12994 - 19.12.2014 (arvosana: -77)

Vittu miks mulla on tunteet? Saatana ei yks muija voi musertaa näin pahasti. Joskus toivon ettei mulla olisi tunteita niin tää elämä ois paljon helpompaa.

12990 - 18.12.2014 (arvosana: -34)

Mua vituttaa kun en usko itteeni yhtään. Mikään ei kylläkään vahvista uskoa itseeni, en saa oppisopimuspaikkaa, en muitakaan työpaikkoja, en osaa oman alani hommia enää, en saa leikattuu koiralta kynsiä, en jaksa mitään ja kaikki vituttaa!!

12988 - 17.12.2014 (arvosana: -71)

Olin tänään aamulla kaupungilla. Kävin Stockmanilla kahvilla kun oli luppoaikaa. Siinä viereisessä pöydässä istui sellainen kivan näköinen vanhempi nainen, ehkä 60-65 vuotias (vanhemmat naiset kiinnostaa). Pukeutui melko nuorekkaasti, tiukat farkut ja nahkaiset saappaat joissa oli terävähköt korot.. ja sopivasti meikkiä.
Muutaman kerran silmäilin tätä naista ja hän taisi katsoa minuun päin parisen kertaa.. hän oli kropaltaan laihahko mutta juuri minun makuuni :-9

Olisi mieli tehnyt mennä puhumaan mutten uskaltanut. Nyt harmittaa helvetisti.
Aina puhutaan että vanhemmat naiset on kiinnostuneita nuoremmista miehistä ja toisinpäin. Hitto kun tekisi mieli päästä kokemaan vanhempi, estoton nainen.

En vaan oikein osaa selittää mikä vanhemmissa naisissa kiinnostaa :0

12985 - 16.12.2014 (arvosana: -28)

Ketuttaa olla rakastunut. Ja vielä sellaseen ihmiseen jonka kanssa ei koskaan tuu kehittymään mitään. Mulla olisi niin paljon vientiä ja tarjontaa, mutta ei. Mun silmät ei suostu näkemään ketään muuta kuin sen naisen. Ja haluun tästä tunteesta eroon. Sattuu niin helvetisti.

12978 - 15.12.2014 (arvosana: -78)

Tätä asiaa pitää nyt hieman selittää.
A) ensinnäkin joillain ihmisillä tulee sellainen kaikki toimii hidastetusti kun on hätätilanne ja sinä ehdit miettimään sinä aikana mitä sinä aiot tehdä. Se ei ole supervoima ja sinä et pysty vaikuttamaan fysiikan lakeihin, sinä vain ehdit miettimään vaihtoehtosi.
B) Ajan rekkaa työkseni.
Pari vuotta sitten henkilöauto alkoi heittelehtimään moottoritiellä ja minulla iski aiemmin kuvattu paniikkimoodi päälle kun tajusin että kolari ei ole vältettävissä.
Asia mikä minua häiritsee vielä tänä päivänäkin on se että siinä hidastetussa tilassa missä olin niin ensimmäinen vaihtoehto joka tuli mieleen oli, että vedän jarrut lukossa Scanialla suoraan kylkeen. Siinä olisi lähtenyt henki kaikilta jotka matkustivat ko henkilöautossa. Vasta seuraava vaihtoehto mikä tuli mieleen oli että väistän ja en tapa ketään. Minimoin vahingot niin sanotusti.

12976 - 13.12.2014 (arvosana: -70)

Haistakaa vittu. Vitun kristuksenvittu perkele. Vitun hiukset. Ajan kohta kaljuksi

12964 - 8.12.2014 (arvosana: -9)

Elämän turhuus vituttaaa perkeleesti

12963 - 7.12.2014 (arvosana: -67)

eniten vituttaa kaikki ja erityisesti se kun oon niin vitun kateellinen kaikille saatana

12961 - 7.12.2014 (arvosana: -29)

Eihän minua voi rakastaa kun en ole lätkäjätkä tai hipsteri. Onko liikaa vaadittu että löytäisin onnen?

12959 - 6.12.2014 (arvosana: -7)

Vituttaa kun oon niin raukkamainen ja säälittävä, etten pysty kellekkää kertoo mun huolist ja ongelmist ja murheist. Mä tiiän et voin luottaa mun vanhempiin, sisaruksiin ja kavereihin mut siltikin aina kun joku kysyy miten mul menee tai onks mul kaikki ok, niin mä vaan esitän niiku kaikki olis todella hyvin. Mä kyl haluaisin kertoo jollekin ja joskus oon yrittäny mut sitte muuttanu mieltä. Mä en oo varma pelkäänkö sitä et jos kerron jolleki, se levittää tietoo vai sitä et jos kerron jolleki, se vaan jotenkin sit... en mä tiiä... pettyis muhun?

Mä tiiän et kaikki pitää mua onnellisena ja iloisena ihmisenä. Tosi usein joku kysyy multa miten pystyn aina olee nii pirtee ja ilonen vaik mitä tapahtuis. Mulle on sanottu et en vaikuta koskaan olevan surullinen tai masentunu. Kaverit on myös sanonu mulle, et ne ei oo ikin nähny mua vihasena tai ärtyneenä vaikka m voisin ihan hyvin olla. Mut silti kaverit sanoo et mä valitan joskus aika paljon pienist asioist.

Ehkä siks aina kun mä avaudun vähän sanomal vaik et haluisin olla ihan joku eri ihminen tai et olis kiva karata kotoo joskus, nii kukaan mun kaveri ei vaikuta ottavan sitä tosissaa. Sen takii mä varmaan en uskalla avautuu - pelkään et mun avautuminen tyrmätään heti alkuun. Nykyään oon alkanu piilotella tyylii kaikkii mun tunteit paitsi iloo ja sellasta 'positiivistä'. Jos muhu sattuu nii oon niiku ei sattuis yhtää, jos oon vihanen tai ärsyyntyny esitän ihan normaalii, jos oon surullinen mä koetan saada itteeni hymyilemää.

Miten helvetis voisin kertoo ees jotain jolleki? Mä haluisin puhuu mun murheist tai tunteist tai jostain mutkun en saa suuta avattuu.