11234 - 17.3.2013 (arvosana: -84)

Vieläkin vituttaa eilinen episodi "parhaan ystävän" kanssa. Saatanan mulkvisti, toi oli jo törkeetä. Muutenkin välit on takkuillut viimeaikoina, mut eihän se taida itse edes tajuta, et oon jo vähän aikaa ottanut henkistä etäisyyttä.. Mitä se kertoo siitä, miten se suhtautui muhun aikaisemmin? PERKELE. Mä luulin et me oltiin sielunsiskoksia eikä mikään vois koskaan meitä erottaa, et mä voisin aina luottaa siihen. Mut näköjään se valitsee mieluummin uudet mielenkiintoisemmat ihmiset. Eipä paljoa oikeesti kiinnosta, mut nyt suututtaa ihan helvetisti. Eikö se oikeesti osaa katsoa nenäänsä pidemmälle? Mä en tiedä miten jaksan tuijottaa sitä huomenna koulussa... Pari yhteistä tuntiakin heti aamusta, hah hah onnea vaan mulle. Varmaan se on ihan "voi anteeksi en tajunnut/unohdin, rakastan sinua" tai sitten se on suuttunut myös mulle tai sitten sitä ei kiinnosta pätkääkään. Ei muakaan. En just nyt jaksais yhtään mitään draamaa, mun elämä murtuu koko ajan hitaasti ja uhkaavasti. Toivottavasti raunioista nousee jotain parempaa. I'm gonna leave this paradise caught in hell.

11105 - 26.2.2013 (arvosana: -32)

Mua vituttaa..Tai oikeestaan masentaa se, että mulla on vaan enää yksi noh, "hyvä" kaveri..Kuuluin ennen sellaseen "jengiin" missä olin vähän niinku cool ja oli paljon kavereita.En enää ehtiny olee niitten kaa paljoo, kun harrastukset ja koulu paino päälle...Ne kaikki asuu kaupungilla ja mä syrjässä kaupungista..En mitenkää ehtiny sillon hengailla niitten kaa..Aloin hengailla mun luokka kavereitten kaa jotka ei kuulunu siihen "jengiin"..Se "jengi kai suuttu tai jotain.Sitte mulle ollaan sellasista asoista vihasia mitä en oo tehny ja luullaan et oon tehny ne.En tiiä mitä pitäis tehä.Oon erkaantunu niin paljon siitä "jengistä", että en viitti puhuu niille enää yhtään mitään..Pitäiskö selvittää välit vai antaa koko jutun olla? En tiiä ja tää juttu painaa mua..Auttakaa! T:12v tyyppi

10988 - 9.2.2013 (arvosana: -56)

Vituttaa ku kaveri pitää mua jonain varaystävänä, jonka luokse aina käännytää silloin ku muiden seura alkaa loppua. Vitutusta lisää vielä se, että oon ollu tämän henkilön "paras kaveri" ekasta luokasta lähtien, nyt seiskaluokalle asti. Voin sanoo rehellisesti, että oon aina ollu tälle henkilölle rehellinen, aina kuunnellu sen huolia, perunu tärkeitki juttuja sen takia, ja jopa rikkonu yhen mun entisen kaverin ja mun välit sen takia, mikä oli mun elämän tyhmin teko :I Ja mitä mä se on ikinä uhrannu tänkää paskan ystävyyden takii? Tuskin vittu mitää. Jos se tulee meille, nii se vaa syö mun safkat, istuu mun sängyl ja kysyy et mitä tehää. Sit se ei ite sano mitää, vaa saan kuulla yhelt toiselt tutult et se on puhunu sille kuinka tylsää mun kans on.
Sit jos vähänki tönäsen sitä, nii se vaa kattoo mua ja vetää nyrkillä mahaa :I Sit jos en onnistu jossaa asias nii se vaan motkottaa mulle siitä et pitäs olla parempi ja pitäs tehä sitä ja tätä ja tota >.< Ja jos vähänki korotan sille ääntä, nii se vaan huutaa päälle, ja kääntää keskustelun sen omaa kurjaa elämää, ihan sama sille miltä se musta tuntuu. Ihan suoraan toivon että tää kyseinen lehmä painuisi vittuun mun elämästä, vaikka se tarkottaskin sitä että mä olisin yksin ilman sitä. Täysin sama mulle. Mielummin mä vietän aikaa yksin ku tollasen kaksnaamasen persläven kans.
Argh -.-

10981 - 8.2.2013 (arvosana: -43)

Vituttaa kun oon tutustunut ihmiseen, joka ei osaa puhua mistään muusta kuin itsestään. Aluks se säälitti mua, koska oli vasta muuttanut paikkakunnalle eikä sillä ollut kavereita. Ja toi jatkuva itsestään puhuminen meni lähinnä sen piikkiin, että oltiin vasta tutustumassa ja ehkä se oli hermostunut. MUTTA se ei oo vielä KERTAAKAAN kysynyt multa edes, että mitä mulle kuuluu (ollaan kuitenkin oltu kavereita jo ehkä vuoden verran). Jos mä kehtaankin puhua mistään itseeni liittyvästä niin se onnistuu aina kääntään aiheen itseensä. Se on niin vitun raskasta. En enää paljoo ihmettele miksei sillä oo muita kavereita.
Kun mä sain tietää, että mulla on lymfooma ja että mulla alkaa syöpähoidot niin tekstasin parille kaverille, mukaan lukien hänet, kertoakseni mitä tässä nyt tulee tapahtuun lähiaikoina jne. Kaikki muut kaverit olivat ymmärrettävästi yllättyneitä ja vähän tolaltaan, kyselivät hoidoista ja miten mä voin. Toi pisti mulle vaan jotain "Aijaa, kauheeta :O Arvaa muuten kuka mulle tänään soitti?" ja koko keskustelu kääntyi siihen kuinka sen vuokraisäntä oli soittanut ja jotain suihkukaapeista ja plaaplaaplaa.
Se soittaa mulle tasan silloin kun sillä on asiaa. Ja kun mä vastaan puhelimeen niin se ei edes kohteliaisuuttaan oo silleen "moi, mitäs sä?" vaan alkaa HETI kertomaan omista asioistaan (jotka ovat useimmiten todella vähäpätöisiä, tyyliin työaikatauluistaan, hiivatulehduksistaan [KYLLÄ] ja äitinsä kissasta). Sen elämässä harvemmin edes tapahtuu mitään, mutta silti sitä tekstiä vaan tulee. Eilen se tekstasi mulle kaksi kertaa "hihi mun kaveri *entiseltä paikkakunnalta* tulee käymään, jee!", "et ikinä arvaa kuka mulle tekstas!!" (se tekstaaja oli joku randomi, jota en edes tiedä saati tunne, mutta silti ilmeisesti mun olisi a. pitänyt osata arvata b. olla jotenkin täpinöissäni).

Mä oon pari kertaa yrittänyt olla vaan välinpitämätön ja vastailla vaan tyyliin "aijaa" "ok", mutta se ei auta. Koska mun annillani ei ole mitään merkitystä keskusteluun, koska toi ihminen kykenee kyllä pitämään aikamoisen monologin ja välillä tuntuu, ettei hän edes odota mun sanovan mitään.

Vittu ihan oikeesti. Älkää ikinä olko tollasia. Kysykää vittu mitä kavereillenne kuuluu ja olkaa kiinnostuneita muidenkin asioista kun omistanne.

Voi hyvin olla, että toi ihminen jää pian yksin. Mä oon jaksanut kuitenkin aika pitkään katsella tätä yksipuolista ja paskaa kaverisuhdetta, koska mä tiedän miltä yksinolo tuntuu. Mutta kyllä munkin on raja johonkin vedettävä.

10769 - 9.1.2013 (arvosana: -91)

vituttaa luokka"toverit".

10733 - 5.1.2013 (arvosana: -68)

Vituttaa toi mun kaveri. Se on muuten aivan huippu ihminen, mutta yhden huonon puolen se omaa: kun se soittaa mulle että lähetäänkö esim lenkille ja mä sanon etten jaksais (koska oon esim tosi väsyny) niin se ei anna olla. Se alkaa jankuttaa että "kyllä sä jaksat" ja "ei oo niin paljon vaadittu" ja "pitää sitä ulkona käydä" ja "tuu nyt kyllä jaksat" jne niin kauan että kilahdan!

.... Ja sit oon niin vätys et annan lopulta periks vaikka tiedän ettei pitäis. Rasittaa vaan se jankkaaminen.

Tälläkin hetkellä oon tekemässä lähtöö sen kanssa lenkille vaikka väsyttää niin paljon ettei silmät pysy auki enkä jaksais nyt tavata ketään... Argh.

10729 - 4.1.2013 (arvosana: -65)

Ei helvetti... Huomenna herätys klo 07.00. Kännikuskina, paras kaveri koitti sekakäyttöä ja nyt siitä ei tiedä että pitäiskö se viedä kotiin vai sairaalaan. EI HELVETIN VITTU.
Entä jos se kuolee? Mä en sitä enää kestäisi. Jos se kuolee,niin ihan varmasti menen mukana.
On nimittäin se yksinkin lähtö ollut monesti harkinnassa. Toisen kuolema harteilla olisi liikaa.
Toivotaan parasta.

10683 - 30.12.2012 (arvosana: -12)

Olen hyväkroppainen, puhdasihoinen, kaunis, tyylikäs, aistikas, tunteellinen, vahva, sosiaalinen, seurallinen, helposti lähestyttävä, hyvä koulussa, unelmoija, kunnianhimoinen, romantikko, huolehtivainen, iloinen ja menevä ihminen. Silti minulla ei ole yhtään ystävää, eikä edes kaveria. (Noi kommentit on siis otettu esim. fb kuvien kommenteista, yms muista kehuista.)

10647 - 25.12.2012 (arvosana: -26)

vituttaa ku ihmisten ETENKIN parhanan ystävän on pakko ärsyttää joulunaki. Haukkuu mua ja väittää et kaikki on mun syytä. Vaikken oo mitään tehnykkää. Eihä mulla välttis mitää suuria murheita oo, mutta kyllä mäki tunteet omistan? vittu oikiasti ÄÄÄÄÄ.

10622 - 21.12.2012 (arvosana: -57)

mulla ei oo parasta ystävää eikä oikeestaan yhtään hyvää ystävääkään. onhan mulla kavereita, mutta me puhutaan oikeestaan vaan kaikesta turhanpäiväsestä, koulujutuista jne mut ei oo ketään kelle voisin oikeesti kertoa juttuja. eikä kukaan vittu pyydä mua ikinä mihinkään. jos haluun viettää aikaa jonkun kanssa, mun pitää aina olla se joka kysyy. vittu aina.
mulla oli ennen paras kaveri, ykkösluokasta kutoselle, seiskalle asti. mut jouduttii seiskalla eri luokille niin se sai paljon uusia kavereita. nyt oon lukion kakkosella ja jos näen tän mun entisen parhaan kaverin jossain, se ei vittu edes moikkaa. me ei ikinä edes riidelty tai mitään, joten ei meidän välit sinänsä oo poikki, joten oisko "moi" vittu liikaa pyydetty?
mut en mä haluis sitä kaverii takas, me ollaan nykyään aika erilaisia eikä varmaan viihdyttäis niin hyvin yhdessä ku silloin ennen. haluun jonkun kaverin, jolle voisin puhuu kaikesta, leffoista, kirjoista, tv-sarjoista, kaikesta mikä vituttaa ja kaikesta mikä on hyvin, puhua jostain vakavasta ja parin sekunnin päästä nauraa katketakseen. haluun jonkun kaverin jota kiinnostaa samat jutut ku mua. haluun että joku pyytäis muakin välillä mukaan.
liikaa pyydetty?