13142 - 27.2.2015 (arvosana: -47)

Se kun on jo reilut kymmenisen vuotta välittänyt jostakusta enemmänkin ja se on se ikuinen "friendzone". Ei ole mitään syytä heittäytyä mustasukkaiseksi, mutta on se kun vaan nyt on niin että olen mustasukkainen. Ja se mustasukkaisuus iskee aina kun hänen ystävänsä, jonka hän on tuntenut minuakin kauemmin, tulee hänelle juttelemaan.

Kun tutustuimme, minä olin alle 10 ja hän alle 20... Tuolloin minä valehtelin ikäni, sillä halusin hyväksyntää. Minä kuitenkin olen kertonut oikean ikäni, eli nykyisin hän tietää sen. Kerroin sillä koin sen olevan oikein. Hän ei suuttunut, olemme soitelleet. Hän sanoi etten minä uskalla, se oli minulle haaste. Soitin puhelun.

Jo ennen tätä, silloin kun olin pieni, olin mustasukkainen hänestä. Olen edelleen mustasukkainen ja samalle henkilölle. Se ilmeni jälleen tänään.
Olen hämmentynyt. Hän käyttää niin paljon hellyttely nimiä ja merkitsee niin paljon, on lähellä. Mutta sitten minä unohdun, ahdistun. Mietin johtaako hän minua harhaan, kuvittelen liikaa. Mutta minusta hän ei tee väärin. Tulkitsen liikaa, otan liian henkilökohtaisesti.

Siis vika on minussa, tulkitsen väärin. Haluan tämän kaiken pois mielestäni. Haluaisiko joku sanoa minulle järkeä? Ihan sama mitä sanoo, herättää minut todellisuuteen. On sitten sanat millaisia tahansa. En jaksa tätä, en jaksa itseäni.

13140 - 25.2.2015 (arvosana: -32)

vitun huora jos sulla on menkat nii älä tuu puhuun mulle. en vittu jaksa sun naamaa huora

13138 - 25.2.2015 (arvosana: -49)

en saanu tänään(kään) tyttöystävää perkele.

13137 - 24.2.2015 (arvosana: -1)

Siis mikä mussa on vikana? Kuolaan edelleen saman kusipään perään, jolle nro1 elämässä on alkoholi. Vaikka kuinka koitan saatana päästä irti siitä, ni jokin siinä alkoholistis vetää puoleensa. Saatana kun vituttaa tää oma heikkous!

13133 - 22.2.2015 (arvosana: -48)

Vaikka yläaste päättyi jo vuonna 2007 niin silti vituttaa vieläkin kun olin paskahousu enkä uskaltanut pistää kiusaajille vastaan.

Varsinkin yksi tyyppi vituttaa vieläkin vuosien jälkeen. Yksi yö taannoin näin unta, jossa vetäisin tätä kiusaajaa turpaan ja aamulla herätessä olikin hyvä olo :) Mutta nyt taas vituttaa kun ajattelee sitä tyyppiä.. Jos mulla menis aivan helvetin huonosti, varmasti kävisin lahtaamassa sen mulkun tai ainakin leikkaisin sen kyrvän irti ja sais elää ilman kyrpää loppuelämänsä. Se on just sellainen helvetin sporttipoika, sellainen tyttöjen suosikki, joka vittuili kaikille heikommille.

Tosin ei mulla olisikaan ollut mahkuja silloin aikanaan- Itse olin jotain 172cm ja varmaan 52kg kun se taas oli tyyliin 195cm ja +80kg.

Onneksi en ole törmännyt siihen mulkkuun vuosiin. Onkohan se samanlainen kusipää nykyään vai katuukohan se sitä että kiusasi aikanaan..? Vai tajuaakohan se edes että mua voi vielä kymmenenkin vuoden jälkeen kyrsiä sen kiusaaminen?

Sen olen päättänyt että jos näen jossain kiusaamista niin puutun siihen ja annan kiusaajalle selkään. Ja tulevaisuudessa jos saan lapsia ja heitä tullaan kiusaamaan niin saavat tuntea vuosikymmenien patoutuneet vihat niskassaan :)

13124 - 18.2.2015 (arvosana: -69)

Se fiilis kun kirjoitat pitkän viestin ja toinen viestii "Ok :)"
VITTU

13118 - 16.2.2015 (arvosana: -57)

Tapasin ihanan miehen, mutta hän on juuri eronnut parisuhteesta. Hän sanoo ettei meistä koskaan tule mitään. En vaan pääse yli vaikka lupasin olla kiintymättä ja ihastumasta. Miten jatkan ? En voi olla näkemättä häntä mutta olen kateellinen ja tuntuu typerältä kun en saa vastakaikua tunteisiini. Toivoisin vain että olisin jonain päivänä hänen tai saisin edes mahdollisuuden olla.

13117 - 16.2.2015 (arvosana: -75)

Parisuhteessa toinen vetää maton mun jalkojen alta just kun alan uskoa taas että homma voi toimia. Asutaankin nykyään yhdessä. Hän kommentoi yhteen muuton jälkeen asiaa, että oletti että minä kyllä totun ajan kanssa niihin asioihin joita hän tekee, ja joista minulle tulee todella paha olla. Jos eroan hänestä, niin ehdinkö löytää ketään sopivaa ajoissa? Olen kohta 40v. ja nainen, joten jos tämä parisuhde päättyy niin todennäköisesti sanon samalla hyvästit lastensaannille. Hän on saanut tapettua sen rakkauden jota tunsin häntä kohtaan. Olen keväällä ollut 500 päivää työttömänä. Hain nyt kevättalvella koulutukseen, johon en päässyt. Vanhat kaverit on kadonnu perhe-elämiin yms., ja uusia en ole saanut kovasta yrittämisestä huolimatta. Olen todella yksinäinen. Tässä kevättalvella on käynyt ilmi, että minulla on joku loppuelämää värittävä tuki- ja liikuntaelin/kipu-sairaus. Tutkimukset on vielä osittain kesken, mutta hyviä uutisia sieltä ei ole tulossa. Oireiden minimointiin kuuluu joka tapauksessa se, että ei voi liikkua reippaasti/kantaa mitään raskasta/olla kylmässä/nukkua leiriolosuhteissa jne. Tärkeintä minulle elämässä on retkeillä luonnossa. Luonnossa oleminen on ollut minulle tärkeää koko elämäni ajan. Se on henkireikä. Lähimetsä ei riitä. En pidä kaupunkielämästä. Jos oireet estävät retkeilyn, niin menen varmaan hirteen. Muissakin asioissa on jo tarpeeksi.

13115 - 15.2.2015 (arvosana: -47)

Mulla vituttaa nuo saatanan vammaset tuossa vitun pelissä, ei jumalauta että tuntuu että sekoan

13110 - 10.2.2015 (arvosana: 6)

Minkä vitun takia asioita ei voida tehdä niin kuin on suunniteltu... vaan ei, aina täytyy keksiä jotain lisää ja yleensä vielä aivan mahdottomalla aikataululla... Kaikkia saatanan tohvelisankareita tämänkin maa kantaa päällään ja sitten niille pitää jonkun paukapään antaa vielä sen verran valtaa, että silmät keltasta nestettä vilkkuen painetaan sitten pikkutakki päällä pitkin käytäviä. Kohta ei enää sovi paita housuihin, kun pitkät lounaat menee suoraan vyönalle ja samassa suhteessa kun läski tarttuu, niin kontakti maanpintaan heikkenee. HUH HELLETTÄ...