12840 - 26.9.2014 (arvosana: -29)

Tulipa tänään otettua ekan kerran yhteyttä kriisityöntekijään Tukinetin kautta. Helvetti, mitä paskaa tuli kyseiseltä naikkoselta niskaan. Syyllisti ja tuomitsi, jopa ennenkuin ehdin edes avata koko tilanteen ja ongelman. Toivottavasti jäi miettimään ja reflektoimaan miksi asiakas vaan katosi chatista, saatana. Ei tuommoisella asenteella tehdä sosiaalityötä. T: sosionomi-opiskelija.

12835 - 22.9.2014 (arvosana: -2)

Oon 16-vuotias, tein Qruiseriin (homojen seuranhakupaikka, jos ette tiiä) profiilin ja ilmotin iäkseni 18. Aloin laittaa viestiä yhen hyvännäkösen 39-vuotiaan kanssa ja sitten sovittiin, et nähään. No, sit me nähtiin ja päädyttiin panemaan ja menetin siis peppuneitsyyden tälle tuntemattomalle miehelle, mikä alkokin sit kaduttaa oikeestaan heti ku se oli ohi... :( et juu, nyt on koko viikonlopun ollu iha kauhee fiilis (tää siis tapahtu perjantaina) ja musta tuntuu et oon iha hirvee lutka ja äää en tajuu itteeni... Aattelin vaa et ihan sama jos haluun panna nii panen enkä miettiny et vois olla parempi oottaa ja tehä se sit vasta sellasen ihmisen kaa kenestä välittää tai vittu ees tuntee!! Mut tehty mikä tehty, ja jos jotain positiivista pitää keksii nii ainakin tiiän nyt et perseeseen ottaminen ei oo mitään hirveetä XD

12833 - 21.9.2014 (arvosana: -35)

Olen tutustunut netin välityksellä ihanaan poikaan. Ollaan viestitelty viimeset viis kuukautta. Me jutellaan melkein joka päivä. Aamuisin sanotaan huomenta, iltaisin mennään yhdessä samaan aikaan nukkumaan... Tässä viidessä kuukaudessa oon kiintynyt tähän poikaan ja näköjään hänkin muhun, valitettavasti. Meillä on yli 500 kilometriä välimatkaa, asutaan eri puolella Suomea. En ole vielä täysikänen. Tykkään pojasta ihan kauheesti, haluisin vaan päästä sen luokse. Mua vituttaa, koska tämä tilanne tuntuu täysin mahdottomalta. Voisko joku neuvoa että mitä tehdä?

12832 - 21.9.2014 (arvosana: -62)

Olen vasta viistoista ja silti minusta tuntuu, että olen valovuosia muiden edellä. Puhun aivan eri kieltä heidän kanssaan, kirjaimellisesti. Nauran luokkani pojille (ja kyllä tytöillekin) kun he ovat niin järjettömän lapsellisia. Ulkonäkö ja raha ovat ainoita asioita jotka merkitsevät heille mitään. Minä ajattelen, ihan todella ajattelen, ja tajuan päivä päivältä paremmin, kuinka turhia nuo ihmiset on maailmankaikkeuden olemassaolon kannalta. Kukaan heistä ei tiedä, mitä on olla erilainen. Heille on niin helppoa olla osa massaa, tavallisia. Minä vihaan tavallisuutta ja samaan aikaan kaipaan sitä ihan suunnattomasti. Se olisi helppoa mutta helppous ei ole koskaan ollut minulle vaihtoehto.

Haluaisin olla taiteilija, kirjailija, mut sitten alan miettiä, millaiseen maailmaan luovuttaisin kaikki ajatukseni. Kaltaisiani ihmisiä on niin vähän! Ja kaikki heistä ovat omien ennakkoluulojensa kahlitsemia; he luulevat ettei 15-vuotias voi tuntea ja ajatella yhtä syvästi kuin 50-vuotias. He luulevat, että olen aivan samanlainen kuin kaikki muutkin - luokallani, koulussani, koko kaupungissa.

Minua piinaa epätietoisuus siitä, miten pitäisi elää, jotta saisi tuon valtavan ihmislauman hyväksynnän. Kannattaisiko minun ylipäänsä vajota niin alas, että tavoittelisin ihailua ihmisiltä, jotka ovat niin kaukana ja saavuttamattomissa ajatusmaailman kannalta? Vai pitäisikö minun eristäytyä norsunluutorniin kymmenentuhannen kirjan kanssa ja urakan loputtua vetää itseni hirteen? Tai vetää itseni hirteen jo nyt?

On niin paljon ihmisiä, joita ihailen. Ihmisiä, joita muut eivät ymmärrä katsoa maailmaa sillä tavalla kuin minä katson. Vaikka se on vaikeaa, koetan nähdä kaikessa ja kaikissa jotain kaunista. Jotain hyvää, jotain arvokasta, joka voisi pelastaa juuri tuon ihmisen tästä tasapäisyyden suosta. Kuten eräs hyvä, upea ystäväni kirjoitti - "massa koostuu yksilöistä, ja yksilöillä on toivoa."

Kiitos, että jaksoit lukea tämän pitkän vuodatuksen. Ehkä tunnistit itsesi.

12826 - 18.9.2014 (arvosana: -59)

Mua vituttaa kun tulostin ei toimi perkele!

12822 - 17.9.2014 (arvosana: -6)

Mua vitutta vittumäinen vittukaula ( eli sis mun kaula ei vitun) mikä on vitunjumissa. (Vittu ei oo jumissa). Höh. Voivittu. Sitten. Vitunampiaiset perkelen homoporkkanat ja vittumäiset homokusivitupäät. Sitten. Vittu vituttaa koska on aina pakko sheivata ja vitunkarvat ovat törkeitä paskimaispiikkeja.sitten Putin vituttaa ku se on nii saatana kusipää ja sitten mua vituttaa sana vittu. Onks se niiku lempisana suomalaisille!

12821 - 17.9.2014 (arvosana: -21)

Jumalauta miksi ei vaan kerrankin vois saada mitä haluaa?!!! Edes vittu KERRAN.

12820 - 17.9.2014 (arvosana: -32)

Rasittaa!!! aina kun yrittää heittää uusia ideoita kehiin ja saada keskustelua aikaseks,ni järkyn nihkee tunnelma! mä sentään vittu yritän parantaa asioita,toisin kuin eräät! ei kai pelkästään puhumalla menetetä mitään,ei siin oo mitään kokeilupakkoo jos aletaan harkitsemaan idea ja sen toteutuskelpoisuutta...ottaa niin päähän!!

12819 - 17.9.2014 (arvosana: -16)

Vituttaa tyypit jotka tekee karhunpalveluksii ja sitte valittaa siitä johtuvaa vaivaa kautta yleistä vitutusta.Saatanaako on pakko tehdä niitä ja teki tai ei ,henkilö menettää samantien oikeuden minkään valtakunnan nillitykseen,kattois vaan peiliin!

12815 - 13.9.2014 (arvosana: -52)

Ne "maito on murha!!!" tyypit, jotka ulisee jos syöt lihaa tai käytät ees villavaatteita koska se on väärin eläimiä kohtaan.

Varsinkin kun ne sitten tekopyhyyksissään käyttää jotain Aasiassa lapsiorjatyöllä tuotettuja vaatteita koska ne on niin vitun eläinystävällisiä, jolloin käyttäjästä tulee automaattisesti hyvä ihminen.

Jos koskaan edes huomautat tälläselle kun ne riemuitsee kuinka niiden vaatetus on niin eettistä niin ne repii sulle uuden perseen koska "ihmiset on pilannut maailman, eläimet on viattomia!!".

Joku 8-vuotias pikkutyttöhän tietenkin ansaitsee orjuutuksen vaikkei se paskaakaan oo kellekään tehny ja mitään muuta oo tahtonu ku elää. Mut hei, se on ihminen ja ihmiset on kamalia otuksia joten sekin on kamala, I get it.