13135 - 24.2.2015 (arvosana: -53)

Voiko joku säätö menneisyydessä pilata perkele mun kaverin elämän niin pahasti,ettei voi osata unohtaa ja jatkaa elämää uudelta pohjalta saatana!!!!

13134 - 24.2.2015 (arvosana: -18)

herätykseen alle 5h ja en saa unta

13127 - 19.2.2015 (arvosana: -37)

En osaa olla oma itseni, en osaa kommunikoida uusien ihmisten kanssa, uskottelen itselleni olevani jotain mitä en ole ja kiinnitän liikaa huomiota asioihin joista en todellisuudessa ymmärrä hevon vittua ja joista en oikeasti ole edes kiinnostunut. Ei mulla muuta.

13120 - 17.2.2015 (arvosana: -30)

Monta iltaa olen valikoinut kankaita ulkomaisen kangaskaupan verkkokaupassa, ja kun tänään monen tunnin valikoinnin ja mietiskelyn jälkeen menin kassalle, niin homma ei toimi! SAATANA!!!!!!!!!!!!!!! Siirrettiin jo rahat paypaliin ja homma ei nettikaupassa toimi. Koko tilausta ei edes enää näy kaupan sivuilla tiedoissani. Olipa kiva monta iltaa valkkailla ja pohdiskella mitä valitsen. Aika turhaa. Vittu pitäkää kankaanne. Pukeudun vaikka vessapaperiin sitte.

13111 - 11.2.2015 (arvosana: -60)

Oon ollu aina se perusteini, seurustellu, säätäny ja harrastanut yhen illan juttuja. Kunnes jossain vaiheessa tajusin että olen rakastunut parhaaseen kaveriini joka on myös serkkuni ja vastakkaista sukupuolta. Epäilen vahvasti että hän tuntee jotain samaa minua kohtaan. En taida olla perusteini. Saatana että vituttaa. En mä nyt sen kans voi tehdä enkä alkaa mitään, hyi helvetti. Rakastunut olen silti ja tunnen myös fyysistä vetoa häntä kohtaan. Ja tätä on jatkunut jo varmaan pari vuotta. Ja lisäksi meillä viileni just välit aika paljon. Mitä vittua mä teen? Pakenen toiselle puolelle maapalloa? T. tyttö -96

13108 - 8.2.2015 (arvosana: -47)

Alkoholi tuo myrkky pilaa kaiken. Vittu mikä morkkis.

13104 - 6.2.2015 (arvosana: -53)

vituttaa, ku oon syöny kaikkea paskaa tällä viikolla + kohta tulee muutamat juhlat -> lisää paskaa. saatana alotan sen herkkulakon uudelleen. + viikonloppu = vitun tylsää ::)

13099 - 4.2.2015 (arvosana: -42)

Tämä on ollut yksi elämäni surkeimmista päivistä. Aamulla myöhästyin töistä tunnin verran, sillä en saanut tuota kirottua autoa käynnistymään pakkasen takia. Töihin saavuttuani pomo pyys juttelemaan, kysyi otanko työni vakavasti, kun oon ollut huomattavasti myöhässä melkein joka aamu palattuani töihin sairaslomalta ja sitten antoi helvetinmoisen työtehtävän, jonka olisi pitänyt olla huomiseksi tehty. Kolmatta kahvikupposta nauttiessani alko puhelin väristä taskussa; poikaystävä soitti ja kysyi, jos voitas tavata. Sanoin, ettei tänään, sillä mun edessä oli metrin pino papereita, jotka piti kääntää suomen kieleks huomiseen mennessä. Hän päätti sitte sanoa sen puhelimessa: "Tarviin tilaa..." Ja se pisti MULLE luurin korvaan, vaikka tossa tilanteessa se oli kyllä mun tehtävä. Mä rakastan sitä nii helvetin paljon! Työt jäi kyllä siihen sitte ja sanaa sanomatta lähdin kotiin itkemään ja lihottamaan itteeni. En uskonu, että päivä vois siitä mennä vielä huonommaks, mut sit se ovilkello soi ja kun mä sen lopulta päätin avata, sen takana odotti mun naapuri. Lihava suomenruotsalainen rasisti ja seksisti, jonka elämän ainoo täyte on mulle vittuilu. Harkitsin siinä tilassa jo sen oven kiinni paiskaamista, mutta vedin kummiski henkee syvään ja tervehdin hymyillen. Se ei hymyilly. Se kiehu. Se räjähti mun päälle ja mä jäin vaan tuijottaa sitä. Olin kolhinu sen vasta korjaamosta tulluta autoa. Mä en vielkään muista, missä vaiheessa se muka tapahtu ja oikeestaan mietin, että tapahtuko ollenkaan. Saattoi se olla joku muukin. MISTÄ HELVETISTÄ SE SAI PÄÄHÄNSÄ, ETTÄ SE OLIN MÄ!? Lopun iltaa vietin istuen tietokoneen ääressä ja sitte keksin tulla tänne kirjottaa tämmöstä romaania, jossa kirjotusvirheitä on varmaan enemmän kuin käsissä sormia.

13089 - 30.1.2015 (arvosana: -74)

En osaa oikein elää. En osaa olla itseni kanssa enkä osaa puhua mieltäni painavista asioista kumppanilleni, joka on ainoa ihminen maailmassa jolle puhun ylipäätään mistään. Puin asioitani ehkä liikaa mielessäni ja pääsen aina siihen lopputulokseen, että ei tässä mitään kaikki järjestyy täähän on ihan pientä vaan olenpas tyhmä kun edes ahdistun tällaisista asioista ei tämä ole mikään syy pahoittaa mieltään. Tarvitsisin nyt sylin johon käpertyä parkumaan.

13088 - 30.1.2015 (arvosana: -42)

Joskus mietin olisiko elämässä pitänyt tehdä toisin, valita toisin? Olisiko pitänyt sittenkin tehdä niin eikä näin... Mistä voi tietää tekeekö oikean valinnan? Ojaavatko valintamme elämäämme vai onko kohtalomme "kirjoitettu tähtiin"
Helvetti...