11151 - 3.3.2013 (arvosana: -64)

pitää alkaa laihduttamaan (normaalipainosta) että mahtuu vanhat vaatteet päälle kun ei ole varaa ostaa uusia.

11150 - 3.3.2013 (arvosana: -13)

Mä ajattelen liikaa.

Ei tule menemään montaa kymmentä vuotta (kaksi tai kolme) ennen kuin ihmisiltä loppuu elintila, ravinto ja vesi koska maapallo on niin ylipopuloitu.

Ihmiset ei vittu tee muuta kuin lisää paskaa.

Lakia rikotaan niin maan helvetisti, ihmisen pitäisi olla viisas ja ajattelukykyinen eläin, ei mikään itsekäs paska.

Se mua ei liikuta enää lainkaan että mut on henkisesti murskattu ja etten sen takia ole enää kykenevä luottamaan ihmisiin, hyvä kun toimeen niiden kanssa tulee, mutta vitut siitä, voin elää yksin.

Perhe huonossa tilanteessa. Toinen vanhemmista sokeuden takia työkyvytön, sisko alotellut opiskeluja, toinen vanhemmista välillä töissä ja välillä ei (milloin nyt sattuu töitä olemaan) ja vanhemmat stressaa omista vanhemmistaan koska heidän vanhemmat elää luultavasti elämänsä viimeisiä hetkiä (itse en ole käynyt pitkään aikaan käymässä kun eivät muista että mä olen olemassa ja on tuskaa katsella ihmistä joka näyttää elävältä ruumiilta).

Perheen talous on vituillaan, eikä paranemaan päin olla menossa. Ollaan juuri ja juuri köyhyysrajan yläpuolella, ja tää perhe on liian suuri elämään sillä rahalla mitä on (on tässä perheessä muitakin kuin vain vanhemmat, minä ja yksi sisko).

Vanhemmat on alkanu juomaan (iltasin vaan, ei onneksi vielä päiväsaikaan), ja koska molemmilla on terveysongelmia niin pelkään joka helvetin yö herääkö kumpikaan aamulla.

Sitten tuntee itsensä syylliseksi perheen oloista ja tunnen koko ajan etten tee mitään oikein ja että olen vain itsekäs paska jos pyytää yksinkertasesti mitään, nytkin pohdin pitäskö mun lopettaa soittotunnit ja suorittaa tutkinnot loppuun kun pystyy ite maksaan kaikki tunnit.

Mä koen olevani myös koulussa täyspaska, vaikka opettaja sanookin että mun numerot on kohtuu hyvät niin ei mikään helvetin kutonen kemiasta tai seiska matikasta ole mikään hyvä. Ainut aine missä annan itelleni vähänkään mokausvaraa on liikunta koska mulla on niin helvetilliset jalkakivut (synnynnäisistä syistä) etten pysty liikkumaan kunnolla.

Ja kun ite en voi tehä mitään perheen hyväks (kesätöitä ja muuta sivutyötä ei lasketa vaikka siitä puolet meneekin vanhemmille) tulee älytön vitutus.

Ainut syy miksi mä en painu ite mäelle tai lynkkaa itteeni etten olis taakaks vanhemmille on se että ne ei kestäis sitä lainkaan, niille perhe on kaikki kaikessa.

Äiti kans jaksaa puhua vähän väliä kuinka mun on pakko sitten täysikäsenä hankkia ainakin kaksi lasta hänelle hoidettavaksi että hän saa olla mummu, tämähän ei toki luo yhtään paineita koska en ole edes 15-vuotias.

Tuntuu vaan että kaikki kaatuu niskaan ja kaikki on pielessä, ja näin on tuntunu kohta saatana kuusi vuotta, silloin vaan ei tiennyt niin paljon niin ei stressannu minkään maailan ylikansotuspaskan takia, sillon stressas vaan jos oli taakaks vanhemmille sillä että niiden piti tulla hoitaan koululle mun kiusausongelmia (mutta toisaalta, mitä mä voin sille että muut pojat ei hyväksyny mua joukkoon, ne mua kiusas enkä minä niitä).

Eniten vituttaa koko sotkussa se että mä panikoin turhien asioiden takia joille mä en vois muutenkaan tehdä paskaakaan.

11149 - 2.3.2013 (arvosana: -66)

Vituttaa nyt aivan todella paljon. Olen ehkä ihastunut hyvään naispuoliseen ystävääni. Tai en oikeastaan ole aivan varma. Tämä on aivan uusi tunne minulle. Jotenkin tekisi mieli soittaa tai tekstata jos kiinnostaisi lähteä vaikka kahville, mutta toisaalta pelottaa miten tyttö reagoi. Oikeastaan, en tiedä haluaisinko edes lähteä kahville, vaikka tyttö suostuisi. Tulisiko siitä vain kiusallista tuijottamista? Ilmestyisikö hän ollenkaan paikalle, jos tietäisi mitä hänestä ajattelen? En tiedä haluanko ottaa sitä riskiä, että tyttö ei ole kiinnostunut minusta, tai että meillä ei synkkaisi kaverisuhdetta pidemmälle. Toisaalta harmittaa kyvyttömyyteni ottaa minkäänlaisia riskejä rakkaudessa.

11146 - 2.3.2013 (arvosana: -63)

haluan seksiä. parhaan ystäväni kanssa. nyt.
mutta kun tämä vitun välimatka. ja friendzone. vittu nyt oikiasti.

11141 - 1.3.2013 (arvosana: -16)

menin ja rakastuin toisen kerran. vittu oon tyhmä. vittu. sama toistuu taas. kierrän kehää.
en jaksa enää.

11140 - 1.3.2013 (arvosana: -31)

Olen siinä vaiheessa, kun en jaksa enää edes riidellä, yksinkertaisesti skippaan kaikki riidat, argumentointi on apinoiden puuhaa.

11137 - 1.3.2013 (arvosana: -83)

Vituttaa. Naisystävä menee joka kerta mieluummin jonkun toisen luo "kun se on niin lähellä."

Voisi nyt välillä, edes joskus, miettiä vähän miltä se mustakin tuntuu. En ole kaukana, kaipaan seuraa ja menee asiat päin vittua nopeammin kuin Aatun blitzkrieg eteni.

Jumalauta.

(PS. Jos tuntuu että tässä puhutaan juuri Sinusta: tuskinpa vain. Mutta mieti tilannettasi ja miten sen voi korjata.)

11136 - 1.3.2013 (arvosana: -45)

Yksinkertaisesti sanottuna minua masentaa. Tuo sana on kuitenkin kokenut sellaisen inflaation, että koen tarpeelliseksi kertoa mitä tuo roskalehtien, Hippokrateen valan vannoneiden sekä mukahuolestuneiden kanssaihmisten raiskaama sana todella pitää sisällään, enkä nyt todella tarkoita niitä oman napansa tuijottajia joille elämä hymyilisi, kun vain viitsisivät nostaa katseensa.

Minulla tälle maailmalle jossa kaikki mätänee alkaen kauneudesta päättyen muistiin on enää hyvin vähän jos lainkaan annettavaa ja siihen nähden suhteettoman paljon tavoiteltavaa. Kuitenkin ihmisluontoihimme kuuluu haluta juuri sitä mitä emme kykene milloinkaan saamaan, ja vasta maatessamme kuolinvuoteella vuodattamassa sieluamme kuiviin ymmärrämme elämän ohittaneen meidät kuin juna, jonka aikatauluun oman napamme pikkuruinen asema ei koskaan kuulunutkaan.

Me ihmiset tuhlaamme vähäiset hetkemme keskinkertaisuuksiin odottaen sitä päivää, jona meillä on tarpeeksi rohkeutta seurata sydäntämme ja toteuttaa niitä asioita, joista salaa haaveilemme uniemme pimeiminä hetkinä, mutta sitä päivää ei koskaan tule ja syvällä sisimmässämme tiedämme sen ja siksi joka aamu herätessämme olemme päivä päivältä hiukan enemmän kuolleita.

Itse olen parantumattomasti sairas. Fyysisesti, vaikka oletan sen myötävaikuttaneen henkistä tilaani ja diagnoosia, joka takaa minulle vähäisen toimeentulon ja sen, että voin käyttää jäljelläolevan aikani kuten parhaaksi näen. On helpottavaa huomata ajan käydessä vähiin kuinka vain oikeasti tärkeät asiat jäävät jäljelle. Olen rakastanut ja menettänyt. Olen itkenyt ja nauranut. Olen elänyt ja pian myös kuollut. Mutta silti tiedän, että kun sydämeni lyö viimeisen kerran, kuolen tietäen että kyyneleet kuivuvat, muistot mätänevät ja vietän ikuisuuteni yksin, ilman sitä ainoaa jota tässä kurjassa maailmassa koskaan rakastin.

11133 - 1.3.2013 (arvosana: -76)

On se ihanaa kun valmistut koulusta ja sinulla on työsuunnitelmia,joilla voisit ennen pitkää ostaa oman talon jne.Ennen kaikkea sitä haluaa elää itsenäisesti.Menet työkkäriin paperit kourassa ja ensimmäisellä tapaamisella ohjaavan nuorison henkilön kanssa.Tuo ihana ,helvetistä tullut henkilö antaa ymmärtää että vastavalmistuneelle,juuri työkkäriin ilmoittautuneelle artesaanille on paikka työteekissä.suora lainaus;"työteekki on oikea paikka sinunlaisillesi nuorille". sinne on tehty tilaa jne läpikulkupaikka josta työnantajat hakevat työntekijöitä.Hohhoh.ja paskat.Sisko oli siellä ja kertoi siellä olevan juoppoja yms, todellakin työkyvyttömiä tai ty haluttomia henkilöitä.Puhumattakaan siitä että sisko joutui siellä ahdistelun kohteeksi.Asiaan ei puututtu.Sitten kun haet töitä,kaikki valittavat kokemuksen puuttumisesta ja cv;n olemattomuudesta.Kun haet töihin,sinua syrjitään sukupuolesi takia.Sanokaa asiat saatana suoraan, vai pitääkö se hakata alumiinisella pesäpallomailalla toimiston nalkuttavista,tunteettomista systeemin mädättämien horatsujen suusta ettei sua pidetä työkelpoisena ulkonäkös/ennakko asenteiden/sukupuolen takia takia?Kun uhkaillaan suoraan ja saan kaverin tutulta työelämävalmennuspaikan niin sitten pihdataan työttömän ainoita tukirahoja jonkun paskan syyn takia,jota mulle ei voida selittää.Mulle riitti nyt.En teeskentele ah- niin- ihanan kohteliasta enään työkkärissä,en aio sietää paskaa kohtelua siksi,että sanon asiat suoraan kohteliaisuuden sisältämissä rajoissa..Jos et kohtele toisia samanveroisena,saat pian paskaa niskaan.En jaksa halventavia ja ilkeitä vihjaisujasi,asemasi ei oikeuta sinua tuomitsemaan muita.Teen sinusta voodoo-nuken ja silvon sen.Kiitos paljon M.P.,toivottavasti saat paiseita ikäviin paikkoihin.Se on sinun pahaa karmaasi.Huh,kyllä helpotti.Paineet purettu vaikkei ne tähän kyllä lopu,mutta jos olisitte kokeneet saman niin tajuaisitte että tämä teksti oli eroottinen,kaunis taideteos.Oli pakko saada tää ulos koska ei oo ketään kelle puhua.kiitos näkemiin,toivottavasti muut saavat töitä.

11132 - 28.2.2013 (arvosana: -76)

Voi voi missä liemessä kiehunkaan. Yksinäisiä iltoja jo vuodesta 2005 ja muutosta ei ole odotettavissakaan ainakaan seuraavaan 2 vuoteen. En syytä mistään itseäni, en ole sulkeutuva tai erilainen, vaan varsin tavallinen nuori. Silti en kelpaa kenellekään. Kaipaisin oman ikäistä seuraa palavasti, sillä tällä hetkellä ainoa ystäväni on perheemme koira.