10371 - 20.11.2012 (arvosana: -54)

Alkaa tosiaan vähän hermot mennä. Kokeet menee päin persettä.
Haluisin lisää kavereita, mutta miten niihin tutustutaan?

10369 - 20.11.2012 (arvosana: -28)

Tiedättekös sen tunteen, kun katselet ympärillesi... Ja näet giljotiinin, kolme hirttosolmua, hirsipuun ja haulikon panoksia?
Varsin houkuttelevat on merkit, mutta ei tällä kertaa.

10367 - 20.11.2012 (arvosana: -35)

oon ihastunu. Ja ihan kiva sinänsä, mutta feels gay man.
Ihastus ei siis ole miespuoleista sukuhaaraa vaan ihan eri sukua ja sukupuolta mutta silti tuntuu tosi "homolta" tavallaan kun ajattelen vaan sitä ihastusta ja kukkasia ja "ah kun jokainen hetki luotasi on ikuisuus". Oon ollu ennenkin ihastunu mutten näin vahvasti. Tjaa täytyypä mennä poimimaan kukkia <3 heippa pusipusi
(vihaan muuten tota "pusipusi" kun se aina kuulostaa "pussypussy" joka on aika paska kun vaikka joku täti laittaa johki viestiin loppuun. tuntuu niinkun se haluais näyttää vaginansa)

10366 - 20.11.2012 (arvosana: -36)

aina kun nään täällä jonkun vitutuksen tyyliin "olen ihastunut yhteen tyyppiin, nyyhnyyh" niin ajattelen aina että se olen minä :I ja se kirjottaja on just se muija kehen oon ite ihastunu. Sit tajuun että mahdollisuudet siihen on 0. Haaveessa on kiva elää.
Olen säälittävä.

10365 - 20.11.2012 (arvosana: -41)

vittu kun aamulla ei pysy mikää ruoka alhaalla

10361 - 19.11.2012 (arvosana: -49)

vituttaa, ku on yks kiva jätkä ja tuneet vois olla jopa molemminpuolisia, mut oon raukka enkä uskalla avata aihetta :---) ja itsekin hän on hieman ujonpuoleinen.

10359 - 19.11.2012 (arvosana: -23)

Vituttaa tajuta että on raskaana

10354 - 18.11.2012 (arvosana: -74)

Ottaa vaan päähän. Kun ei kelpaa mihinkään. Ei edes itselleen.

10349 - 17.11.2012 (arvosana: -37)

Voi saatana... En juo enää ikinä!
Hirveä krapula. Kaikista mukavinta oli kuitenkin herätessä tajuta että makaan oksennuksessani. Ja niin makasi puhelinkin. Se jotenkuten toimi mutta luulen että se ei tästä selviä.
VITTU

10344 - 15.11.2012 (arvosana: -48)

Tänäänkin ainoa asia mitä olen saanut aikaiseksi, on huokailu. Tietysti kaikkien ajatusleikkien lisäksi, joiden teemoina on ollut oma mitättömyys, hyödyttömyys, yms.
Tässä muutaman kuukauden itsetutkiskelun jälkeen voin sanoa, mikä pistää masentamaan.
Oma sosiaalinen noidankehä. Olen introvertti, eli olen mieluummin pienessä porukassa kuin laumassa. Valtaosa kuitenkin on meistä sitä mieltä, että emme halua nähdä ketään. Pelkoa yksin jäämisestä lisää se, että ne ainoat vähänkään luotettavat ihmiset alkavat kadota ympäriltä.
Oma saamattomuus. Siitä en osaa sanoa että kumpi johtuu kummasta, mutta sanotaan tasapuolisesti että masentaa ja olen saamaton. En saa aikaiseksi mitään suunnitelmia tulevaisuuteen enkä viitsi tehdä rästitöitä, jotka pitäisi olla jouluun mennessä tehtynä. Muuten on 2,5 vuoden lukio-opiskelu ollut turhaa.
Viimeinen itsestä riippumaton etappi on armeija. Mikäli edes pääsen sinne, saattaapa olla että napsahtaa C-paperit mielenterveydestä. Sen jälkeen kaikki on tyhjää. Ei tiedä mitä tekisi. Tulevaisuudenskenaariot on aina kutakuinkin tällaiset: "Palaa opiskelijakoppiin paskasta duunista/opiskelupaikasta - noin 3 vuotta tästä hetkestä - totea ei enää pysty - narun jatkeeksi"

Ja joku jaksaa kuitenkin vähätellä ja kommentoi "angst angst nouse ylös". Toisaalta, mitään kommentteja en edes tähän kaipaa, kunhan saa taas hakata näppäimistöä ja saada oma tarinansa julki vaikka eihän nää mun lätinät ketään täällä kiinnosta.
Kaamosmasennus? Vitut. KaamosmasennusKERROIN.
Stten tiedoksi että kyyneleitä ei ole enää kuukausiin valunut yhtäkään. Aika turta alan olla kaikille tuntemuksille. Ei tarvi myöskään "yhyy yhyy" -paskaa laittaa.
Kiitokset ylläpidolle taas yhdestä paikasta.