13329 - 15.6.2015 (arvosana: -74)

Vituttaa etten tänäänkään mennyt ajoissa nukkumaan, vaan jäin selaamaan muiden avautumisia. Aamulla väsyttää varmasti helvetisti kun porukat herättää liian aikaisin. Niiden mielestä kaikien kuuluisi olla aamuvirkkuja, koko päivähän menee hukkaan jos herää 12 jälkeen. Ja lomallahan ei sitten prkl laiskotella!

13327 - 12.6.2015 (arvosana: -30)

Vittu mikä siinä on että vaikka kuinka menee aikaisin nukkumaan ja vielä nukkuukin normaalin ihmisen mittapuulla ihan tarpeeks kauan niin aina sitä on illalla ihan vitun väsynyt ja tekis mieli nukkuu seuraavat kymmenen vuotta putkeen

13326 - 12.6.2015 (arvosana: -47)

Vituttaa niin suunnattomasti olla ihastunut poikaan, johon ei enää oo minkäänlaisia mahollisuuksia, jos on koskaan ollutkaan, ja itse vielä sattuu olemaan vielä sellanen tyyppi, joka ei ees kavereille pysty mistään puhumaan kun ahistaa ja pelottaa niin vitusti. Entäs sitten ihastukselle tunteistaan kertominen? Ei saatana miten epätoivosta.

Mulla ehkä oli joskus mahdollisuus, mutta mä heitin sen hukkaan, heitin sen ainoon saatanan mahollisuuden hukkaan. Kuus vuotta oltiin samalla luokalla ja koska käytiin pientä kyläkouluu, luokkakin oli tosi pieni ja tiivishenkinen. Ja lähes koko ala-asteen mä sit salaa olin siihen jätkään ihastunut, pidin sen salassa kaikilta, en ees ittelleni sitä suostunut kertomaan. Okei, aluks se oli sellasta kaveruutta ja jonkinlaista 'ihailua'. Olihan se jätkä tosi suosittu - eli kaikkee mitä mä en ollu. Mut lopulta olin sit ihan kusessa siihen; punastelin kaikkeen, mitä se sano ja teki ja naureskelin ittekseni jossain sivummalla ja unelmoin mun ajatuksissani et jonain päivänä se kertois mulle tykkäävänsä musta. Samaan aikaan mun paras kaverikin tykkäs siitä jätkästä, koska se kerto mulle jossain vaiheessa. Ja sillon mä lupasin, etten kerro kenellekään mun tunteista. Mut mä aattelin koko ajan et ehkä se jätkä tykkäis musta, se lähetti nii selvii merkkejäki. Se puhu mulle paljon ja vitsaili musta ja kaikkee, se joskus otti mun käsistä kiinni ja laitto ne mun selän taa, etten mä päässy karkuu ja ravisteli hellästi olkapäistä. Se joskus kutosen lopulla viel sanoki mulle et oon meidän luokan paras tyttö.
Ja miks vitussa en sanonu mitään sille? En tiiä, ehkä siks et oon maailmanluokan idiootti.

Ala-aste loppu ja yläkoulu alko. Meidän luokka hajotettiin ja tietenkin mä en päässyt sen kaa samalle luokalle. Olin jo kutosen lopulla myöntäny ittelleni tykkääväni siitä ja aattelin et ehkä ne tunteet katoaa kesäloman aikana. Ja paskat ne mihinkään kadonnut, ne vaan voimistu jos jotain. Seiskalla mä yritin vaan unohtaa kaiken. Mä jopa jotenkin hankin ittelleni uuden ihastuksen, joka oli meidän uudella luokallakin, mutta se paljastu lopulta aikamoiseks kusipääks, eikä mulla olis muutenkaan ollut mitään mahollisuuksia, se oli jo puoliks varattu. Koko seiskan ajan mä siis vaan ajattelin sitä yhtä ja samaa jätkää, johon olin ollu kuses monta vuotta, kunnes kaverit sit alko huomata kuinka usein mä siitä puhuin. Mä jouduin ihan paniikkiin, en halunnu mun kavereiden aavistavan tai tietävän mitään, joten mä hiljenin koko ihastuksesta täysin. Koetin oikeesti epätoivosesti unohtaa sen, mut pelkkä yks vilkasu sen suuntaan palautti kaikki tunteet takasin, ja lopulta mä päätin vihata koko jätkää. No eihän se oikeen onnistunut, vaik ittelleni muuta uskottelinki.

Seiska loppu, uus kesäloma ja jälleen uudet ajatukset ja toiveet siitä et loman aikana koko jätkä unohtuu ja pystyn elää elämää rauhallisesti ilman ihastumisen tunteita. Ja sitten alko kasiluokka. Ja arvatkaa vaan mitä, mun tunteet ei ollu muuttunut paskan vertaa, ei hitustakaan mihinkää suuntaan - olin yhä ihastunut siihen, en vieläkään vihannut sitä ja halusin yhä jutella sille. Seiskalla mä olisin viel ehkä voinutki lähtee juttelee sille, koska kutosen lopusta ei sillon ollu viel niin kauan aikaa. Ei se olis vaikuttanu sillon oudolta. Mut en mä nyt kasil enää ees viittiny yrittää. Mut oli jo leimattu koulun friikiks, jonka ystävät ei ollut koulun suosittuja ja jolle ei kannattanu jutella, jos ei halunnu menettää mainettaan. Olin (ja oon edelleen) kummajainen, tykkään liian poikamaisista asioista, vaikka oon tyttö. Päätin lopulta kertoo mun yhdelle läheiselle kaverille mun ongelmasta ja ihastuksesta ja sekös hämmästy. Jotenkin se helpotti mun oloo, nyt ainakin joku muuki mun lisäks tietää kuinka oon hankkinu ittelleni ihastuksen, johon kaikki mahollisuuden menit ikuisuus sitten. Koko loppuvuoden mä päätin vaan katella sitä jätkää sivusta, hymyillä ittekseni sen jutuille ja saatana vaan toivoa ja unelmoida mielessä että SE tulis juttelee MULLE. Munhan se pitäs mennä sille juttelee saatana. Olisin voinu joskus anoo moi tai vaikka ees vittu hymyillä sillä, mutta mäpä olin koko vitun kouluvuoden tosi viisas tyyppi ja välttelin sen katsetta, koska en halunnu sen tietävän, vaikka samalla se oli just ainut asia, jota koko maailmas halusin. Että se tietäis. Eihän siitä mitää pahaa olis tapahtunut. Tiiän et se on sen verran järkevä kaveri, ettei se lähtis huutelee koulus kaikille et tykkään siitä. Vaikka oon haukkunu sitä kusipääks mun ajatuksissa, se ei oo kusipää. Se on järkevä ja mukava, ajattelevainen ihminen.

Mua vituttaa niin suunnattomasti. Kesän loputtuu ysiluokka alkaa ja sama helvetin kierre. Yks vitun kouluvuosi aikaa saada aikaseks ees yks hymy sille, tai jotain sellasta. Mä tiedän, ettei mulla ole mahollisuuksia, mutta mä haluun silti sen tietävän. Haluun sanoo sille ees yhen sanan ennen ku peruskoulu loppuu ja lähetää iha eri teille eikä nähä enää ikinä. Mut pelkkä ajatuski siitä etä sanoisin sanankin sille pelottaa ja ahistaa niin paljon. Saatana. Pitääki olla tällänen joka tilanteesta ja asiasta ahistuva pelkuri, joka tällä menolla ikinä onnistu kertomaan kellekään tunteistaan. Saati sitten olemaan parisuhteessa, saatana. Pitäs varmaan ottaa itteään niskasta kiinni ja tehä jotain, mut... vittu.

13318 - 5.6.2015 (arvosana: -22)

Ärsyttää, kun en tiiä, että mitä päivärippikoulussa on ruokana!!!1

13308 - 1.6.2015 (arvosana: -72)

Vituttaa olla ensimmäistä kertaa ihastunu johonku. Tai ei se ihastuminen, mutta kun se sattuu olemaan lestadiolainen tyttö samalta luokalta. Ja lisää siihen vielä, että meikäläinen on tyttö.

Se on varmasti kiinnostavin henkilö, jonka oon koskaan tavannu. Tykkää taiteesta, soittaa niin vitun hienosti pianoa ja urkuja ja on niin helevetin avomielinen ja fiksu. Sillä ei oo ongelmia erilaisten ihmisten kanssa ja se ei nää ongelmaa homoissa. Se tykkää Frankenstainin siitä oikeen vanhasta elokuvasta ja se tappaa muurahaisia kanelilla. Me ollaan niin erilaisia erilaisista maailmoista ja se on niin helevetin söpö ja ihana.

Me tehtiin kesäksi jo hiukan suunnitelmia mitä tehtäis ja mä haluaisin vaan viettää enemmän aikaa sen kanssa ja tutustua siihen enemmän. Haluisin olla edes ystäviä, mutta mietin sitä vaan päivät pitkät ja käyn läpi meidän keskusteluja. Haluun vaan halata ja suudella sitä.

Varmaan sanoisinki sille jotain tyyliin "Tykkään susta ja sä oot niin vitun söpö", mutta kun sen uskovaisuus ja mä en tiedä siitä vielä tarpeeks voidakseni sanoa jotain. Ei se varmaan ainakaa mitää pahaa sanois, mutta haluun olla edes ystäviä sen kanssa enkä haluu riskeerata sitä. Mulla on kaiken lisäks suunnitelmissa erota kirkosta, koska mä en tee sillä mitään. Uskovainen ja pakana? Vitun hienoa, saatana.

Mulla on koko lukion loppu aikaa, mutta vittujen vittu, kun mua ahdistaa vaan miettiä miten ihana se on. Toivottavasti tää fiilis on ohimenevää, koska tää oon tuskaa.

13296 - 24.5.2015 (arvosana: -39)

Vituttaa kun on menkat, menkkojen aikana vituttaa, vituttaa menkkavitutus, vituttaa vittu, voihan vittu.

13292 - 23.5.2015 (arvosana: -55)

Mahtavat ideani lähtevät lentoon, mutta putoavat neitsymatkallaan....

13285 - 17.5.2015 (arvosana: -86)

Miten vitussa saa poika- tai tyttöystävän. Oon 24 vuotta miettiny tätä, ja kaverit vaan pariutuu ympärillä. En oo ruma enkä lihava, oon ihan normi hyvää seuraakin. En oo kyllä aktiivisesti yrittäny löytää ketään, mutta en edes tietäisi miten. Onko mussa jokin vikana häh?

13275 - 13.5.2015 (arvosana: -25)

ratkaisin tehtävän väärin, vituttaa

13270 - 11.5.2015 (arvosana: -15)

Tyynyn tekeminen: Ota tuliterä ompelukone. Yritä puolata lankaa. Huomaa että kuvitetut ohjeet koneen kyljessä eivät toimi vaikka niitä miten päin tulkitsisi! Etsi ohjekirja. Se on vain ruotsiksi, norjaksi ja tanskaksi! Kaiva jostain vääränväristä lankaa. Ompele reunat siksakilla jotta ne eivät ala purkautua. Koneesi ompelee siksakin sijaan jotain möykkyistä viivaa! Koita vain ommella kankaanpalat yhteen. Lisää möykkyistä viivaa! Pura ompeleet. Palaa asiaan parin vuoden päästä.