12210 - 30.11.2013 (arvosana: 17)

Kukaan ei muistanu mun syntymäpäivää. :(

12208 - 29.11.2013 (arvosana: -72)

Mulla ei oo ikinä ollu päivää jolloin ois tuntunu siltä että "tänään on paras päivä ikinä".
Tuli vaan tossa mieleen kun ajattelin että mikä on ollu mun elämän onnellisin päivä niin tajusin että kaikki on ollut samanlaisia.
Sit rupes vituttaa koko elämä.

12205 - 29.11.2013 (arvosana: 6)

Aftat. Nuo pienet mutta ah-niin-kivuliaat pikku paskiaiset.

12199 - 25.11.2013 (arvosana: 5)

Mua pelottaa puhua luokan kuulessa. Mut se on ainoo vaihtoehto jos haluan parempia ystäviä.

12197 - 24.11.2013 (arvosana: -62)

ahdistaa ja itkettää niin paljon etten saa henkee... mikä siinä on niin vaikeaa että voisin olla ees hetken onnellinen edes vittu hetken. mun elämä on niin palasina, MÄ oon ihan palasina. Kaikista pahinta on se että mulla ei oo yhtään ketää kuka kuuntelis tai kelle voisin kertoa ei ketään. Oon ihan yksin mun murheideni kanssa sulkeudun ja pidän kaiken sisälläni. Koska ketä mun murheet kiinnostas, ihan aidosti ei ketään. Koska eihän mulla kuulemma ole ikinä mitään murheita.... MÄHÄN AINA SAATANA OON SE JOKA HYMYILEE

12193 - 24.11.2013 (arvosana: -47)

Ahdistaa ja pirusti. Keittiöremontti tulossa ja oon joutunut pakkaamaan kaikki tavarat pois sieltä. Ketuttaa koko hommassa se, et olin saanut keittiön nätiksi ja ei siinä musta mitään vikaa ollut. Kiitos vuokra-asuntojen ihanuudesta.

12191 - 23.11.2013 (arvosana: -32)

Voi perkele! Jos haluan tehdä hopeakoruja, tarvitsen nimileiman. Jos haluan saada nimileiman, tarvitsen y-tunnuksen. Jos haluan y-tunnuksen, tarvitsen yrityksen! MÄÄ EN HALUA MITÄÄN YRITYSTÄ, EIKÖ TUKES NYT VOI ANTAA NIITÄ LEIMOJA SEPÄLLE JOLLA EI OLE YRITYSTÄ NO EI PERKELE VOI!!

12190 - 23.11.2013 (arvosana: -39)

Mä oon niin pilannu ite asiani. Vaikka mua koko ajan on yritetty varottaa. Nyt kaikki tulee kerralla ja tulevaisuus ei näytä lupaavalta

12188 - 21.11.2013 (arvosana: -2)

Vituttaa niin perkeleesti välimatka.

12184 - 19.11.2013 (arvosana: -12)

Ehkäsy petti ja oon raskaana. Poikaystävä ei vielä tiedä mitään, enkä tiedä miten kerron sille. Pelottaa ihan hirveesti. Mulla on koulut vielä kesken ja taloudellinen tilanne päin persettä, sama poikaystävällä.
Ja oon ite vielä henkisesti ihan penska, miten vitussa mä pystyn huolehtimaan toisen ihmisen kasvatuksesta ja hengestä kun en pysty hoitamaan omiakaan asioitani?
Tuntuu että musta tulis huono äiti. En osaa hoitaa raha-asioitani, kämppä on yleensä hirvee läävä ja masennuslääkitys ollu päällä viimeset kaks vuotta.

Mä en tiedä mitä teen ja mua pelottaa ihan hirveesti.