9080 - 22.6.2012 (arvosana: -55)

vituttaa kun kaverit eivät vastaa ikinä viesteihini, vastaavat tunnin sen jälkeen kun olen ne lähettänyt, ja tyrmäävät kumoon heti sen kivan suunnitelman mitä textarille olen yrittänyt ehdottaa. en tiedä mikä hitto kaikkia vaivaa mutta tuntuu, kun he eivät enää haluaisi olla yhteyksissä kanssani. onko tämä joku depressio vai mitä helvettiä!? oikeasti kuolen. ++ aina minä olen se, joka ehdottaa jotain +++olen ihastunut yhteen kolme vuotta vanhempaan poikabändiläiseen, mutta en näe häntä missään koskaan ja kaverini kanssa \'\'tappelemme\'\' hänestä salaa. vittu

9054 - 19.6.2012 (arvosana: -68)

Prkl, pitäisköhän nyt sitten kertoa koko stoori?

Tän kuluneen vuoden aikana mun kaverista on tullut kauhea wnb angstiteini. Nettisivuistolla hän aina mainostaa kuinka hän viiltelee, kuinka huonosti hänellä menee ja kuinka hän haluaisi kuolla. Kaverini viiltelee oikeasti, valitettavasti. Mutta se on tosiasia, että vitussa hänellä ei mene niin huonosti että tuollaisia tarvitsisi puhua ja tehdä. Hän sanoo esim. äitiään aivan paskaksi, ja toivoo ettei hänellä olisi äitä. Minkä takia? Koska äiti pyytää häntä siivoamaan huonettaan, ja käskee häntä tekemään kotitöitä ja muuta. Kaveri on vaan niin vitun laiska ettei jaksa koskaan tehdä mitään. Aina kun olen ollut heillä sen huone on aivan karmeassa kunnossa. Vanhoja likaisia astioitakin jossain pöydällä. Perkele. Sen äiti ei todellakaan ole mikään hirviö, vaan aivan normaali äiti joka huolehtii lapsestaan.

Kaverini tutustui moniin nettiystäviin joiden kanssa hänellä on paremmat välit kuin meihin muihin. Me muut ystävät olemme puhuneet tästä, ja olemme kieltämättä hieman mustasukkaisia. Sitten kaveri aina ''angstaa'' ja itkee sitä kun joku nettikaveri ei joskus jaksa puhua sille. Ja joku sen nettikamuista on tulossa juhannuksen jälkeen leikkamaan sille irokeesin, vaikka sen äiti on kieltänyt tän tukkamallin (ihan hyvästä syystä).

Kaveri pukeutuu nykyään mustaan ja kaikkea, ostanut niittikoruja ja muuta. Se ei vaan ole sen tapaista, koska aiemmin se on ollut ihana ilopilleri jolla elämä menee just nappiin. Ja nyt se on tommonen paska. Se siis esittää tommosta.. perkeleen angstiteiniä.

Sillä ei ole enää sosiaalista elämää, se viettää vaan päivät dataillen. Minäkin kun olin yksi päivä heillä, emme tehneet mitään, istuimme hiljaa hänen sängyllään, ja sitten hän otti tietokoneen ja alkoi pelaamaan. Olin niin vaivaantunut että päätin lähteä.

Nyt, eilen, myöhemmin päätin sanoa hänelle että hän ei vitun vertaa välitä muista eikä minusta. Hän vain hölmönä sanoo höö kyllähän mä susta välitän. Prkl, eikö se oikeasti tajua millanen siitä on tullut? Kaipaan sitä vanhaa kaveriani, joka oli ihana ja piristävä. Vittuillut olen tänään vielä lisää, kertonut faktoja, vastausta ei ole vielä tullut.

Prkl facekuvatkin sellaisia ei silmiä näy, ylhäältä päin otettuja ja hiukset tiellä ja muuta paskaa.

Olen hänen koulustaan lähdössä toiseen kouluun, joten periaatteessa minun ei tarvitsisi kaverini kanssa olla enää tekemisissä kesän jälkeen.

Ainoa ongelma on se, että meillä on yhteinen kaveriporukka, ja jos jätän hänet, kaikki ''menevät hänen puolelleen''. Sitten jäisin (jälleen) yksin. Tuntuu, että mun on pakko olla tän tyypin kaveri. Kukaan ei lähde kaupungille tai muualle ellei hän ole mukana. Hemmetti.

Kaveri on vaan niin hiton ärsyttävä, että en tätä meininkiä enää jaksa. Angstailkoon yksin rauhassa ja viillelkööt, mä en jaksa enää välittää ja lohduttaa.

+Nyt kun oon vittuillut tälle, pitää varmaan pyytää anteeksi ja sopia. Muuten mun elämä menee vituillee tän tyypin takia. Ja mä oon aina se jonka pitää pyytää anteeksi.

8997 - 12.6.2012 (arvosana: -47)

Vituttaa kun kaveri on olevinaan niin kova, ja aina puhuu paskaa tietyistä henkilöistä ja kuin hutsuja ne ovat ja kuin haluaisi hakata ne, ja sanoo että vihaa henkilöitä jotka eivät uskalla sanoa mitään päin naamaa.

No sitten kun se näkee jossain lähettyvillä ne tyypit joita se haukkuu, niin se piiloutuu mun taakse ja on ihan paskat housuissa. Tai jos ne tulee vaikka samaan paikkaan nii se mun kaveri livahtaa pois paikalta.

Vittumaista ja helvetin noloa.

8972 - 10.6.2012 (arvosana: -76)

vituttaa kun kukaan ei pyydä mua koskaan mihinkään. Joudun istumaan vaan kaikki helvetin viikonloppuillat kotona. ei se voi olla niin helvetin vaikea edes joskus pyytää joskus jonnekki!! en viittis aina ite kysyä ku vastaus on sitten lähes 100%:n varmuudella että "joskus toiste. on nyt muuta menoa". helvetti. tehään kavereiden kanssa jotain suurinpiirtein kerran kuukaudessa. ärsyttää!!!

8943 - 7.6.2012 (arvosana: -79)

Se kun puhut paskaa parhaasta kaverista koska se vaan VITUTTAA sua ihan helvetisti vaikka on toisella puolella maapalloa ja siitä tulee huono omatunto, kun puhut asiasta sen tuntevalle tyypille. No ei vittu pitäis, mutta kun ärsyttää jumalauta.

8934 - 7.6.2012 (arvosana: -73)

En tajuu kaverihommasta mitään. Tai siis mullei oo ketään kaveria ja oon ihan ok sen kanssa mutta olis se silti kiva jos olis pari tyyppiä joiden kanssa hengailla (vitun homo sana "hengailla" ei vittu) jossain, mutta kun miten muka on mahdollista saada kavereita?
Tai siis ekalla luokalla (peruskoulussa) kavereita tietty sai kun oltiin sellasia naperoita jotka vaan meni ja puhu toisilleen niinkun ois aina tunnettu. Yläasteella oli ne samat kamut ala-asteelta ja siitä sitten jotenkin verkostoitu muihinkin siinä mukana + oli pieni koulu niin kaikki tunsi kaikki vähän ajan päästä niin sinänsä helppoa. Mutta kun menin lukioon...
Miten helvetissä voi luoda kaverisuhteen ihan tyhjästä? Mennä jutteleen joidenkin randomien kanssa "moi miten menee mennääks keilaan?" niinkö?
En usko, ja sepä siinä onkin kun en nää mitään keinoo saada ketään tuttuja kun ei siihen oo mitään keinoo. Oon suht itsevarma ja hauska ja plaaplaaplaa mutta en silti viitti mennä puhuun tuntemattomien kanssa, se vaan on niin typerä ajatus. Lisäksi tuun juttuun tyttöjen kanssa paremmin kun poikien(? kuulostaa joltain pikkunaperoilta. "Mies" taas kuulostaa about 20v tyypiltä, mikä on miespuolinen henkilö 17-20v?)
kanssa. Olen siis itsekin miessukupuolinen tyyppi. Myöskin haluun kavereita jotka on oikeesti kavereita joiden kanssa voi hengailla (ei helvetti) enkä sellasia niinkun mulla on aina ollu että jutellaan niitä näitä muttei oikeestaan yhtään mitään.
Kello on aika paljon niin voi olla epäselvää tai sitten ei en tiiä.
tldr

8862 - 31.5.2012 (arvosana: -64)

Kaverinkaa menee toosi huonosti, se suuttu tosi pienestä, oon pyytäny anteeksi mutta mikään ei onnistu. sitte äsken sano et on alkanu viiltelee, olin heti silmät vetisinä, mut äsken sain tietää et se kusetti, kaveri oli ennen paras kaveri, ja olisi edelleen mutta ei väkisin. Miten joku voi olla noin sydämmetön ?

8815 - 27.5.2012 (arvosana: 0)

joo oon 7. lk tyttö ja MUA KETUTTAA
mun kaveri Oona on ihastunu meidän kaveriin Emmaan, johon me tutustuttii puolise vuotta sitte. se Emma on kolme vuotta vanhempi. must alkaa tuntuu et mäki tykkään siit Emmast, mut en oo varma ja en haluis myöntääkkää sitä ku Oona on ihan kuses siihe. :S Miten mä saisin selvitettyy et tykkääksä siit oikeesti vai onkse vaa tärkee kaveri? Ja jos tykkään siit nii mitä Oona ajattelee ja mitä jos se ei tykkää musta? :(
Ja siis repäsin noi nimet perseestä, eli ne on molemmat eri nimisii. :D
Ja jos haluut vaa kommentoida et vitun lesbot nii ei tarvitse.

8814 - 27.5.2012 (arvosana: -25)

Mua ketuttaa ihan hirveästi se, kun mun yks kaveri, joka on ollu mun kaveri tarhasta lähtien, jolle oon kertonu salaisuuksii, sanoo nytte et en oo yhtäläheinen enkä oo ollu yhtä pitkä
än sen kaveri, kun muut. KETTU !!!!

8813 - 27.5.2012 (arvosana: -51)

mua vituttaa ku mul on kai kavereita, mut sit ku joskus ne ei vaa tunnu kavereilt ja tulee semmone ulkopuoline olo niitten kaa. meil on kuitenki samalaine huumorintaju ja osittain sama musamakuki. lisäks yks niist tykkää haukkuu mua läpäl, ja se on ärsyttävää ku se ei lopeta ajoissa. joskus mä mietin et mun pitäis ettii uusii kavereit, mut mä oon ujo ja en osaa olla avoin ja puhelias tuntemattomien seurassa ja mä oikeesti välitän näist tyypeistä ;__; NYT SAATANA KETUTTAA