11269 - 23.3.2013 (arvosana: -63)

Elämällä ei tunnu olevan merkitystä, tai päämäärää. Varmaan ihan yleinen tunne 17-vuotiailla, mutta ahdistaa epävarmuus tulevaisuudesta ja vituttaa kun tuntuu että sulta odotetaan niin paljon. Ihmissuhteita on, hyviä ja huonoja, onneksi enemmän niitä hyviä. Oon vaan niin pettyny itseeni ja munattomuuteeni tyttöjen suhteen. Välillä tuntuu siltä, että olemalla mukava ei saavuta mitään. Huomaan tilanteeni toivottomaksi liian aikaisin ja liian usein. Onneksi huomenna on uusi päivä.

11264 - 22.3.2013 (arvosana: 13)

Itsesääli on ehdottomasti yks raivostuttavimmista asioista mitä löytyy, vaik itekki siihen joskus lankean, mut pari päivää ku kuuntelee toisen itsesäälis rypemistä, alkaa pinna kummasti kiristyä.

11251 - 21.3.2013 (arvosana: -37)

Saattaa kuulostaa säälittävältä mutta vituttaa kun alkaa muodostaa suhteita tiettyihin henkilöihin joita ei ole olemassa. Joskus kirjojen, elokuvien mutta useimmin erilaisten (video)pelien hahmoihin.
Mass effectit, Assassin's creed II, GTA IV, Red Dead Redemption ym oli aina ihan vitun paska fiilis kun olin pelannu ne läpi. Siinä vähän kun käytetään useita tunteja siihen että eletään jossain toisessa maailmassa, jonkun toisen kengissä ja sitten se vaan otetaan pois.
Pelit vielä kaiken päälle aina jaksaa muistuttaa kuinka tylsää oma elämä onkaan.
En edes oo mikään syrjäytyjä-nörtti larppaaja mutta silti harmittaa aina pelata joku peli loppuun jos se on ollu hyvä ja sillä on alkanu olla jotain tunteellista arvoa. :((

11250 - 20.3.2013 (arvosana: -73)

Kaikki kivat tapahtumat on jossain vitun Helsingissä. Ihan ku muualla Suomessa ei asuis ihmisiä jotka haluaa nauttia kulttuurista, kuten keikoista ja näytelmistä. Ei me kaikki täällä pohjoisessa olla maanviljelijöitä tai metsureita ja vaikka oltaisiinkin, niin tarvitaan mekin enemmän viihdettä vapaa-ajallemme. Ei se oo helppoo lähtee yhdelle keikalle Helsinkiin, koska keikkalipun lisäksi täytyy kustantaa junaliput, majoitus, ruokailu ja vaikka mitä muuta. Parin tunnin näytelmän takia täytyy tehdä useamman päivän reissu. Inte kiva.

11246 - 20.3.2013 (arvosana: -62)

Tää sydän haluaa vaan toista koskettaa, painautua lämpimään syliin ja kuulla sanat "mä pidän susta huolen".

11245 - 20.3.2013 (arvosana: -96)

Ärsyttää kun mediassa on vain negatiivisia uutisia. Missä kaikki iloiset, positiiviset uutiset? Onko sellaisa enää olemassakaan? :o

11239 - 18.3.2013 (arvosana: -68)

Mulla on vitusti mahdollisuuksia ja voisin tehdä vaikka mitä. En tee mitään.

11238 - 18.3.2013 (arvosana: -86)

vituttaa tää häpeen tunne! En pääse siitä eroon ja se on koko ajan muistuttamassa mua kaikesta. Joskus ne hävettävät muistot on niin vahvoja, että tekis mieli hakata päätä seinään ja alkaa irvistyttään. Niinkun nyt.

11235 - 17.3.2013 (arvosana: -72)

Kaikki tuntuu niin merkityksettömältä. Tiedän että ihmiset jäis kaipaamaan mua jos kuolisin, mutta just nyt ei KIINNOSTA. En haluu kuolla, mutta elämä tuntuu niin turhalta ilman tarkoitusta. Mä tarvitsen sen merkityksen että voin olla onnellinen.

11232 - 17.3.2013 (arvosana: -48)

Masentaa. Aluksi ajattelin, että olen vain jatkuvassa kiima-tilassa oleva, mikä voisi johtua tämän ikäisellä (18v) pojalla ihan luonnollisesta vietistä. Mutta ei se jatkuva pornon katselu ja runkkaaminen mitään ole auttanut. Olen jotenkin älynnyt, että olen vailla todellista kosketusta ja hellyyttä. Niitä ei seksi korvaa. Hellyydenkipeys kumpuaa luultavasti tarpeesta olla (kielikuvallisesti) toisen ihmisen edessä paljaana, niin, että toinen näkee minut sekä ulkoisesti, että sisäisesti.