11808 - 26.7.2013 (arvosana: -50)

ketuttaa se että en luota kehenkään tai en uskalla päästää ketään lähelle .... mahdollisuuksia päästä panollekkin on ollut kymmeniä, mutta aina joku ihme blokki aivoissa sanoo et ei kukaan susta oikeesti tykkää ja kaikki haluaa van hyötyä susta.. ehkä jonkin sortin masennus tai jotai vastaavaa ..... tänäänkin yks kiva tyttö pyysi melkeen suorasti treffeille, mutta yllämainitusta syystä väistin kutsun.. ja aina jälkikäteen vituttaa ihan perkeleesti.

11807 - 26.7.2013 (arvosana: -67)

Vituttaa. Olen rakastunut. Se, jos mikä, vituttaa. Eniten siksi, koska tiedän, että tunteideni kohde ei tunne samoin. Voiko olla saatana vittumaisempaa tunnetta?! Rohkenen epäillä.

11806 - 26.7.2013 (arvosana: -86)

joo vittu, löysin maasta lompsa ja siel ei ollu mitää paitso joku homeine mummelin pirkkokerhon liittymisilmoitus.

11805 - 26.7.2013 (arvosana: -60)

VITUTTAA saatanan feikki kaveri joka esittää kokonaan eri ihmistä mitä oikeesti on. vittu oikeen kunnon wannabe emo, miksei vaan voi olla oma ittensä saatana?

11804 - 25.7.2013 (arvosana: -45)

Petyin. Ja pahasti. Kolmiodraama ei ollu mun juttu. Nyt itken sisäisesti itteni paskaks. Jäin ulkopuolelle. Kiitos elämä, olet kamala. </3

11803 - 25.7.2013 (arvosana: -73)

Olen rakastunut ystävääni, joka on samaa sukupuolta kanssani. Enkä tietenkään voi kertoa hänelle tästä, koska pelkään, että menetän hänet, jos hän saa tietää totuuden. Oikeastaan hän ei edes tiedä homoudestani. Olen aina hävennyt sitä mikä olen. Kännipäissään ollaan suudeltu mut se nyt on sitä sekoilua vaan, eikä merkkaa ainakaan sille mitään. Mun on niin vaikea olla sen lähellä, kun tiedän, etten voi häntä saada, en koskaan. Enkä mä kestä ajatusta siitä, että hän alkaisi seurustella jonkun kanssa. Mun on kai pakko katkaista välit siihen ja unohtaa kaikki. En kestä tätä tilannetta. Vituttaa olla näin heikko.

11796 - 24.7.2013 (arvosana: -58)

Ärsyttää kun piti muuttaa takaisin synnyinkaupunkiin kun koulu oli perseestä ja opiskelukaupunki oli perseestä. Asunto oli homeessa.

Nyt olen takas synnyinkaupungissa, mutta vanhoja ystäviä ei tunnu kiinnostavan pätkääkään, eivät ota yhteyttä ja ite kun yrittää sopia jotain niin vastaus on vaan "nyt on niin kiirettä." Hirveän kiva kun ihmisiin voi luottaa.

Mieskin jäi edelliseen kaupunkiin töihin, ja on siellä syksyyn asti, joten kai sitä on vaan yksin oltava uudessa kodissa ja järjesteltävä tavaroita... että kiitos vaan hirveästi "ystävät"

11790 - 23.7.2013 (arvosana: -45)

Vituttaa kun media jauhaa Brittien monarkkien perhe-elämästä ja jostain yhdentekevästä poikavauvasta.

Ei kai Suomessakaan ole niin helvetisti eläkeläismummuja, että nuo jutut ovat rahallisesti niin arvokkaita että niitä kannattaa julkaista massamäärin?

11787 - 22.7.2013 (arvosana: -43)

Yksinäisyys on ehkä paskin asia mitä on, tuntuu ahdistavalta tietää ettei kukaan ajattele minua, ketään ei kiinnosta mitä teen tai missä olen. Entä sukulaiset? Vihaan heitä. Tiedän kyllä mitä ne musta ajattelee, näen läpi.
Sit kaikenmaailman vitun ongelmat pään sisällä, en mäkään haluis olla tälläsen luuserin kaveri. Elämä on vuoristorataa, päivästä toiseen samaa tekohymyä. Vituttaa olla kyyninen mut voinko mä enää muuta ollakaan?

11786 - 22.7.2013 (arvosana: -60)

Ei vituta, mutta se tunne ku katot youtubesta videota joka saa sut repeämään naurusta muttet voi toteuttaa sitä ääneen koska herättäisit sillä hervottomalla räkätyksellä seurustelukumppanisi. Joten tyydyn puremaan rystysiä tai huutonauramaan tyynyyn vessan perimmässä nurkassa.