12497 - 10.4.2014 (arvosana: -48)

Mitä se kertoo kun mun opettajat huomaa, että mulla ei oo kaikki elämässä tällä hetkellä hyvin, mutta vanhemmat ei?

12490 - 9.4.2014 (arvosana: 1)

On se vaa nii vitun kiva, ku ahistuu samasta asiasta, josta kiihottuu. Ja on se vaa vitun kiva, ku ei sitte muut jutut kiinnosta siinä mielessä.

12467 - 3.4.2014 (arvosana: -21)

Joudun jonakin aikana vaihtamaan rekisterissä syntymä-nimeni toiseen nimeen, koska itse en välttämättä pidä syntymä-nimeni ollenkaan. Lisäksi häpeän surkeaa menneisyyteni, siksi. Vaikka tiedän, ettei tämä asia muuta ollenkaan. Tämä on minun päätökseni.

12460 - 28.3.2014 (arvosana: -64)

Vitutti niin paljon, että piti katsoa Googlesta, mitä "vituttaa"-sanasta irtoaa. Ei vittu mitään järkevää, Sitten seuraavaksi katsoin "ketuttaa", niin jo onnesti, kun löytyi tää palsta. Kiva nähdä, etten ole ainoa todellakaan. Ja multakin löytyy peräpukama :D Lisäksi olen skitso, vaikken ole vielä saanut aikaiseksi foliohattua. Ja skitsous on aikamoinen ketutuksen lähde, en suosittele kenellekään. Magialle vastaisin, että syy poikien moiseen käytökseen on siinä, että ajattelevat vain munillaan. Ymmärrän kyllä,jos se panee vituttamaan!

12442 - 23.3.2014 (arvosana: -57)

Miks mun pitää olla niitä ihmisiä, jotka osaa tehdä kärpäsestä härkäsen? Ja vielä kaiken päälle tiedostaa tekevänsä niin. Vois nää opiskelutkin vähän saada tuulta alleen ja se selkärankakin olis ihan v*tun kiva asia. Turhauttaa!

12441 - 22.3.2014 (arvosana: -89)

Mies laittoi eropaperit tänään naaman eteen. Kiva tapa aloittaa työpäivä, tuli aivan puskan takaa.

12439 - 22.3.2014 (arvosana: -59)

Psykiatri. Siinä meillä sellanen A-luokan mulkku ettei mitään saatanan rajaa. Mä jouduin sen pakeille koska mä oon transsukupuolinen, noh, yhden testin mukaan en ole kuulemma todennäköisesti tarpeeksi väkivaltainen (eli kaikille tiedoksi, miesten kuuluu haluta hakata kaikkia, jopa koekysymyksiä, pataan 24/7 muuten ei kelpaa) joka voikin sitten katkasta koko diagnosoinnin.

Arvatkaas kun tämä saatanan valopää sai selville että mulla on koulukiusaustaustaa ja alko kysellä kysymyksiä kuten "no, jos sä et ois ylipainonen niin uskoks et sä olisit nyt täs?" ja "koetko että koulukiusaaminen olisi muuttanut sinua jotenkin?" MITEN VITUSSA SE MITENKÄÄN MIHINKÄÄN LIITTYY. Se myös tahtos pistää mulle masennuslääkkeet, mutta kun mä en tunne oloani kummemmaksi, vituttaa kyllä, mutta masennuslääkkeet siihen olis turhaa. Mun sukupuoli ja mun koulukiusaaminen ei liity mitenkään toisiinsa, mä olen sentään tiennyt sukupuoleni niin pitkään kun muistan, kiusaaminen alko vasta kakkosella.

Sitten jos sitä transdiagnoosai ei tule niin sitten mä ne pillerit tartten, koska sitten multa tippuu koko elämältä pohja enkä tiiä mitä varten enää elää, sikäli kuin olen joka helvetin aamu kammennut itseni ylös sängystä ja peilin ohittaessa aatellut "oota nyt vaan niin kyllä sä siihen korjausprosessiin pääset, kyllä tää tästä paranee" eli kaikki helvetin masennusongelmat katoais täysin jos mulle vaan läntättäs ne diagnoosit ja alotettas hormoonit, mutta ei, kun psykiatri on sitä mieltä että hän tietää paremmin kuin minä joka tämän pään kanssa on sentäs elänyt lähemmäs 20-vuotta.

Ei jumalauta jos sitä diagnoosia ei tule niin mä alan kalastella yksityisiä tai hankin jotkut laittomat bodaushormoonit ja leikkautan jossain Thaimaan takahuoneessa ja toivon ettei lähde henki. Jos mikään edellämainituista ei onnistu niin sitten alkaa jäädä vaan itsemurha vaihtoehdoksi, mutta koska se vaikuttaa niin tuottamattomalta että tahdon sille edes jotain hedelmää = traumatisoin vaikka sitten sen saatanan psykiatrin hengiltä ja ammun itteni sen edessä tai kirjoitan sille ylisyyttävän itsemurhakirjeen.

Ai saatanan kun jaksaa pientä miestä vituttaa.

12434 - 16.3.2014 (arvosana: 5)

Mulla on potentiaalia vaikka mihin mutta olen aromottoman laiska, saamaton paska. Mua ärsyttää ihan saatanasti etten oikeasti osaa käyttää hyviä puoliani hyödyksi, en edes tunnistaa niitä. Lähinnä vaan ryven itsesäälissä ja stressaan. Eniten stressaan.

Olen vain yksi pikkuruinen stressipallo ja pompin väistellen velvollisuuksiani. Olen toivottoman alakuloinen ja pelkään kuolevani nojatuoliini seuranani vain 27 kissaa jotka syövät naamani. En ole hirveä ihminen enkä edes erityisen ärsyttävä vaikka avautumisesta ehkä voisi päätellä, mutta on minussakin kestämistä ja persoonaa joka valitettavasti ei varmaan mene niin helposti läpi kun outoutta ei säestä esteettinen ulkomuoto.

On tosi yksinäinen fiilis vaikka kavereitakin löytyy. Muttei kukaan ole oikeasti sellainen jonka kanssa puhua. Aika moni tuntuu käyttävän mua vaan oman egonsa buustaamiseen, tunteakseen ylemmyydentuntoa siitä että ovat kauniimpia, fiksumpia tai vanhempia. Vaikka jos totta puhutaan, oikeaa älykkyyttä osoittamatta he eivät vain suotu kuuntelemaan jos minulla on asiasta laajempaa tietoa. Ärsyttää että älyäni väheksytään ja että minua käytetään ponnahduslautana johonkin muuhun. Jos minulla on jostain parempaa tietoa kuin heillä, he simppelisti vain eivät kuuntele. Uhkaanko minä heidän huimaa yhden ylimääräisen vuoden elämänkokemustaan vai miksi he niin helvetin ahkeraan yrittävät uskotella itselleen että olen täysi saapas? Puhumattakaan siitä että he salailevat sosiaalisia tapahtumia ettei muut pääse niihin kuin he ja "coolit" tyypit. Vittu yläasteellako täällä ollaan? Enkä vaan halua mitään draamaa, olen aina kaiken draaman keskellä ihan puolueettomasti saati sitten että joutuisin sellaiseen mukaan kun mulla ei ihan totta ole samanlaisia tukiympyröitä kun niillä ja saisin niin monen ihmisen vihat päälleni.

12431 - 16.3.2014 (arvosana: -54)

Vituttaa ja masentaa koska oon aina yksin ja kaikki varmaan ajattelee musta että oon se luuseri jolla ei edes oo sosiaalisia suhteita...

12429 - 16.3.2014 (arvosana: -11)

vituttaa oma ajatusmaailma... estää tekemästä aloitetta yhteen/kaikkiin kivoihin naisiin... päässäni vain pyorii, että kuitenkin satutan heitä tavalla tai toisella ja en kestä naisten kyyneleitä.... perse !