käsistä. Juteltiin tän jätkän kanssa joka saatanan päivä aamusta iltaan ja jossain vaiheessa mä kehitin tunteita siihen ja se muhun tai siis tähän henkilöön kenen kanssa se luuli juttelevansa. Olin kuitenkin koko ajan "in character" ja todellinen minä ja mun oikee elämä oli ihan täysin erillisiä asioita, en sotkenut mun oikeeta elämää oikeestaan paljoa yhtään tähän hommaan. Halusin pitää sen erillään.

Oon oikeestaan aika pelottavan hyvä valehtelemaan. Se idis on se että sun pitää itekkin uskotella itelles että se on totta, ja vittu en ees tajunnu miten vitun sairasta se koko touhu oli. Elin mun omaa elämää siinä samalla mutta kuitenkin tää mun niin sanottu online alter ego oli kokoajan läsnä. Tollanen oikeesti ei tee hyvää kenenkään mielenterveydelle.

No 6 kuukautta sen jälkeen ku juttelu oltiin aloitettu me oltiin jo i love you tasolla. Kokoajan mä tiesin tekeväni väärin koska ihan oikeesti välitin ja välitän edelleen tästä ihmisestä ihan saatanasti. Mietin miten mä saisin lopetettua, mutta mä olin koukussa. Tykkäsin olla joku muu, tykkäsin puhuu tälle pojalle niin paljon etten halunnut sen loppuvan. Kyllä mä tiesin miten vitun itsekästä ja paskamaista se oli koska me puhuttiin siitä mitä tehdään sitten kun nähään toisemme ja kehiteltiin kaikkia vitun tulevaisuuden suunnitelmia ja koko ajan mä tiesin ettei mikään siitä vois ikinä tapahtua.

Sitten kaks viikkoa sitten mä mokasin, en nyt jaksa tarkemmin selittää miten mutta kuitenkin tää kaikki paljastu ja selitin kaiken. Tuntu vitun oudolta olla rehellinen. Ja heti musta tuntu että joku on kuollut... Tää feikki minä vaan katosi. Ja mulle jäi vitun tyhjä olo. En osaa enää olla oma itteni. Itkettää koko ajan ja mä vaan mietin että miksi vitussa mä annoin tän jatkua näin pitkään ja oisin antanut jatkua yhä edelleen jos se ois ollut musta kiinni.

Tosiaan tää jätkä sano että se haluu vielä jutella mun kanssa. Mä en tiedä haluanko mä. Tuntuu vitun oudolta puhua sille "out of character". Se ei tunne mua ollenkaan ja mä tunnen sen paremmin ku kukaan muu. Aina kun me jutellaan se tuntuu vitun vaivaannuttavalta. Mua hävettää ja vihaan itteeni tän takia. Mikä mua oikeesti vaivaa? Pilasin vittu ihan kaiken saatanan saatana.

Joten ihmiset rakkaat, älkää vittu koskaan tehkö mitään tällasta. Sä kiinnyt siihen ihmiseen kenelle valehtelet ja sä kiinnyt siihen feikki elämään. Sitten kun sä joudut loppujen lopuksi välttämättä satuttamaan sitä ihmistä kenestä sä aloit aidosti välittää se tuntuu ihan vitun hirveältä. Mä tekisin mitä tahansa jos saisin palattua 7kk menneisyyteen ja estettyä tän paskan. Mut what's done is done. :(

13374 - 9.7.2015 (arvosana: 0)

elokuussa kai muutto uuteen kaupunkiin edessä. yksin ja en tunne ketään. apua.

13369 - 5.7.2015 (arvosana: -44)

Mun elämä vituttaa.
Tuntuu, ku haluis vaan kuolla pois. Mutta välillä taas tuntuu siltä, että ei halua kuolla. Enemmän mä kuitenkin pelkään myös sitä, että ystävät ja kaverit jättää mut ja jään ihan yksin. Pelkään luottaa ihmisiin, koska pelkään että luottamus petetään ja mua satutetaan henkisellä tasolla (mikä mulle on jo kerran tehtykin). Joskus vaan tuntuu siltä, että kuolema olis oikea ratkasu. Mietin, olisko muiden elämä helpompaa jos mä vaan tappaisin itseni ja kuolisin pois muita häiritsemästä. Ne varmaan jatkais elämäänsä onnellisena välittämättä siitä että mä kuolin. Ei niitä kiinnostais, ei ne jäis mua kaipaamaan. Niil on varmasti paljon muita ystäviä, jotka on niille tärkeämpiä ku minä. En mä oo niille mitään.
Jos tää nyt on masennusta tai jotain, niin en mä tähän mitään lääkkeitä haluais. Mun vanhemmat ei tiedä mun ajatuksista (miks mä niille tällasista kertoisin). Muutenkin musta mielialalääkkeet on kyl käytännöllisiä, mutta sillon ihmisen mieliala ja käytös ei oo aitoa, vaan lääkkeiden vaikutusta. Sit niihin kuitenkin jää riippuvaiseksi ja niitä pitäis käyttää lopun elämäänsä ku ei enää pysty elämään ilman niitä. Sit ku niiden käytön lopettais nii alkais masennella taas.
Että mä rakastan elämää D: Joskus olen onnellinen, joskus taas ihan maassa... Tälläkin hetkellä tuntuu siltä, että yks ihminen kenestä mä välitän tosi paljon, ei välitä musta yhtään tai jos välittääkin niin mä pelkään sen jättävän mut kohta ja pettävän mun luottamuksen ja satuttaa mua henkisesti, koska oon uskaltanu luottaa siihen. Pelkään et se on mun kanssa vaan sen takia että mä olisin onnellinen, eikä se itse oikeasti haluais olla mun kanssa.

13365 - 4.7.2015 (arvosana: -18)

En ole saanut viimeiseen vuoteen mitään aikaiseksi. Tunteen olleet yhtä isoa aallokkoa. Opiskelu ei yksinkertaisesti kiinnosta ja siksi ollaan isossa kusessa. Kela ei tykkää. Joskus ei kiinnosta mikään. Joskus taas on onnesta soikea ja elämä hymyilee, ainakin seuraavasn aamuun asti. Voisin nukkua suurimman osan ajastani. Olen vain selkärangaton laiska luuseri, joka ei ota itseään niskasta kiinni. Niin nössö etten edes päiviäni uskalla päättää.

13356 - 29.6.2015 (arvosana: -18)

Huomasin vasta äsken, että miten vitun ilkeä MINÄ olen ollut kaikille. Voi vitun vittu. Nyt kyllä korjaan tapani ja olen hieman ystävällisempi! Perkele.