11457 - 30.4.2013 (arvosana: -62)

Saatanan perkele kaveri vaan istuu sohvalla, pieree ja haisee ja vie tilaa! Räplää puhelinta!

11311 - 2.4.2013 (arvosana: -50)

Vittu. Voiko mikään olla niin ärsyttävää kuin kaveri joka yrittää määrätietoisesti omistaa sut ja kieltää sulta omat mielipiteet. Saaaatanaaaaa... Menee hermot...

11296 - 31.3.2013 (arvosana: -66)

Kaikki teidän neuvot olen ottanut vastaan ja koittanut, mutta koskaan en onnistu. Aina jään b-tason kaveriksi. Sellainen jonka seurassa voi olla yms, mutta ei sitä halua mihinkään kutsua. Kaikki yhteydenotot itsestä kiinni. Vähemmästäkin katkeroituu.

11261 - 22.3.2013 (arvosana: -45)

vituttaa iha perkeleesti ku mu kaveri haisee vaa nnii vitun paskalle! TÄMÄ EI MEE MUUALLE VAA HAISEE PASKALLE VITTTU KAKS NEJÄ SEITTEMÄ! JA SITT RYKÄS PASKAT LATTIALLE..LEIKKI MUN KOIRRAA!

11247 - 20.3.2013 (arvosana: -27)

Ketuttaa se kun hyvä ystävä yrittää koko ajan kilpailla ja pistää paremmaksi kuin minä. Siis ihan joka asiassa: peleissä hänen pitää olla minua edellä, tv-sarjoissa hänen pitää olla "parempi" fani ja jopa angstaamisessa hän yrittää koko ajan pistää paremmaksi. Jos kerron kuinka surkea päivä mulla on ollut niin hän kertoo kuinka paljon huonompi hänen päivänsä oli. Ihan kiva saada vertaistukea, mutta kun se on ihan selkeästi jotakin kieroa kilpailua. "Yhyy, mulla on paljon läksyjä enkä oo tehny mitään." "No mulla on VIELÄ enemmän ja mä oon VIELÄ laiskempi ku sinä" "Oon mässäilly ihan liikaa" "No entäs sitten minä..." En tajua miksi joku haluaa kilpailla siinä, kumpi on huonompi ihminen ja kummalla on huonommat elämäntavat. Lapsellista "oon läski" "mä oon läskimpi" meininkiä. Mulla on siis useita tällasia ystäviä ja en enää uskalla sanoa kenellekään mitään omasta elämästäni, kun taas pitää todistella toiselle, että kyllä juujuu, sä voitit taas tän erän. x__x

11234 - 17.3.2013 (arvosana: -84)

Vieläkin vituttaa eilinen episodi "parhaan ystävän" kanssa. Saatanan mulkvisti, toi oli jo törkeetä. Muutenkin välit on takkuillut viimeaikoina, mut eihän se taida itse edes tajuta, et oon jo vähän aikaa ottanut henkistä etäisyyttä.. Mitä se kertoo siitä, miten se suhtautui muhun aikaisemmin? PERKELE. Mä luulin et me oltiin sielunsiskoksia eikä mikään vois koskaan meitä erottaa, et mä voisin aina luottaa siihen. Mut näköjään se valitsee mieluummin uudet mielenkiintoisemmat ihmiset. Eipä paljoa oikeesti kiinnosta, mut nyt suututtaa ihan helvetisti. Eikö se oikeesti osaa katsoa nenäänsä pidemmälle? Mä en tiedä miten jaksan tuijottaa sitä huomenna koulussa... Pari yhteistä tuntiakin heti aamusta, hah hah onnea vaan mulle. Varmaan se on ihan "voi anteeksi en tajunnut/unohdin, rakastan sinua" tai sitten se on suuttunut myös mulle tai sitten sitä ei kiinnosta pätkääkään. Ei muakaan. En just nyt jaksais yhtään mitään draamaa, mun elämä murtuu koko ajan hitaasti ja uhkaavasti. Toivottavasti raunioista nousee jotain parempaa. I'm gonna leave this paradise caught in hell.

11105 - 26.2.2013 (arvosana: -33)

Mua vituttaa..Tai oikeestaan masentaa se, että mulla on vaan enää yksi noh, "hyvä" kaveri..Kuuluin ennen sellaseen "jengiin" missä olin vähän niinku cool ja oli paljon kavereita.En enää ehtiny olee niitten kaa paljoo, kun harrastukset ja koulu paino päälle...Ne kaikki asuu kaupungilla ja mä syrjässä kaupungista..En mitenkää ehtiny sillon hengailla niitten kaa..Aloin hengailla mun luokka kavereitten kaa jotka ei kuulunu siihen "jengiin"..Se "jengi kai suuttu tai jotain.Sitte mulle ollaan sellasista asoista vihasia mitä en oo tehny ja luullaan et oon tehny ne.En tiiä mitä pitäis tehä.Oon erkaantunu niin paljon siitä "jengistä", että en viitti puhuu niille enää yhtään mitään..Pitäiskö selvittää välit vai antaa koko jutun olla? En tiiä ja tää juttu painaa mua..Auttakaa! T:12v tyyppi

10988 - 9.2.2013 (arvosana: -55)

Vituttaa ku kaveri pitää mua jonain varaystävänä, jonka luokse aina käännytää silloin ku muiden seura alkaa loppua. Vitutusta lisää vielä se, että oon ollu tämän henkilön "paras kaveri" ekasta luokasta lähtien, nyt seiskaluokalle asti. Voin sanoo rehellisesti, että oon aina ollu tälle henkilölle rehellinen, aina kuunnellu sen huolia, perunu tärkeitki juttuja sen takia, ja jopa rikkonu yhen mun entisen kaverin ja mun välit sen takia, mikä oli mun elämän tyhmin teko :I Ja mitä mä se on ikinä uhrannu tänkää paskan ystävyyden takii? Tuskin vittu mitää. Jos se tulee meille, nii se vaa syö mun safkat, istuu mun sängyl ja kysyy et mitä tehää. Sit se ei ite sano mitää, vaa saan kuulla yhelt toiselt tutult et se on puhunu sille kuinka tylsää mun kans on.
Sit jos vähänki tönäsen sitä, nii se vaa kattoo mua ja vetää nyrkillä mahaa :I Sit jos en onnistu jossaa asias nii se vaan motkottaa mulle siitä et pitäs olla parempi ja pitäs tehä sitä ja tätä ja tota >.< Ja jos vähänki korotan sille ääntä, nii se vaan huutaa päälle, ja kääntää keskustelun sen omaa kurjaa elämää, ihan sama sille miltä se musta tuntuu. Ihan suoraan toivon että tää kyseinen lehmä painuisi vittuun mun elämästä, vaikka se tarkottaskin sitä että mä olisin yksin ilman sitä. Täysin sama mulle. Mielummin mä vietän aikaa yksin ku tollasen kaksnaamasen persläven kans.
Argh -.-

10981 - 8.2.2013 (arvosana: -47)

Vituttaa kun oon tutustunut ihmiseen, joka ei osaa puhua mistään muusta kuin itsestään. Aluks se säälitti mua, koska oli vasta muuttanut paikkakunnalle eikä sillä ollut kavereita. Ja toi jatkuva itsestään puhuminen meni lähinnä sen piikkiin, että oltiin vasta tutustumassa ja ehkä se oli hermostunut. MUTTA se ei oo vielä KERTAAKAAN kysynyt multa edes, että mitä mulle kuuluu (ollaan kuitenkin oltu kavereita jo ehkä vuoden verran). Jos mä kehtaankin puhua mistään itseeni liittyvästä niin se onnistuu aina kääntään aiheen itseensä. Se on niin vitun raskasta. En enää paljoo ihmettele miksei sillä oo muita kavereita.
Kun mä sain tietää, että mulla on lymfooma ja että mulla alkaa syöpähoidot niin tekstasin parille kaverille, mukaan lukien hänet, kertoakseni mitä tässä nyt tulee tapahtuun lähiaikoina jne. Kaikki muut kaverit olivat ymmärrettävästi yllättyneitä ja vähän tolaltaan, kyselivät hoidoista ja miten mä voin. Toi pisti mulle vaan jotain "Aijaa, kauheeta :O Arvaa muuten kuka mulle tänään soitti?" ja koko keskustelu kääntyi siihen kuinka sen vuokraisäntä oli soittanut ja jotain suihkukaapeista ja plaaplaaplaa.
Se soittaa mulle tasan silloin kun sillä on asiaa. Ja kun mä vastaan puhelimeen niin se ei edes kohteliaisuuttaan oo silleen "moi, mitäs sä?" vaan alkaa HETI kertomaan omista asioistaan (jotka ovat useimmiten todella vähäpätöisiä, tyyliin työaikatauluistaan, hiivatulehduksistaan [KYLLÄ] ja äitinsä kissasta). Sen elämässä harvemmin edes tapahtuu mitään, mutta silti sitä tekstiä vaan tulee. Eilen se tekstasi mulle kaksi kertaa "hihi mun kaveri *entiseltä paikkakunnalta* tulee käymään, jee!", "et ikinä arvaa kuka mulle tekstas!!" (se tekstaaja oli joku randomi, jota en edes tiedä saati tunne, mutta silti ilmeisesti mun olisi a. pitänyt osata arvata b. olla jotenkin täpinöissäni).

Mä oon pari kertaa yrittänyt olla vaan välinpitämätön ja vastailla vaan tyyliin "aijaa" "ok", mutta se ei auta. Koska mun annillani ei ole mitään merkitystä keskusteluun, koska toi ihminen kykenee kyllä pitämään aikamoisen monologin ja välillä tuntuu, ettei hän edes odota mun sanovan mitään.

Vittu ihan oikeesti. Älkää ikinä olko tollasia. Kysykää vittu mitä kavereillenne kuuluu ja olkaa kiinnostuneita muidenkin asioista kun omistanne.

Voi hyvin olla, että toi ihminen jää pian yksin. Mä oon jaksanut kuitenkin aika pitkään katsella tätä yksipuolista ja paskaa kaverisuhdetta, koska mä tiedän miltä yksinolo tuntuu. Mutta kyllä munkin on raja johonkin vedettävä.

10769 - 9.1.2013 (arvosana: -92)

vituttaa luokka"toverit".