5971 - 1.6.2011 (arvosana: -63)

Paras ystäväni kuoli oman käden kautta parisen vuotta sitten, siitä lähtien on tuntunut kamalan raskaalta olla, mutta en voi/halua sanoa mitään, koska kaikilla on omat ongelmansa eikä ketään oikeasti kiinnosta kenenkään muun asiat.
Yhdelle kerroin ja hän sanoi että voi kauhea, voinko auttaa, ja jatkoi uudesta ihanasta poikaystävästään puhumista.

Olen muutenkin huono pyytämään apua missään, esimerkkinä; toisen jalkani nivelsiteet olivat olleet poikki jo vähän alle vuoden, kun menin lääkäriin selvittämään kipua, joka kävi jo sietämättömäksi. (huom. asiaa en ole vieläkään jaksanut loppuun hoitaa) Olin vain ajatellut, että no onhan se nyt vittu normaalia, että kyllä muillakin on kipuja. En osaa toisin sanoen suhteuttaa mitään.

~tässä tämän päivän vitutukset. Omaahan laiskuutta nämä ovat, mutta antaa vituttaa vaan.

5969 - 1.6.2011 (arvosana: -15)

Mikä vittu siinä ydinvoimassa niin paljon pelottaa, että pitää siitä niin kärkkäästi päästä eroon. Vitun greenpeacen homot ja hipit kuvittelee vissiin, että mihin niitä ydinvoimaloita kun sähkö tulee töpselistä? Ajatelkaa järjellä ja tarkistakaa faktat vitun tontut. Ihmiset nyt vaan saa negatiivisia viboja (syyttä) kun joku mainitsee ydinvoiman. Porukka ajattelee pelkillä tunteilla ja mikä ajattelu tapa nyt sattuu muodissa olemaan.

5966 - 1.6.2011 (arvosana: -17)

Yhen muihan naama. Sil on varmaa väh. 5 kerrosta meikkivoidetta ja lisäks se ei osaa levittää niitä, vaa sil on helvetisti rumia meikkivoiderajoja.

Eniten vituttaa just se, et en viitti mennä sanoo, et sen feissi on ihan vitun ruma.

5964 - 31.5.2011 (arvosana: -48)

Perkele.
20v, ystäväpiiri kaventunut pariin hassuun, joita näen korkeintaan kerran kahdessa viikossa.
Ja se joka sanoi että armeijasta löytää elinikäisiä ystäviä, voi vaikka ampua itseään silmään. Vitut, vihamiehiä tullut vaikka millä mitalla, heidän lisäkseen muut eivät vain sano mitään.

Tosiaan, kaverit kaikonneet, ei tyttöystävää, ei mitään.
Ne harvat naispuolisetkin ystävät sanovat että olen komea ja hauska, mutta silti mikään ei toimi.

Jäljelle on jäänyt vain elävä kuori, sisältö on kuollut ja muuttunut kyyniseksi hirviöksi.
En enää edes luota ihmisiin. En edes itseeni.
Otan vain muista ihmisistä kaiken mahdollisen hyödyn ja ilon irti.

Ei mulla muuta.

5963 - 31.5.2011 (arvosana: -39)

Mua vituttaa se, että joku narkkari hakkas mut kolme vuotta sitten ja nään siitä vieläkin vähintään kerran viikossa painajaisia. Mua vituttaa myös se, että siinä oli ympärillä ihmisiä kun tää sekopää hyökkäs varottamatta mun kimppuun, mutta kukaan ei auttanu mua. Kaikenmaailman isäm_maan_puollustajatkin niin jämpteinä että "jos joku somali koskeekin naiseen ilman lupaa niin mä pieksen sen!!!1" ja "naisia ei hakata!!1" mutta sitten kun joku sekopäänisti hyökkää naisen kimppuun niin antaa mennä vaan. Mä en edes ehtinyt tajuta kun se oli mun hiuksissa kiinni, kaato mut maahan ja hakkas mun päätä asvalttiin ja repi mun korvan auki. Se ei edes pölliny mitään, se halus vaan satuttaa. Se oli niin nöyryyttävää! Ja se muistokin on niin nöyryyttävä, että mua itkettää aina kun mietin sitä. Ja alitajunnankin pitää muistuttaa siitä kokoajan unissa. Mua vituttaa.

5959 - 31.5.2011 (arvosana: -64)

On se kyllä niin vituttavaa ku väki ei pysty vastaamaan siihe saakelin puhelimeen. Kun sovitaan että soitan puolen tunnin päästä niin miksei pysty vastaamaan sitten? Saatika tunnin tai puolentoista tunnin jälkeen??

Noh eipä tässä mitään vahinkoa aiheudu mulle, oisin vaan sanonu etten pääsekkää tulee mihinkään tänää -.-

5950 - 30.5.2011 (arvosana: -50)

Vituttaa kun kaveriporukassa on yksi josta NIIN haluaisi eroon. Semmonen saatanan nipottaja itkupilli.

5949 - 30.5.2011 (arvosana: -5)

vituttaa kun ystäväni ville on homo

5947 - 30.5.2011 (arvosana: 10)

Vituttaa kun ukko vaan pelaa tietokonepelejä. Ei jaksa kahtella sitä enää kun ei näytä aikuistuvan ikinä.

5944 - 29.5.2011 (arvosana: -47)

Joskus vituttaa oikeen kunnolla. Koulu on lopuillaan. Mun pitäisi olla onnellinen, kun pääsee kesälaitumille, mutta ei oon aivan hermona. Koulu vaihtuu ja luokka hajoaa... Seitsemän mukavaa vuotta saman luokan kanssa ja nyt mun pitäisi jättää kaikki ystäväni. Joskus tuntuu siltä, että olisi helpointa hukuttautua järveen, kuristaa itseni hengiltä, syödä myrkkyä, lyödä veitsellä sydämmeen, lopettaa hengittäminen. Mutta ei pitää jaksaa. Sitten on perhe... Kaksi nuorempaa sisarusta joilta ei saa mitään rauhaa. Veli tönii ja lyö ja sisko roikkuu kiinni ja haukkuu. Vanhemmat on yli huolehtivaisia... Paras ystävä on toisella puolella maata eikä vastaa viesteihin. Muut ystävät ovat muiden kanssa ja ihastus ei näytä välittävän minusta ollenkkaan. En löydä luettavaa ja riippuvuus tekee hulluksi. Fikit ovat perseestä ja kukaan ei jaksa tehdä lisää. Kaikki on hirveätä.