6978 - 8.11.2011 (arvosana: -57)

vituttaa mummot pelikoneilla. Justkun ajattelee että nyt mä pääsen tohon pelaan, niin ei, se menee vaihtaa sen 500 euron seteleitä vaan kolikoiks!

6977 - 8.11.2011 (arvosana: 37)

Tulipa viikonloppuna taas todistettua neljätoistakesäisten perseilyä. Multa alkaa pikkuhiljaa karisemaan viimeisetkin toivonrippeet siitä, että noista energiajuomilla kyllästetyistä pullukoista joskus kasvaisi ja kehittyisi mitään älyllistä. "Eeässää" sais mun puolesta tehdä syanidilla terästetyn satsin. Nuo pennut on mun mielestä joskus jopa rasittavampia ja säälittävämpiä kuin aikuiset pulsut...

6971 - 6.11.2011 (arvosana: 307)

NUORISO ON PILALLA!!

Käväisin äsken kävelemässä ja ihailemassa kauniin kylämme syksyistä järvimaisemaa. Ruskanraiskaamat lehdet värjäsivät horisontin reunan liekkimeren kaltaiseksi, erottaen rauhattoman ja vihreän vesimassan synkeänharmaasta taivaasta. Matkamusiikkinani toimi Sibelius, jolle ominaiset synkät ja jylhät soinnut sopivat maisemaan täydellisesti, ja hetken olin yhtä kylmän, karun ja kuolevan luonnon kanssa. Tunnelmaa ei voinut pilata mikään.
 
Paitsi teini-ikäiset mutanttininjaihmisperseet, joiden mopojen pärinä tunkeutui läpi Valse Tristen kuin lihava lapsi karkkihyllylle. Nostin kuulokkeet korviltani ja katsoin kuinka muutamankymmenen metrin päässä Julius-Haarukka revitteli isänsä ostaman mopon kaikkia kahta hevosvoimaa, ja ympärillä muut hurrasivat omien ruohonleikkureidensa kanssa.
 
Ilmeisesti teini-ikäiselle kaksipyöräisten harrastajalle ei mene kaaliin ettei se mopo kuulosta harrikalta vaikka äänenvaimentimen poistaisikin. Ja juuri kun luulin ettei myötähäpeä voisi kasvaa sen suuremmaksi, nousi mäkeä pitkin hieman mikroaaltoauunia muistuttava kapistus jonka huudattaman musiikin tunsi kauan ennen kuin sen kuuli. Terskanpunainen mopoauto pysähtyi joukkion keskelle, ja ovien avautuessa jumputus kävi sietämättömäksi.
 
Yllätyksekseni invamoposta purkautui esille pyylevä teinipoika kuolaavan geriatrikon sijaan. Aivan kuin invamopolla kulkeminen ei olisi riittävän halventavaa, pullukan piti vielä vääntää oksennuksenvärinen räppilippiksensä väärinpäin ja alkaa hytkyä musiikin tahtiin kuin epileptikko kuivausrummussa. Myötähäpeän vallassa seurasin hetken kuinka teinilauma hylkäsi viimeisetkin arvokkuutensa rippeet joraamalla joukolla listaräpin tahtiin ja sitten loikkaamalla mopojensa selkään ja kiihdyttämällä paikalta invamopo perässään jumputtaen.
 
Hölmistyneenä jäin tuijottamaan loittonevaa mopojoukkoa ja tunsin itseni vanhaksi tajutessani että nuoriso on pilalla. Toivon että tuo minikokoinen fagottipesue edustaa vain pientä osaa nuorisosta. Harmi ettei toiveeni toteudu koskaan.

6967 - 5.11.2011 (arvosana: -44)

Yks mun "kaveri" joka päivä pummaa mult kyydin. se vaa tunkee mukaa sanomatta sanaakaa. se on viel sellane tyyppi et jos sanon sille et se ei pääse kyytii nii tiiän et se keksis must jotai paskaa mitä se levittäis must joka paikkaa ja sais kaikki vihaa mua. se tyyppi vaa manipuloi kaikkii ja puhuu iha KAIKIST pahaa selän takan ja jos jää kiinni valheest nii heittää koko jutun vitsiks.

TL;DR joudun kuljettaa yhtä tyyppii jota vihaan joka päivä kotiin, jottei se pilaa mun elämää.

6966 - 5.11.2011 (arvosana: -45)

Vihaan ylikaiken näitä "fiftareita". Saatananmoisia juntteja, yhtä säälittäviä tapauksia kuin nämä prätkäjengiläiset, surkimuksia, jotka hakevat vertaistukea toisitaan, kun eivät selviä arjen haasteista yksin.

Vituttaa se, kun mun luokalla on yksi sellainen fiftarihomo.
Just sellainen, joka tuli tänne kouluun vaan sen takia, koska ei päässyt muualle. Ja joka_vitun_ maanantai-aamu se reteilee kuinka se ryyppäsi ja rellesti koko viikonlopun. Hyi vittu sen naamakin on ihan turvonnut kaikesta ryyppäämisestä ja rellestämisestä. Kuvitelkaa Paluu tulevaisuuteen- leffojen pahis, Biff, mustassa nahkatakissa ja musta liimaletti taaksepäin kammattuna, siinä on se rumilus!

Ja sen äo on oikeasti jotain 60 luokkaa. Olen myös ajatellut, voiko noin helvetin tyhmää ja yksinkertaista ihmistä olla olemassa..?
Se kusipää vaan häiriköi tunneilla, ja silloin kun se on hiljaa, se nukkuu pulpettinsa päällä.

Ja autoksihan herralle ei kelpaa kuin aito amerikanrauta isolla, vähintään 7,5l v8 ja suorilla putkilla, L0L. Uhoaa aina ostavansa sellaisen :D Luoja mikä juntti!
Kannattaisi ensimmäisenä ottaa selvää paljonko maksaa vakuutukset, paljonko menee "viikkorahoista" bensaan, varaosien hinnat, renkaat, verot yms yms...

Ja sen virne kun se "hymyilee"... Hurrrrrrrrrrrrrh!

6965 - 5.11.2011 (arvosana: -84)

Välillä naisista ei ota selvää. Kyllä, koen epäreiluksi sen, että netissä jaksetaan tuulettaa sitä kuinka seurustelee siinä ja siinä pelissä niin ja niin ihanan tyypin kanssa, mutta minut hirtetään jos pelissä on joku muu peli-kumppani kuin likka ite. Come on, se on peliä eikä niihin "kumppaneihin" ole edes suhteita.

6963 - 5.11.2011 (arvosana: -54)

Jumalauta mitä hulluja meidänkin kouluun päästetään. Yksi naksahti kaks päivää sitten ja viilsi mun kaulaa jollakin -en-tiedä-vittu-millä- terävällä objektilla. Ja se on kans kiva kuinka tää asia kiinnosti mun perhettäni: "Ai se vain raapas?" Vittu rikosilmoitus tosta pitäs tehdä saatana...

6962 - 4.11.2011 (arvosana: -37)

ketuttaa kun jotkut urpot luulee olevansa kovinki ihania.

6951 - 3.11.2011 (arvosana: -21)

Aamu 8: pväkoti-ikäisen ihmisen kehityskeskustelussa menee höpöhöpö ja lässyn lässyn kaa reilu tunti. Ei mulla mihinkään kiire ois ollutkaan... Olisi vituttanut enemmänkin jos asiat ei olisi ollut kehitettävän juniorin suhteen helvetin hyvin, mutta onneksi oli. Klo 9 hakemaan kuopusta kotoa labrakäynnille ja siinä sivussa yhteenotto esimurkun kanssa aiheesta, missä mun käsineet on ... ahdisti, olin myöhässä töistä jo reilun tunnin...vitutti peräsuoli pitkällä juosta autoon kera kuopuksen...eiku eteenpäin...Kello 9: Mummo rollaattorilla etuili selvässä numerojonossa, ihan kuin ei ois aikaa ollut tästä hetkestä hautaan...Purin hampaita yhteen ja kihisin sisällä. Ulospäin näytin tyyntä pelkäävälle labran potilaalle sylissäni. Päästiin vihdoin sisään: EI KELAKORTTIA. Labrantäti tuumasi, että ei onnistu tietojen etsiminen tältä tietokoneelta ilman sotua. Noh, olihan taas helvetin vaikeeta. Eikun bingoa pelaten; eka loppuosan yritys 3 lapsen samankaltaisesta loppuosasta pieleen...2 kerta ja labratädin naaman meikkivoiden halkeili. VITUTTI NIIN ETTÄ OTSASUONI SYKKI. 3 kerta ja tuumasin, että ihanko oikeesti tää menee veikkaamiseksi. En muista enkä kerkeä tätä. voitko ystävällisesti sieltä järjestelmästäsi hakea nimellä suoraan, vai tullaanko toiste sen kelakortin kaa...Johan rupes tapahtumaan. Yritti hymyillä täti takakireenä....\"Noh, pitää avata tää kone...\" -syvä huokaus asiakaspalvelijalla ja minulla vielä suurempi sisäinen huokaus- Minuutit kuluivat, uusi yritys. \"Noh...Ja se nimi oli? Ja syntymäaika? osoite?\" - - VOI VITTU, ETTÄ KIHISI SISÄLLÄ...EI VOI OLLA NOIN VAIKEETA. EI VOI...
\"Noh täältähän tämä löytyi: tässä tämä lappu. Voitte mennä takaisin odottamaan sitten.
Niiiin....? - - \"Meillä on huoneet täynnä. Kutsutaan kun tulee tilaa.\"
Lapsi vieressä oli pelosta sykkyrällä. Hipsuttelin kättään ja mentiin takas venttaamaan...Että harmitti toisenkin puolesta...Aika kuluu ja klo 10 näytteen otto. Nuori labristyttö. Otti näytteen ja lapsi parkuu sikana... Työnsi liian syvälle. Krokotiilinkyyneleet kuopuksen poskilla ja itsellä uber vitutus... VOI JUMALAUTA, ETTÄ ON VAIKEETA. - - \"Kylläpä olit reipas, voi harmi kun mulla on tarrat loppu. Haenko toisesta huoneesta...?\" Mie: ihan miten vaan, vähän on kiire, mutta...
Mennään pukkariin pukemaan, ja lanratyttö häipyy kuin pieru saharaan...GREAT. - - Eiku pväkodille. Peräsuoli pitkällä työmatkalle. Kaasu pohjassa. Käyn \"pikaisesti\" asioilla. Eli kysymässä tulevan asunnottomuuden häämöttäessä uusinta asuntotilannetta. Kotia vai ei...? Irtisanomisia vai ei...? \"Ei valitettavasti ole\" -vastaus ekalta luukulta. Kiitän ja lähden itkukurkussa autolla toiseen paikkaan. Ahdistaa. vituttaa. Hirvittää. Törmään betoniporsaaseen parkkihallin tungoksessa, hupsista keikkaa. Maaliin kolhu rekkarin viereen. NAIS. Ei vituta yhtään...Ei mitään väliä. - - Toiselle asuntotoimiston luukulle käy tie, viereisen auton deekujen huudellessa perään. \"Sehän meni hienosti! \" Kännistä naurua ja mun kiukkuinen keskisormi kommunikoi keskenään...Sisällä kiehuu. Otsasuoni on räjähtänyt jo...Kuumaa laavaa kiehuu sisuksissa...Luukulta tulee päivittelyä-kohteliasta hiljaisuutta-valittelua yleisellä small talkilla maustettuna. Tulos = ei mitään. Lähetämme terveisiä asukasvalintatyöryhmälle. GREAT. = Vitutti niin että itketti...Jatkoin matkaa. Näytin uudestaan keskaria peukkua näyttäville pullosankareille. Aivan maani myyneenä. Kohti viimeinen etappi. Nimismiehenkanslia. En törmää autolla mihinkään, mutta kun pääsen vihdoin hymyilevän, oikeesti nallekarhumaisen näköisen haastemihen pehmeään tuoliin, rupeen itkemään. \"Mikäs nyt noin harmittaa...?\" On sulla ollut rankka vuosi, kun olet tälläiseenkin tilanteeseen joutunut. Ojentaa haasteen todistajaksi menemisestä 300euron uhkasakolla...HYMYILEN LÄPI KYYNELTEN. = On ollut vähän vittumainen päivä. - - - Niistän vikaan nenäliinaan joka taskusta käteen osuun, ja rupee jo naurattamaan... ABSURDI AAMUPÄIVÄ. Mutta ihana haastemies. Eikä vituttanu yhtään enää, kunnon itkun jälkeen. Eikä muuten ollut yhtään immuuni haastemies. Terkkuja...! <;

6950 - 3.11.2011 (arvosana: 79)

Isä ja sen uusi nainen. Ennen sitä ämmää elämä toimi suht. hyvin. Kukaan ei sekaantunut toisen tekemisiin ja talossa hallitsi järki. Nykyään ei. Esimerkkinä vaikka tämänpäiväinen 'kokemus'.

Heräsin n. 45 min siihen että edellämainittu ämmä kävelee oven edestä ja huutaa toiselle puolelle asuntoa. Ok, minä viisaana ajattelen että käynpäs hakemassa iltapalaa kun kerta ovat hereillä jo. Tästä seuraa huutoa että 'he ovat nukkumassa ja tästä on puhuttu aiemmin'. Ok, kiittimoi, takasin huoneeseen sitten...

Mutta eihän se voinut siihen jäädä, ei =)

Ilmeisesti ainoa ratkaisu siihen että em. ämmä kävelee käytävässä ja huutaa isälleni on se, että koiran peti heitetään mun huoneeseen jotta heillä voi olla ovi kiinni, eivätkä siis häiritse. Menikö logiikka ohi? Niin minultakin.

a) Ensinnäkin, ei se sieltä avoimen oven takaa huutanut samaan huoneeseen, vaan minun huoneen edestä toiselle puolelle asuntoa.

b) Miten ihmeessä se häiritsee minua vähemmän että koira nukkuu minun huoneessani, ja joudun pitämään ovea auki? Siinähän on kuitenkin sama määrä ovea välissä.

c) Miksi koira ei voi nukkua vaikka keittiössä tai olohuoneessa?

Eikä tämä ole ainoa esimerkki tässä taloudessa. Minua on mm. syytetty siitä ettei em. ämmä jaksanut kuunnella kun hänelle sanoin olevani kipeä, enkä tule syömään. Tämä on siis minun vikani että hän päättää kävellä pois kuuntelematta vastaustani, ja minä saan huudot niskaani.

No, tietenkin kun minä vien tavarani huoneeseeni kun minulle puhutaan, ansaitsen huudot koska en kuuntele mitä minulle sanotaan. Jotenkin vain kuulin kuitenkin sinne huoneeseenkin mitä minulle 3m päästä sanottiin.


Ja aina jaksetaan huutaa siitä etten syö samaan aikaan kun muut. Onko vaikeata ymmärtää että

1) jos syön heti herättyäni, voin pahoin?

2) syön koulussa lounasta 11.40 aikaan, eli en välttämättä tarvitse sitä päivällistä vielä neljältä?

3) Syön ne saatanan perunani, eli minulla ei ole nälkä taas kahdeksalta?

Ruokapuoleen liittyen. Mikä helvetti siinä on että em. ämmän kakaroille (joista lisää alla) pitää tarjota aamiaiseksi muroja, weetabixia ja leipää. Koulussa vedetään lounasta, ja saahan se kullanmussu syödä vielä karkkia siellä. Kotiin tullessa on aina jokin hodari tjms välipalaksi, ja päivällinen neljältä. (Miten helvetissä työssäkäyvä aikuinen on aina minua ennen kotona laittamassa sitä ruokaa edes? Nimim. lukiolainen.) Sitten popsitaan aina jotain ennen iltapalaa. Ja minun syömiseni on kuulemma epäterveellistä...

Lapsista. Mihin katosi kasvatus? Nämä huutavat tasan kaikesta. Jos sanotaan että pitäisi pakata tavarat, tulee huutoa. Jos ei sanota, ei tavaroita pakata. Tämän lisäksi voisivat oppia: kiroileminen ei ole hauskaa/siistiä, seksi ei ole 'hassua', ketään ei kiinnosta pikkugangstailu, telkkaria ei katsota syödessä, läksyt kuuluu tehdä ja vanhempia kuuluu kunnioittaa. Minäkin kunnioitan vanhempiani (siis, vanhemmat henkilöt, ei vain isä & äiti), niin kauan kun osaavat käyttäytyä kuin aikuiset.

Kaiken huippu. Jos näiden kanssa yrittää ihan vilpittömästi keskustella ja sanoa miltä tuntuu, olen heti 'vittuilemassa'.

Tämän lisäksi erosin n. 3,5 viikkoa sitten puolentoista vuoden suhteestani. Hänen äitinsä yrittää syyllistää minua, sen sijaan että ehkä auttaisi tytärtään joka ottaa eron raskaasti.

Eron jälkeen maanisdepressiivisyyteni palasi, onneksi lievänä. En tiedä pelotanko kavereitani, mutta tähän saakka tasan kolme on jaksanut kuunnella minua. Tekee aika pahaa tajuta että viimeseen puoleen vuoteen olen itse tehnyt tasan kaikki aloitteet sosiaalisessa elämässäni. Jos jotain järkätään, on se minä joka joutuu sen tekemään. Sitten jos joku muu järkkää jotain, joudun minä aina kysymään pääsenkö mukaan. Kiitti vaan niin vitusti siitäkin.

Ja, koska pelipaikka lähti eron myötä, joudun minä tietenkin yksin järkkäämään uuden pelipaikan D&D-ryhmälle. Minä, joka asuu viiden ihmisen kanssa asunnossa mikä ei ikinä ole tyhjillään. Voisivat sen verran uhrautua että tajuavat asuvansa saman kokoisessa asunnossa, mistä voi muu porukka mennä perheen omistamalle mökille vlopuksi vaikka. Mutta ei, minun vain odotetaan maagisesti taikovan jostain tilaa kuudelle hengelle. Helvetti. Heitän pelit mäkeen kohta.

Ja vielä jokaisen 18-vuotiaan vitutuksen aihe, aina. Koulu. Tarkemmin sanottuna uusi äikänopettajamme. "Minusta tuo ei ole runo." Se ei ole minun tulkintani runosta, vaan se on minun mielipiteeni että se ei ylipäätänsä ole runo. Kuinka vaikeata tuo nyt on ymmärtää? Utopia ei myöskään ole 'tulevaisuuden näkymä', vaan haave tulevasta täydellisestä yhteiskunnasta. On se sinänsä tulevaisuuden näkymä, mutta voiko minun versiostani antaa virheen välikokeessa? Ja tämä on siis olevinaan äikänope.

Noniin, ja koska olen kirjoittanut 4500+ merkkiä tähän saakka pelkkää vitutusta, voin ihan hyvää hyvyyttäni mainita hyviäkin asioita elämässäni, ja toivottavasti myös muiden elämässä.

Minulla on sentään 3 henkeä jotka kuuntelevat. Yksi enemmän kuin muut.

Musiikki tuo minulle lohtua, ja kitara on kovassa käytössä.

Kofeiinitabletit auttavat väsymykseen joita uniongelmani aiheuttavat.

Olen sentään vielä komea, ja tulevaisuus on auki.

Kiitos myös ylläpidolle, joka on jaksanut tämän tekstin käydä läpi. Teette hyvää työtä.