12744 - 1.8.2014 (arvosana: -48)

Vituttaa olla tällainen sosiaalisesti täysvammanen ja ihan vitun introvertti ihminen. Kavereita pari, mutta niillä aivan eri ajatusmaailmat. Tuntuu jotenkin että oon senverran sosiaalinen että kaipaan ja haluan seuraa kavereista, mutta kun kaverit ei ole todellisia ystäviä joiden kanssa olis enemmän yhteistä ja samanlainen persoona, ei niiden kanssa halua viettää aikaa paitsi harvoin. Vittu kun vituttaa tää että jos oon niinkin hirveesti kun kuus tuntia ihmisten seurassa, niin mä väsyn tai mulla menee hermot siihen, alkaa ahdistaa. Koita siinä sitten saatana ylläpitää edes niihin paskoihinkin kavereihin jotain suhteita että olis edes pari ihmistä jota vois vaan sanoo kaveriks. Poikaystäväkin vois olla kiva, mutta miten mä ikinä voin sellasen saada kun oon tällanen. Ei kukaan kuitenkaan ymmärrä tätä, ellei ite sitten ole samanlainen. Perheen (ja muiden tosi läheisten kanssa) jonka kanssa voin olla täysin oma itseni tätä ongelmaa ei ole. Mutta jos en koe itteeni täysin hyväks ja seuraa luotettavaks ja mulle sopivaks niin alkaa ahdistaa niin maan perkeleesti. En mä siis täysin antisosiaalinen voi olla jos mä tykkään perheen kanssa olla ja poikaystävän haluaisin? Oon ollu tällanen pienestä asti ja alan jo hyväksyyn tätä pikkuhiljaa, mutta silti tuntuu niin paskalta. Ja kun niitä sosiaalisia suhteita ei juuri perheen ulkopuolella ole, niin voi kuinka nää sosiaaliset taidotkin on niin vitun paskat. On se kiva joo kun minne tahansa ihmisten ilmoille meet, oot vitun paniikissa, et uskalla kattoo ketään silmiin, ja vieläpä vittu ilman mitään syytä. Kai se jotain sosiaalisten tilanteiden pelkoo on, kun en lähikaupassa ja kahvilassakaan oo uskaltanu moneen vuoteen käydä. Ei hyvin mene. Netissä on niin helppoo puhua ihmiselle, ja kun sen kanssa on kohta puol vuotta jutellu niin siihen on jo kiintyny. Tottakai siks kun on kiva kuulla kuinka joku pitää kivana ja nättinä ja joka on kiinnostunu musta. Ja tykkään mäkin siitä, mutta asuu niin kaukana enkä usko että se musta tarpeeks kuitenkaan välittäis että rupeis mihinkään. Vittu. Oon ihan perusnätti ja monet on kauniiks kehunu. Oon suht koht muuten tyytyväinen itteeni, mutta mua kalvaa ihan vitusti tää sosiaalisuusahdistuneisuusjuttu mikä vittu onkaan. EN ymmärrä miks musta tultuu tältä, miks mun aivot käyttäytyy näin. En voi sille mitään! Voi kun tää joskus muuttuis.

12731 - 28.7.2014 (arvosana: -35)

Se vituttaa että joka vitun pikkuasiasta pitää vetää kilarit. Mun kaveri valittaa oikeesti kaikesta ja kehittää draamaa. Tälläki hetkellä se mököttää tuolla ku ei tykkää mun tekemästä ruuasta, sillee öö sori et halusin yllättää tekemällä ruokaa ps olisit onnellinen että sulla vittu on ruokaa mitä syödä. Mistä mä olisin voinu tietää ettei perus jauhelihakastike kelpaa.

12704 - 17.7.2014 (arvosana: -11)

Vituttaa ko kaverit ei vastaa viesteihin! Ja ovat vielä nähneetki ne viestit...

12697 - 13.7.2014 (arvosana: -24)

Vituttaa nii vitusti.
Mulla on tää yks kaveri, ollaa molemmat tyttöjä. Oltii iha vasta tosi läheisii, mut vähitellen se on alkanu ärsyttää mua, se yhtäkkii muuttu ja tekis vaa mieli takoo sille järkee päähän.
Ensiks, oon itsetuhoinen ja itsemurhaan taipuvaine, mulla on tällä hetkellä vaikeeta, joten pieniki negatiivinen asia syö mua sisältä päin, sit tää neiti (sanotaa T), ei oo mikää "poikamagneetti" eikä ihan niitä nätimpiä tyttöjä, keskellä yötä se sit laittaa mulle viestiä et se on taas kännissä ja et meidä yhteine kaveri, poika johon mie satun olee ihastunu, laittaa sille (myös kännissä) viestiä et haluu panna sitä, mun ja tän pojan välillä ei oo mitää vaikka haluisinki nii. En tajuu mitä se näkee T:ssä.
Ku luin sen viestin se tuntu ihan ku joku olis lyöny mua puukolla vatsaan. Tekis mieli itkee, mut sitte ku annan itteni itkee nii mun pää täyttyy vihalla T:tä kohtaan. Seuraavalla kerralla ku nään vedän sitä turpaan, se tietää et tykkään tästä kyseisestä pojasta.

Ps. Pillu se on pulullaki ":)"

12647 - 20.6.2014 (arvosana: -20)

Vituttaa olla jussina yksin himassa. Tai no ei oikeestaan sinänsä, oon tottunut oleen yksin, mut kaverin piti tulla mun luokse, mutta se ei sitten tullukaan, eikä edes ilmottanut. Olin jo valmistautunut siihen käytännön puolesta, että oon kotona, niin eipä tästä paljon mihinkään lähdetäkään.

12576 - 16.5.2014 (arvosana: -21)

Mä en jaksa oikeasti kun tuntuu että kaikki mun kaverit vaan nykyään vain ei välitä musta. Vaikka mä olisin siinä vieressä niin ne vaan puhuu muiden kanssa että "Lähdetään tänne tai tuuksa meidän kaa tai kai säkin tuut". Niin kävin taas tänään ja mä puhuin mun yhdelle toiselle kaverille siittä niin se sanoi että se on väärin. Mutta tuntuu että sekin on sillee että se ei jaksa mua.. Ja me ollaan tunnettu melkein 15 vuotta. Ja sitten kotona mä ja mun siskoni vaan riidellään ja kaikkea muuta. Mä en vcaan yksinkertaisesti jaksa. Tää on niin KETUTTAVAA , ja tuntuu että kukaan ei jaksa mua tai väliä musta, tää on niin vituttavaa. Tekis vaan mieli huutaa niille että mitä vittua. Oonko mä muka ilmaa tai Mäkin oon tässä en mä oo mitään ilmaaa. Ketuttaaa vaan niin samperisti.Mä en oikeasti vaan jaksa... Mä vaan toivoisin että ne kysyis että haluuks tulla tai kehdääkö jotain jne jne. Musta tuntuu että oon vaan yksin..

12516 - 21.4.2014 (arvosana: -25)

Mua ei silleen ketuta, mut vähän harmittaa ja sillee. En osaa auttaa yhtä kaveria, joka on aika paskas jamas ja sil menee huonosti. Ja lisäsk must tuntuu, että sillon kun mulla menee hyvin, niin kaikilla frendeillä menee ihan paskasti. Kellään samoja ongelmia tai neuvoja tilanteeseen?

12512 - 20.4.2014 (arvosana: -19)

Löysin "parhaiden kaverieni" tekemän whatsapp ryhmän joka oli omattu paskanpuhumiseen minusta ja tarkennettuna minun ulkonäöstäni.

12499 - 10.4.2014 (arvosana: -22)

Vituttaa ihmiset jotka eivät uskalla puhua face to face vaan tulee sitten urputtamaan jotain paskaa viesteillä. Mulla menee yhen kaverin kans tosi huonosti. Joka ilta se tulee mulle kertomaan VIESTEILLÄ miten paskasti taas oon käyttäytyny ja miten paska ihmine oon. Oikeesti eikö parempaa tekemistä oo! Tätä on nyt jatkunu kuukauden ja joka ilta meille syntyy kauhea riita joka vain paisuu ja paisuu. Koulussa tämä kyseinen kaveri esittää kaiken olevan ihan hyvin meidän välillä ja taas kun kotiin päästään ja tulee ilta, se alkaa. Ja pisteenä ii:n päälle, tää kaveri oli joskus mun paras kaveri, joku vitun ämmä vaa änkes meidän väliin jonka seurauksena mä hankin lisää frendei ja se hankki yhen frendin ja nii sanotusti jouduttii eri porukkoihi. Ennen pystyin kertomaan hänelle kaiken, joka tietenkin helpotti elämääni suuresti. Masennuksen kanssa ei ole helppoa, eihän? Ja nyt vittu sit ei oo enää ketää kenelle voisin kertoo miltä musta tuntuu...

12476 - 6.4.2014 (arvosana: -11)

Ai että on ne kaksnaamaset "ystävät" niin mukavia <3.