10877 - 24.1.2013 (arvosana: -44)

Vituttaa ja ahistaa ku ei oo kavereita, ei yhtäkään. Tiedän kyl että oma panos olis aika tärkee siinä ja oonkin ajatellu yrittää mut sit ku olis joku illanvietto jossa olis hyvä mahollisuus tutustuu tyyppeihin, ni ite lähteminen alkaa pelottaa nii paljo ettei tuu mentyä. Jäin taas kerran istumaan kotiin itkemään ja syömään jäätelöä vaikka olin suunnitellu tarkasti koko päiväni tän illanvieton ympärille. Haluaisin vaan jutella jonkun kaa! Voiko ulkonäkö vaikuttaa siihen ettei oo kavereit? Oon ruma enkä yritä tehä asialle mitään koska mun mielest on säälittävää yrittää olla kaunis jos ei siihen vaan pysty (melkein kuka tahansa muu kyllä pystyy, läskitkin, mutta mussa on vaan jotain pahasti vialla). Mutta eikai ulkonäkö voi vaikuttaa siihen että ihmiset syrjii mua? Pelkään vaan lähestyy ketään ku voi olla että oon nii ruma että ne vaan halveksis. Pärjäisin kyl muuten yksin enkä oikein edes haluais kavereit mut kun itsetunto on niin matala että olis kiva tuntuu ittensä kerranki hyväksytyks. Mietin vaan aina mitä vikaa mussa on. Älkää ny sanoko että oma vika. Tietysti on! Enhän mä edes yritä. Mut en uskalla ku tuntuu että vaan jos olisin nätti ja normaali ni uskaltaisin tehä alotteen. Voiko se että oon jääny tälläin ulkopuolelle johtua siitä etten oo faces? Mutta miks olla jos ei tunne ketään...

10875 - 23.1.2013 (arvosana: -79)

Mul on vaan paha olla. En oo nähny kavereita reiluun kuukauteen, nyt ne ei oo vaastaa mun viesteihin. Harmittaa kun en osaa purkaa pahaa oloa kunnunnolla sanoiks. Ahdistaa.

10869 - 23.1.2013 (arvosana: -37)

Rupesin käymään salilla koulussa aina hyppytunneilla, eli kolmesti viikossa. Ekan kerran kun menin sinne jakson alussa niin kokeilin paljon nousee penkistä. 45kg hikisesti sain ylös.
Noh oon nyt käyny sitte sen 3krt/vko tässä nyt sellasen kuukauden ajan.
Tänään koitin sitten että paljon nytten sitten nousee. 47,5 kg!!!!!!
Jopa 2,5 kg on tullu kehitystä kuukaudessa, voitteko uskoa!!
En ymmärrä mikä mua vaivaa. Lihakset on kyllä kasvanu vähän ja kaikkee mutta mitään muuta ei oo näyttäny tapahtuvan.
Kyllä kannatti käydä.

10868 - 23.1.2013 (arvosana: -34)

Vituttaa ihmiset jotka olettavat, että nyt kun olen naimisissa, alan ukkoni kanssa lisääntymään. Ja vitut alan. Ukollani on yksi lapsi aikaisemmasta suhteesta, jonka jälkeen hän pisti piuhansa poikki. Ja kun tämän kerroin sukulaisilleni, niin tottakai sitä kauhisteltiin. Suuri plussa, minun mielestäni.

Miksi se on niin vitun vaikeaa ymmärtää, että jotkut eivät vain halua kakaroita? Että joidenkin onnellisuus ei riipu siitä kuinka paljon jälkikasvua saa tungettua maailmaan?

"Mutta sun mieli muuttuu kyllä.." NO KUN EI MUUTU. Paria, 27:n elinvuoteni aikana harhaillutta ajatusta lukuunottamatta, en ole ikinä halunnut lapsia. En edes pidä lapsista. Siedän niitä, kun tarvis on, ja rakastan kahta siskontyttöäni (enemmän nyt, kun ne ovat vanhempia ja ymmärtävät jostain jotain). Mutta ajatuskin raskaudesta saa minut voimaan pahoin.

Vetäkää vittu päähänne ja lopettakaa lapsi-vapaiden pariskuntien holhoaminen. Koska me olemme juuri sitä: Lapsi-VAPAITA, emme lapsettomia.

10867 - 22.1.2013 (arvosana: -76)

3 vuotta lukiota takana aivan kohta. Ihastuneena samaan naikkoseen. Kaikki mahdollisuudet periaatteessa olisi mutta samoissa porukoissa ei liikuta eikä nainen ole vaikuttanut mitenkään kiinnostuneelta. Tuntee olonsa ihan neidiksi kun ennen nukahtamista ajattelee tällaisia.

No, nytpä loppuu tuokin koulu.

10866 - 22.1.2013 (arvosana: -43)

Kun ei voi luottaa edes omaan isään.

mä haluaisin vaan onnellisen isä-tytär suhteen. ;__;

10863 - 22.1.2013 (arvosana: -29)

Se, etten näe siskopuoltani kuin noin kerran vuodessa. Odotan vain olevani aikuinen, tai että voin ajaa skootterilla, jotta voin nähdä häntä useammin. Tälläinen tyttö ei mahda asioille mitään, vaikka kunika sitä yrittäisi.

10860 - 22.1.2013 (arvosana: -30)

vituttaa koska ihastus on ihana ja minä en.

10859 - 22.1.2013 (arvosana: -72)

Vituttaa aivan kaikki. Väsyttää. Huono päivä. Tästä ei tuu mitään, mut silti pitää yrittää hymyillä tänään.

10858 - 22.1.2013 (arvosana: -76)

Vituttaa suunnattomasti ku olen sellanen ihminen etten raaski luopua mistään. Kissamme sai taannoin 4 pentua joista jätämme itselle 2. Tahtoisin pitää ne kaikki muttei yksinkertaisesti pysty. En tahdo että niillä on huonot oltavat ja siksi toivon että saadaan kahdelle muulle hyvä ja rakastava koti mahdollisesti tuttavapiiristä. Oon kiintyny niihin jo niin paljon että ihan itkettää ajatella kun niiden luovutusikä lähestyy. Pidän eläimiä samassa arvossa kuin ihmisiä ja ne ovat perheenjäseniä. Vituttaa ku pitää olla tällänen. Olisipa edes isompi asunto ja enemmän rahaa. Moni ei tiedä kuinka rauhoittavaa on kun kissa kehrää vieressä yön ja aamulla napittaa kainalossa kun heröä. Ei ole koskaan yksin ja tuntuu että se tulee lohduttaa kun on paha olla. Voi luoja anna meidän pitää nää pienet. Mä en kestä luopua niistä. Rakastan niitä jo aivan liikaa. Ja kyse ei ole siitä että ne on söpöjä. Ne merkitsee paljon muutakin. Ne on ystäviä.