10911 - 29.1.2013 (arvosana: -14)

Joskus 12-vuotiaana luulin että kaikki tapahtuu itsestään, niinkuin siihenkin asti. Luulin että pääsen ammattikouluun, 18v omaan kämppään, armeijaan, saisin hyvän työn, jopa tyttöystävän.

Nooh, tässä sitä ollaan, takana kaksi keskeytynyttä ammattikoulua, ei vieläkään tyttöystävää, armeija kiinnostaa kuin kilo paskaa, työstä ei tietoakaan ja eikä sitä tyttöystävääkään ole siunaantunut. Ja kotona vielä asustellaan eikä ole minkäänlaisia tuloja, Kela ei anna mitään. Ikääkin "jo" 22v. Tuntuu siltä ettei mistään tule yksinkertaisesti yhtikäs mitään. Päivää menee murehtiessa tyyliin "Mistähän saisin töitä..".
Aika villejäkin ajatuksia on ollut välillä, esim. itsemurha.
Mutta sen kuitenkin tajuan että mun ongelmat on todella pieniä verrattuna muiden ongelmiin. Olisi vaan pitänyt ryhdistäytyä ja jättää tämä vitun netti kokonaan pois silloin peruskoulussa.

Saisinpa työn, josta saisi edes sen 1200e/kk, olisin todella onnellinen. Mutta kun ei. Samaan aikaan joku vitun turha valtion firman johtaja saa tyyliin 50,000e/kk perseellään istumisesta.

10906 - 29.1.2013 (arvosana: -64)

Ketuttaa liiallinen pornon katselu. Mieleni on vaurioitunut ajan saatossa pahasti ja sitä ei saa enää pelastettua. Mitenkään. Jollei jynkkyä katso, niin varmasti siitä mainitaan jossain muualla. Tänään esimerkiksi tuli vastaan XXX parodia Paavo Pesusienestä!!! Pakkohan se oli etsiä ja katsoa. Nyt vituttaa se miksi, kaiken pitää pilata. Toisaalta kiinnostaa minkä väristä Paavon siemenneste on.

10904 - 28.1.2013 (arvosana: -79)

TJ 143 ja päivän pokemon on Snorlax vaan eipä tässä paljoa nukuta. Eikö tämä paska koskaan lopu..?

10903 - 28.1.2013 (arvosana: -53)

Täytän 24 vuotta piakkoin. Olen tällainen ihan hyvännäköinen kaveri, hyvässä kunnossa - kuljen salilla ja nyrkkeilen, esimerkiksi. Lisäksi harrastan musiikkia, eräilyä, ja vastaavaa mielekästä mistä monet ihmiset pitävät, ikään katsomatta.

Olen kohtelias muille ihmisille, en ole kyyninen (en oleta että esim. kaikki tämän avautumisen lukevat ovat vakiona jotain vammaisia nettipeikkoja), pyrin kompromisseihin ja ymmärtämään muiden kantoja asioihin. Omaan tarpeeksi munaa sanoa että minulle ei vittuilla, ja sanon sen tarpeen tullen kovaan ääneen. Todennäköisesti se menee ensimmäisellä kerralla perille, koska olen tällainen iso ja tatuoitu äijä. Vaikka olenkin aika ”karu” ilmestys tietyllä tasolla, olen silti älykäs, ja kiinnostunut esim. biologiasta, psykologiasta, ja keskustelutaidosta. Eli en toisaalta siis ole mikään tyhmä pullistelija.

Mutta kyllä, muakin vituttaa. En tullut tänne siis leuhkimaan, vaan perustelin miksi MINUSSA ei toisaalta pitäisi olla vikaa. Olisi ihan turhaa kirjoittaa tänne, jos olisin itse aiheuttanut ongelmani.

Vaikka olen kaikin puolin vähintäänkin hyvä tyyppi, minulla käy aivan uskomattoman paska tuuri naisten kanssa. Törmään aina pahimpiin kusettajalehmiin, jotka pilaavat suhteen kohtuuttomilla vaatimuksillaan ja tappioasenteellaan. Ongelmaa ei olisi, jos nämä ihmiset toisivat tämän ikävän kantansa/luonteensa esille jo suhteen aluksi, mutta monella itsekkyys on niin hyvin sulautunut sinne luonteeseen, että on mahdotonta huomata sitä tutustumistilanteessa. Se on luonnollinen osa heitä, eikä sitä näe päällepäin viettämättä näiden naisten kanssa tiivistä arkielämää.

Aiheutanko tämän itse? En. Ja se vituttaa minua. Se, että MINUN kohdalla täysin järkevänoloiset naiset alkavat pelleilemään, ja joudun pistämään naista pihalle puolen vuoden välein. Sukulaisilla on suunnilleen sellainen kuva minusta, että käytän naisia reikinä, mutta sekään ei kyllä pidä paikkaansa. Haluaisin vain sitoutua loppuiäkseni, mutta ihmiset ovat nykyään niin perseestä, että kuollessani olen varmaan ehtinyt tapailla paria sataa naista, siihen oikeaan törmäämättä.

Ja ei, en pihtaa seksiä, en ole huono sängyssä, enkä ole pienivehkeinen. Päinvastoin.

Taidan olla kusipäämagneetti.

10902 - 28.1.2013 (arvosana: -23)

Ketuttaa niin perkeleesti istua täällä työssäoppimispaikassa päivästä toiseen, kolme viikkoa mennyt ja vielä 12 jäljellä. Aika matelee niiiiin hitaasti että kohta lähtee järki! Ei siitä voi olla vasta 5 minsaa kun katsoin kelloa, siitä on vittu jo tunti. Mutta kun ei... Ampukaa mut.

10898 - 27.1.2013 (arvosana: 1)

Vituttaa, että oon ihastunut samaan ihmiseen liian kauan, ja se ei koskaan oo vastannut mun tunteisiin. Asiaa ei auta se, että ollaan molemmat samaa sukupuolta ja hyviä kavereita - toinen meistä on homoseksuaali, ja toinen hetero-, ei varmaan oo vaikea arvata kumpi on kumpi.
Mun fiilikset on olleet olemassa yli kymmenen vuotta. Jep! Kymmenen! Ja tosi monet mun lähipiirissä tietää tästä mun yksipuolisesta 'rakastumisesta', ja joinain päivinä en itsekään tiedä että miksi en vain lopeta koko helvetin ystävyyttä, kun silloinkin kun saan pidettyä fiilikset kasassa, niin kuitenkin pelkään että koska oon taas ihan lääpälläni ja meen taas tunnustamaan fiilikseni.
Oon kertonut kyseiselle ihmmiselle mun fiiliksistä about kolme kertaa. Se on aina lytännyt mut täysin. Ja oon aina pelännyt että ystävyys katkeaa.
Enää en usko että se on edes ystävyyttä, nykyään uskon että se viettää aikaa mun kanssa vain siksi, koska kaipaa välillä seuraa ja mä satun aina sanomaan 'okei' kaikkeen, koska en osaa sanoa 'ei käy'.
Oon säälittävä.
Haluaisin pitää loman omasta elämästä ja omista sosiaalisista kuvioista, kadota jonnekin ulkomaille ja etsiä ihan kenet tahansa ihmisen, josta voisin tykätä niin että saisin vastarakkautta.

Haluan ihastua, niin että se toinen ihastuu takaisin.

10897 - 27.1.2013 (arvosana: -70)

No ärsyttää ku oon mutsilla käymässä ja se ei ikinä anna mun olla rauhassa täällä. Vittu. Miksi se pyytää mua tänne, jos sen pitää olla koko ajan vmäinen, aukoa päätä eikä voi antaa mun olla sekuntiakaan rauhassa ja sit kitisee aina puhelimessa, "Olis niin kiva ku olisit vähä kauemmin. Kyllä sä voit täällä opiskella." VITUT. Mutsi, haloo, mulla on ADHD, luuletko että pystyn vittu tekemään mitään, jos koko ajan häiritset siinä, koko ajan keskeytät mun ajatukset ja pyörit ku puolukka pillussa, jumalauta. Meni taas sunnuntai pilalle.

10895 - 27.1.2013 (arvosana: -46)

Ihmiset jotka hokee että mä olisin paska vanhempi koska mä oon liian vihaavainen.

Se että mä tahtosin salasesti murhata osan lapsuuteni koulukiusaajistani ja muista mulkvisteista ei tarkota että mä opettasin lapsiani sellaseen.

Mun lapsista tulis tavallaan melkein jotain hippiajattelijoita koska toivosin että EHKÄ se maailma ei kohtelis mun lapsia yhtä paskasti kun mua ja mä ehkä menisin ylireagointiinkin jo pikkuasioista jos joku tekis pahaa mun lapsille.

Toisaalta jos mun lapsista kasvais kusipäisiä mulkkuja niin en tiedä miten mä niitä sitten kestäsin.

Nykymaailma on liian julma ja vihaisa lapsille, aina jostain löytyy joku 50-vuotias kukkahattu kitisemässä kun homot pilaa lapset (paskaa, ihmiset pilaa, ei homot) ja kuinka sotapelit opettaa väkivaltaa (joo, vääristyneen kuvan kivusta ja väkivallasta ne kyllä antaa tavallaan muttei ne ihmisistä tee väkivaltasia ellei jossakin ole vikaa).

Olipas taas tarpeellinen avautuminen.

10894 - 27.1.2013 (arvosana: -78)

Päätin lähteä pyrkimään eläinpuolelle, kaikki jotka tietää tästä ovat aina "joskus sun pitää hankkia myös oikea työ" periaatteisia, juu, haistakaa vittu. Mutta siitäkös helvetti repeää kun kerron että ensin ajattelin kouluttautua eläinhoitajaksi ja sitten eläinlääkäriksi. Kaikki hokee "mut sitten sun pitääs lopettaa eläimiä" jne klassista paskaa TIEDÄN.

Eli eläinlääkäriksi ei käytännössä muiden mielestä saa kouluttautua koska se on monien lapsien unelmatyö kunnes ne saa tietää ettei se ole vaan "jee jee, kissanpentui"-tyylistä. Vitut, siitä saa hyvän palkan ja työtäkin olis kivasti tarjolla täälä maalla.

Mikä helvetin ongelma ihmisille on jos kertoo mihin työhön ajattelee hankkiutuvansa? Onko se paha juttu jos kaikki ei tahdo tässä pitäjässä pitäjän paprutehtaalle, kaupan kassalle tai päiväkotiin töihin, tai naapuri pitäjään hitsaajaksi tms?

Mä voin ainakin hitto yrittää, ei tässä menetettävääkään vielä ole.

10893 - 27.1.2013 (arvosana: -64)

Ahdistaa kun Lavender town soi päässä.