11354 - 12.4.2013 (arvosana: -49)

Miksi vitussa ihmisten pitää aina tulla toteamaan mulle sokean äitini tavatessaan, kuinka sokean elämä on varmaan ihan hirveää, koska ei näe. Sitten kun yrität niille selittää, että kyllä siihen tottuu ja muut aistit pysyy kyllä ja vahvistuvatkin. Ei sokeus edes vittu tarkota pikimustaa näkökenttää.

Sitten päästäänkin jo vitutuksen huipulle, kun joku nappula hihkaisee "mä ennemin vaik kuolisin ku oisin sokee" kiitos, ketään ei vittu kiinnosta.

11350 - 11.4.2013 (arvosana: -56)

Nälkä ai saatana nälkä! Aina vaan maha kurnii vaikka söisi kokonaisen(hevosen)lihapadan ja kilon marjoja. Perkele kohta menee taju ja tajunta. Ja maha kurnii edelleen.

11346 - 10.4.2013 (arvosana: -63)

Ei oo ollu kolmeen vuoteen ketään henkilöä (puhumattakaan ystävistä lol)
kelle voisin vaan jutella jostain. Tai edes moikata kun nähdään toisemme.
Alkaa käydä aika pitkäks kun ei yksinkertasesti ole ketään missään, netissä tai oikeessa elämässä.
Tää on jo menny siihen että en edes osaa ajatella elämää jossa olis joku kaveri. Jotenkin vaan tuntuu että se kuuluu elämään että muilla on sosiaalisia suhteita muttei mulla ja se tavallaan on se juttu mikä tässä vituttaa. Osaanko enää jutella ihmisille kun joskus tapaan uusia? Ehkä en. Osaanko kuvitella elämän jossa ei ikinä tule olemaan mitään oikeaa ihmissuhdetta? Helposti. Oikeastaan voisin jopa sanoa että lyhyen elämäni aikana mulle on normaali tilanne se ettei ole ketään.
Kuulostaa vähän säälittävältä, "yhyy haluun kaverita nyyh, hyväksykää minut" mutta ei voi mitään. Hassu tämä tilanteeni oikeastaan. Niin harvinainen, silti minulle normi. Sama kun voittais lotossa.

11339 - 8.4.2013 (arvosana: -37)

Vituttaa, kun mulle on kehkeytyny typerä pelko. Se alkoi kun muutettiin rivitalo/omakotitalo alueelle. Pelkään varsinkin pimeällä että joku kohta ampuu mua päähän. Siis olen jo aikuinen ihminen, mutta en vaan voi tälle mitään ja mitä enemmän mä ajattelen asiaa sitä enemmän mua rupeaa ahdistamaan olla ulkona. Muutama minuutti kun olen tupakalla yksin en uskalla katsella muualle kuin seinään ja yrittää olla nopea että pääsisin sisälle turvaan. En ymmärrä miten ihmeessä tämä on mun päähän juurtunu että joku koittaa ampua minua. Ois kiva päästä tästä tunteesta eroo

11337 - 7.4.2013 (arvosana: -10)

Yksi sana: yksinäisyys ja ulkopuolisuus

11336 - 7.4.2013 (arvosana: -45)

Tahtoisin vain löytää tyttöystävän ;__; olisi kiva halia ja viettää aikaa rakkaan ihmisen kanssa ;__; muttta ei niin ei ;__;

11332 - 7.4.2013 (arvosana: -34)

Vituttaa kun monien ihmisten täytyy olla niin täynnä vihaa

11330 - 7.4.2013 (arvosana: -13)

Kunniamurhat. Siinäkin aihe josta maailman media kiljuu ja vinkuu ja hyvä että vinkuu. Tämänkin vain yksi aihe suuressa meressä joka velloo vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta. Taas oli joku hienomies mennyt hakkaamaan kirveellä siskoaan ja tappanut toisen miehen. Ja arvataan että sitä miestä ei tulla etsimään edes. Hänhän sentään teki "kunnian vuoksi" tämän. Onhan se ihan sankari. Miten voi jollain seota päässä tälläinenkin asia, helvetti naitetaan kakara jollekkin selvästi pedofiilille mutta sehän on vain "ok" siinä kulttuurissa? Vittu missä me oikein eletään.

NO onneksi suomessa ei sentään ole asiat noin pahasti vaikka näitä "kunnianmiehiä" on silti eksynyt jopa suomeenkin, saisi he mennä suorittamaan "kunniaa" takaisin kotimaahansa eikä asiaakaan suomeen tai muuhun turvamaahan. Heidän perheensä joka on eri mieltä tästä kunniasta saa toki jäädä. Suomalainen perinteinen vaimon hakkaaja yleensä (huom yleensä) sentään selvinpäin pyytää anteeksi ja katuu mutta toki surullista se täälläkin on. Mutta silti emme me suurinosa suomalaisista ole sellaisia, jos olisimme niin ei meitä olisi niin montaa elossa.

Tavallaan olen aina ollut rasisti tietyssä määrin ja toisaalta vihaan sellaista mutta kaikki tajuaa että missä kohtaa sana "rasismi" minussakin syttyy. No suurinta osaa koko juttu ei edes kiinnosta eikä kai saisi liikaa päätään tälläkään vaivata mutta no, jospa vain ketutuksen kirjottaisi ja muka maailmaa hetken parantaisi. No ei se parannu. Toivoa saa mutta ei se parannu. Ihminen on vain paha luonnostaan, monet ei ole mutta... Kun mediaa seuraa. Suurinosa on ja tuntuu että kun on annettu tavallaan "lupa" olla paha niin sittenhän ollaan mitään selkärankaa kun ei tarvitse olla.

Miettii että tämä velimies nyt sitten mielestään pelasti sukunsa nimen tai jotain paskaa mutta vittu missä helvetissä me oikein eletään? Miten voi noin nurinkurisia ajatuksia olla, jos nyt suomessa joku nainen kokee että mies hakkaa ja elämä on paskaa niin kuka suuttuisi naiselle joka lähtee ja jättää miehen? No aika harva kuullessaan miehen olevan väkivaltainen. Miettii asiaa miten tahansa niin ei vittu, missä me oikein eletään.

Kuvittele että isäsi ja äitisi naittaisi sinun 12vuotiaasi siskosi 60 vuotiaalle pedofiilille joka hakkaisi ja raiskaisi vielä kehitysvaiheessa olevaa siskoasi. Sitten hän kestää sitä 5 vuotta ja alkaa haluamaan kuolla. Hän avautuu siitä ja perheesi hakkaa häntä vähän lisää koska hän on niin tyhmä ja häpäisee perhettäsi. Sitten hän karkaa ja menet hänen peräänsä ja tapat kirveellä häntä. Niin. Niinpä niin. Sitten joku valittaa kun lihassa on vähän hevosta joka on vaan maukasta. Tai valitetaan pikkuasioista kun toisilla on asiat näin.

Tavallaan huvittaa. No ei se ole meidän vika eikä meidän kuulu nyt surupukuun alkaa sonnustautua mutta... Kyllä meillä on asiat vitun hyvin täällä vaikka eduskunta perseestämme rahaa puukolla veistääkin. Tavallaan nämä vitsit; Naisen paikka on keittiössä. Tai vastakkais vitsit; Miehet ovat kaikki samanlaisia. tms. Älkää viitsikö. Myönnän että ne sopii pikku vitseinä oikeina aikoina mutta kun suurinosa ei tajua että vitsi ei tarkoita tosiasiaa jona moni niitä pitää. No aiheesta karkaan nyt mutta kuitenkin. Vituttaa etten voi sille mitään että joku saa turpaansa vain siksi että hän ei suostunut toisen huoraksi. Epäoikeudenmukaisuus vituttaa. Haluaisin voida sille jotain mutta en voi. Ja vaikka voisin, olisi aika verenvuodatus siinäkin.

Sanotaan; Kostamalla olet yhtä paha kuin he. No, mitä sitten? Tahtoisinkin olla, vittuakos sillä enää on oikeasti merkitystä? Ei ole. Vihaan sitä sokeutta jolla vaalitaan rikollisia nykyään. Toki ongelmana on yleensä se että syytön tuomitaan mutta pointtini ei ole mätä oikeuslaitos vaan se että tässä maailmassa saa loppupeleissä tehdä aika paljon pahaa ja silti sinulle ei mitään. Vittu miten voi olla mätää.

No, eipä tässä, hymyperseeseen vaan kaikille ja mulle kans, meen kai nukkumaan pian, joskos olutta jois ja elämä jatkuu eikä ketään edelleenkää kiinnosta vittuakaan mutta. Elämä jatkuu ja se on kirjoitettu meidän ohjelmistoomme, mitä tahansa tapahtuu, elämä jatkuu eikä kenenkään tarvitse tehdä mitään. Sitten ihmetellään miksi asiat on päin vittua.

Kippis.

11329 - 7.4.2013 (arvosana: -98)

tuntuu niinkun aivot olis rapistumassa yhyyyy herpderp yolo swag
oikeesti mullon tyyliin vaikeuksia lukee, sormien koordinaatisto kusee pahan kerran nyttenkin kun kirjottelen tätä, päätä särkee, tuntuu niinkun joka päivä unohdan englannin kielen sanoja ja muutenkin tyhmenen. äo oli eilen 180 tänään 80 :IIIIIIII

11328 - 7.4.2013 (arvosana: -58)

Ahdasmielinen ja vittumainen isä, jolle ei kelpaa mikään ja kaikesta mitä teen pitää valittaa. Sokea ja turhautunut äiti ja sisko joka syyttää mua jokaisesta maailman ongelmasta, jos teen jotain hänen minulle pakottamia juttuja, niin sitten huudetaan kuinka mä olen yliylpeä asioista joita olen tehnyt (haistakoon vittu, mä en hoitas sen elukoita ellei mun kävisi niitä eläimiä sääliksi).

Vanhemmat juo vitusti liikaa viinaa ja isä syyllistää mua perheen rahaongelmista (joo, eletään reilusti köyhyysrajan alapuolella), koska tietää että äiti painuisi vittuun jos sille vinkuisi, ja sisko ei edes asu kotona.

Kesätöihin pitää täyttää vitullinen pino papereja ja nytkään en tiedä, että mitä helvetin papereja mun pitäs täyttää mollista, koska ne ei vittu kertonu mitään, sanoivat vaan että "kysy siskolta, kyllä se tietää" MITEN VITUSSA SILTÄ VOI MITÄÄN KYSYÄ SAATANA?!

Koulukiusaaminen jatkunu kakkosluokalta eikä loppua näy.

Alan hyperventiloida ja itkeä jos joku edes liikahtaa nopeasti mun lähellä (koulukiusaamisen takia, koska se on jopa fyysistä JA NE OPETTAJA KURPAT EI TEE MITÄÄN KOSKA "no ne on nuoria") ja alan olla niin helvetin väsyny tähän kaikkeen niskaan kaadettavaan paskaan.

Jos koulussa on koe niin alan melkein itkeä ja panikoida että saanko sen ajoissa valmiiksi, ja jos en niin mitä selitän seuraavan tunnin opettajalle ja jos on vika tunti niin mitä jos mä vien sen opettajan vapaa-aikaa ja mitä jos mä olen taakaksi. Siitä taas seuraa se, että tulee paskat numerot.

Olen niin vitun väsynyt päivisin, koska vahdin liikaa juonutta diabeetikko äitiäni iltaisin, ja sitten vielä laitan herätyksiä varmaan vartin verran, koska olen niin vitun epävarma siitä, että herättääkä kello, ja mitä jos en herää ja myöhästyn koulusta. Eli mulla on ihan vitusti erilaisia herätyksiä ja painelen nappeja ainakin viisi minuuttia ja senkin jälkeen kun olen sammuttanut valot mä tarkistelen vielä puolituntia onko kännyässä tarpeeksi akkua, onko äänet varmasti päällä ja herätys varmasti kytkettynä oikein ja oikeaan aikaan.

Sitten otan aamulla kipulääkkeet ja jos mä otan sen väärin ja en muista ottaa koulussa lisää, mä tulen nukahtamaan tunnilel ja opettaja sekä muut oppilaat tulee pilkkaamaan mua niin vitusti ettei hyvää päivää.

Psykiatri jolla kävin pari kertaa on sellainen mulkvistiuden huippu joka hokee "no ei oo kaikilla muillakaan helppoa" ja jos menen mainitsemaan että joku sanoi tyyliin "joo, ne on mulkkuja" kiusaamisesta tai muusta vastaavasta, niin se ämmä sanoo "joo no ihmiset kertoo usein sellastakin, vaikkei se olis totta".

Sillonkin kun se haahka sai tietää mun ja mun silloisen tyttöystävästävan seurustelun loppumisesta (kesti päälle vuoden) ja menin vittu vahingossa mainitsemaan, että yks kaveri totes ettei se likka ollut ehkä ihan sopivaa parimateriaalia, niin se akka taas sanoi tutut "no mutta kaverit usein sanoo tollasta että sä tuntisit paremmin".

Vittu onko se muka normaalia että tyttöystävä sitoi mua huonekaluihin, kun sitä vitutti, ja onko normaalia jos alistetaan ja hakataan vyöllä koska se kiihottaa likkaa, vaikka mä en ihan arvosta, KOSKA SE SAATANA SATTUI. Sanallista kyykytystäkin oli ihan riittävästi ja se vitutti vielä enemmän jos sai sellaisen helvetin pitkän mä-oletan-että-sä-tiiät-miä-sä-teit-viime-kuussa-väärin-koska-jos-et-nii-haista-vittu-sit-mykkäkoulun.

Päätin jo senkin, että jos joskus tahon seurustella niin mä etin jonkun kaljamahasen viiskymppsien pedarimiehen, koska mä en vittu pistä yhenkään ihmisen kanssa enään suhdetta pystyyn jos siinä on pienintäkään mykkisvaaraa.

Sen kanssa mä vielä eläisin jos vaan psykologit ja sellaset kyykyttäs mua, mutta mennäänpä vittu terkkarille, joka on hokenut mulle, että tulen kuolemaan sydäriin pullamössöhampparisokeripaska-laiskuuteni takia 20-vuotiaana, jo siitä asti kun olin 7-vuotias. Niin, tämähän ei suinkaan aiheuta yhtään epävarmuutta, ja se epävarmuushan ei mitenkään tee sitä, etten kehtaa mennä salille tai rannalle, koska pelkään että ihmiset haukkuu läskiksi.

Olen vaan niin vitun iloinen, ettei mun tartte ottaa boksereita pois kenenkään ihmisen läheisyydessä, joten lantiossa olevat arvet pysyvät mun omana häpeänä, eikä kenenkään muun asiana.

Olen vaan tyytyväinen itestäni, koska vaikka joka helvetin ihminen jonka tunnen huutaa mulle vähintään kerran päivässä, niin siltikään en ole vielä suunnittelenmassa kouluammuntaa, itsemurhaa tai muutakaan kuolemiseen liittyvää.

Vanhemmilla asiat ihan tarpeeksi paskasti jo nyt, joten itteni tappamisesta seurais vaan vielä paskemmat ajat (koska äiti on edelleen ylionnellinen siitä, että hän on saanut jopa toisen lapsen joka on ihme, ja jonka piti olla jo kohdussa kuollut ja joka aiheutti raskausmyrkytyksen ynnä muuta paskaa).

Sitten vielä huomautetaan, että äiti selittää vähintään kerran viikossa kuinka mun on ihan pakko hankkia vähintään yksi biologinen lapsi, koska hän tahtoo biologisen lapsen, jotta hän voisi olla mummon. Niin, ja hän onnellisesti unohtaa, että koko meidän vitun suku on molemmilta puolilta vaikeasti hedelmällinen.

Eli olen todennäköisesti hedelmätön ja äiti vaatii kakaran.

Olen helvetin väsynyt tähän kaikkeen, ja nyt vielä tekin ihanina ihmisinä tulette kommentoimaan karkeasti arvioituna jotain sellaista kuin: a) "liian pitkä, ei jaksa lukee", b) "haista vittu vitun homo, muilla on viel pahempia ongelmia, ei noi oo mitään", c) "sä et tiiä mitään pahasta elämästä kun sulla ei ole tinnitustä", d) "haista kakara vittu, kauhee angstiteini", e) "uli uli uli", f) "hanki elämä vitun nössö" tai g) "kun mä olin nuori mulla oli *ylipitkä tarina siitä kuinka kommentoijan elämästä, josta hän ei pitänyt* ja sä sanot, että sulla on muka vaikeeta".

Toisaalta, luotan ettei kukaan jaksa lukea tätä paskaa kokonaan. Pahoittelut tilan viemisestä.