10916 - 30.1.2013 (arvosana: -31)

En tiedä olenko sairas. Tykkään chattailla (filippiiniläisten) naisten kanssa netissä, luvata ummet ja lammet ja kuutkin taivaalta ja nautin tästä kovasti. Erityisesti nautin siitä kun "pahoitan" mieleni ja nämä tytöt/naiset ovat todella pahoillaan kun luulevat että he tekivät jotain väärin :o

Vittu mä oon sairas.

10915 - 30.1.2013 (arvosana: -4)

Mua ei oikeastaan kiinnosta Saimaan norpat mutta minkä saatanan takia siellä norppavesillä täytyy käyttää niitä kalastusverkkoja..?
Norppa taitaa olla suht' harvinainen elukka ja silti tämä verkkokalastus on sallittua siinä järvessä. Dafuq :D Suunnilleen joka päivä saa lukea näistä norppien kiinnijäämiskuolemista. Lol.

10914 - 29.1.2013 (arvosana: -80)

Vituttaa kun oon niin paska nettipeleissä. En osaa enkä uskalla pelata niitä. Pelaan vitusti single player pelejä mutta en oo edes steamissa ku en halua kavereiden tietävän kuinka paska mä oon -.- Oon ihan vitun failure.

10913 - 29.1.2013 (arvosana: -27)

Ketuttaa, kun tunnen itteni jokskin saakelin anorektikoks, vaikka tiiän, etten oo.. En syöny eilen ku pari kertaa ja tänää en oo syöny ku ruisleivän ja omenan ja tyttöystävä laittaa kokoajan viestiä, et "Syö, oo muru kiltti ;__;" tms. ja nyt tunnen itteni niin saakelin typeräks :'D Ja tyttöystävällä itellään on kuitenki jotai bulimian tapast, nii yh..

10911 - 29.1.2013 (arvosana: -14)

Joskus 12-vuotiaana luulin että kaikki tapahtuu itsestään, niinkuin siihenkin asti. Luulin että pääsen ammattikouluun, 18v omaan kämppään, armeijaan, saisin hyvän työn, jopa tyttöystävän.

Nooh, tässä sitä ollaan, takana kaksi keskeytynyttä ammattikoulua, ei vieläkään tyttöystävää, armeija kiinnostaa kuin kilo paskaa, työstä ei tietoakaan ja eikä sitä tyttöystävääkään ole siunaantunut. Ja kotona vielä asustellaan eikä ole minkäänlaisia tuloja, Kela ei anna mitään. Ikääkin "jo" 22v. Tuntuu siltä ettei mistään tule yksinkertaisesti yhtikäs mitään. Päivää menee murehtiessa tyyliin "Mistähän saisin töitä..".
Aika villejäkin ajatuksia on ollut välillä, esim. itsemurha.
Mutta sen kuitenkin tajuan että mun ongelmat on todella pieniä verrattuna muiden ongelmiin. Olisi vaan pitänyt ryhdistäytyä ja jättää tämä vitun netti kokonaan pois silloin peruskoulussa.

Saisinpa työn, josta saisi edes sen 1200e/kk, olisin todella onnellinen. Mutta kun ei. Samaan aikaan joku vitun turha valtion firman johtaja saa tyyliin 50,000e/kk perseellään istumisesta.

10906 - 29.1.2013 (arvosana: -64)

Ketuttaa liiallinen pornon katselu. Mieleni on vaurioitunut ajan saatossa pahasti ja sitä ei saa enää pelastettua. Mitenkään. Jollei jynkkyä katso, niin varmasti siitä mainitaan jossain muualla. Tänään esimerkiksi tuli vastaan XXX parodia Paavo Pesusienestä!!! Pakkohan se oli etsiä ja katsoa. Nyt vituttaa se miksi, kaiken pitää pilata. Toisaalta kiinnostaa minkä väristä Paavon siemenneste on.

10904 - 28.1.2013 (arvosana: -79)

TJ 143 ja päivän pokemon on Snorlax vaan eipä tässä paljoa nukuta. Eikö tämä paska koskaan lopu..?

10903 - 28.1.2013 (arvosana: -53)

Täytän 24 vuotta piakkoin. Olen tällainen ihan hyvännäköinen kaveri, hyvässä kunnossa - kuljen salilla ja nyrkkeilen, esimerkiksi. Lisäksi harrastan musiikkia, eräilyä, ja vastaavaa mielekästä mistä monet ihmiset pitävät, ikään katsomatta.

Olen kohtelias muille ihmisille, en ole kyyninen (en oleta että esim. kaikki tämän avautumisen lukevat ovat vakiona jotain vammaisia nettipeikkoja), pyrin kompromisseihin ja ymmärtämään muiden kantoja asioihin. Omaan tarpeeksi munaa sanoa että minulle ei vittuilla, ja sanon sen tarpeen tullen kovaan ääneen. Todennäköisesti se menee ensimmäisellä kerralla perille, koska olen tällainen iso ja tatuoitu äijä. Vaikka olenkin aika ”karu” ilmestys tietyllä tasolla, olen silti älykäs, ja kiinnostunut esim. biologiasta, psykologiasta, ja keskustelutaidosta. Eli en toisaalta siis ole mikään tyhmä pullistelija.

Mutta kyllä, muakin vituttaa. En tullut tänne siis leuhkimaan, vaan perustelin miksi MINUSSA ei toisaalta pitäisi olla vikaa. Olisi ihan turhaa kirjoittaa tänne, jos olisin itse aiheuttanut ongelmani.

Vaikka olen kaikin puolin vähintäänkin hyvä tyyppi, minulla käy aivan uskomattoman paska tuuri naisten kanssa. Törmään aina pahimpiin kusettajalehmiin, jotka pilaavat suhteen kohtuuttomilla vaatimuksillaan ja tappioasenteellaan. Ongelmaa ei olisi, jos nämä ihmiset toisivat tämän ikävän kantansa/luonteensa esille jo suhteen aluksi, mutta monella itsekkyys on niin hyvin sulautunut sinne luonteeseen, että on mahdotonta huomata sitä tutustumistilanteessa. Se on luonnollinen osa heitä, eikä sitä näe päällepäin viettämättä näiden naisten kanssa tiivistä arkielämää.

Aiheutanko tämän itse? En. Ja se vituttaa minua. Se, että MINUN kohdalla täysin järkevänoloiset naiset alkavat pelleilemään, ja joudun pistämään naista pihalle puolen vuoden välein. Sukulaisilla on suunnilleen sellainen kuva minusta, että käytän naisia reikinä, mutta sekään ei kyllä pidä paikkaansa. Haluaisin vain sitoutua loppuiäkseni, mutta ihmiset ovat nykyään niin perseestä, että kuollessani olen varmaan ehtinyt tapailla paria sataa naista, siihen oikeaan törmäämättä.

Ja ei, en pihtaa seksiä, en ole huono sängyssä, enkä ole pienivehkeinen. Päinvastoin.

Taidan olla kusipäämagneetti.

10902 - 28.1.2013 (arvosana: -23)

Ketuttaa niin perkeleesti istua täällä työssäoppimispaikassa päivästä toiseen, kolme viikkoa mennyt ja vielä 12 jäljellä. Aika matelee niiiiin hitaasti että kohta lähtee järki! Ei siitä voi olla vasta 5 minsaa kun katsoin kelloa, siitä on vittu jo tunti. Mutta kun ei... Ampukaa mut.

10898 - 27.1.2013 (arvosana: 1)

Vituttaa, että oon ihastunut samaan ihmiseen liian kauan, ja se ei koskaan oo vastannut mun tunteisiin. Asiaa ei auta se, että ollaan molemmat samaa sukupuolta ja hyviä kavereita - toinen meistä on homoseksuaali, ja toinen hetero-, ei varmaan oo vaikea arvata kumpi on kumpi.
Mun fiilikset on olleet olemassa yli kymmenen vuotta. Jep! Kymmenen! Ja tosi monet mun lähipiirissä tietää tästä mun yksipuolisesta 'rakastumisesta', ja joinain päivinä en itsekään tiedä että miksi en vain lopeta koko helvetin ystävyyttä, kun silloinkin kun saan pidettyä fiilikset kasassa, niin kuitenkin pelkään että koska oon taas ihan lääpälläni ja meen taas tunnustamaan fiilikseni.
Oon kertonut kyseiselle ihmmiselle mun fiiliksistä about kolme kertaa. Se on aina lytännyt mut täysin. Ja oon aina pelännyt että ystävyys katkeaa.
Enää en usko että se on edes ystävyyttä, nykyään uskon että se viettää aikaa mun kanssa vain siksi, koska kaipaa välillä seuraa ja mä satun aina sanomaan 'okei' kaikkeen, koska en osaa sanoa 'ei käy'.
Oon säälittävä.
Haluaisin pitää loman omasta elämästä ja omista sosiaalisista kuvioista, kadota jonnekin ulkomaille ja etsiä ihan kenet tahansa ihmisen, josta voisin tykätä niin että saisin vastarakkautta.

Haluan ihastua, niin että se toinen ihastuu takaisin.