12863 - 13.10.2014 (arvosana: 4)

vitun muijat voi vitunvitun saatana!! mikä vittu se o ku eka iha yllättäe mennää iha kunnol henkilökohtasuuksii yms ja sitte ku iteki menee mukaa, ni sit et "mä en tykkää tästä keskustelusta yhtää" vittu sitä saa mitä tilaa, ja voi sitä aiemminki sanoa että stop, eikä vasta sitte ku yöunet menny viikon ajaks perkele

haluun tän lisääntymisvietin vittuu ku ei siit oo ku haittaa vaa aina

12859 - 9.10.2014 (arvosana: -57)

Jos ihmiset haluatte käydä koiranne kanssa lenkillä, niin käykää. MUTTA PITÄKÄÄ NE HURTTANNE JUMALAUTA REMMISSÄ KYTKETTYNÄ, ETTEI PELOSSA TARVITSE LENKKEILLÄ

12844 - 28.9.2014 (arvosana: -29)

Toimin erään urheiluseuran hallituksessa. Laji on kallis ja varainkeruu on oleellinen osa harrastajien toimintaa... Tai pitäis olla. Vituttaa, kun yksin yrittää kerätä rahaa tähän hommaan ja hoitaa hallitusjuttuja samalla. Lyön v#%*u kohta hanskat tiskiin! Eniten vituttaa kun ite ensin tekee parhaansa ja sitten joku aukaisee suun, että olis pitäny olla sitten vielä sitä ja tätä tekemässä ja ko. henkilö ei saa ite MITÄÄN aikaseksi. Arrgggh!!!

12843 - 28.9.2014 (arvosana: -4)

Mua vituttaa nämä nykyajan bloggaajat, jotka menestyvät ja tienaavat sillä, kun selostavat elämästään ja tapahtumistaan! Antakaas, kun selitän: blogi on vain julkinen nettipäiväkirja. Mun mielestä on sinänsä hieno, kun joku saa paljon lukijoita ja kyllähän siinä piene menestys myös rahallisesti on ok, esim. sponsorit. MUTTA jotenkin tämä on niin epäreilu, kun tämmöiset supernimet pääsevät esim. muotialalle ilman minkäänlaista koulutusta ja vievät alaa opiskelevien työpaikat. En haluaisi käyttää nimiä, mutta tämä Natalia Oona, neiti pääsi Ellelle töihin omalla paskalla, kermaperse blogillaan.
En tiedä mitä mieltä te olette, mutta itseäni tämä jotenkin nakertaa...

12839 - 24.9.2014 (arvosana: -45)

Avauduin tässä jonkun aika sitten isän loistavasta kodinpyörityksestä ja hälleen tuo sama isä vituttaa.

Isä on haukkunut mua vuosia. Sitä ei oikeastaan kiinnosta mun vointi, ellei nyt ole jalka näkyvästi paskana (murtumaakaan ei laskettas, kun sen mielestä hakisin huomiota esittämällä vaikkei mitään näy). Sitä vaan kiinnostaa asiat joilla se voi retostella. Tyyliin "nyt se meidän Niilo pääsi siihen ja siihen kouluun, se on loistokoulu, kyllä on isäänsä tullu" jne.

Koskaan ei oo tullu minkään näköstä tunnustusta tai arvostusta (enkä ala antaan isäpointseja siitä että se hakee mulle lahjat jotka äiti on painostanut sitä mulle hankkimaan). Ainut mistä se saa pointseja multa on se, että se suostuu joskus heittään mut johkin (ja melki aina sitäkin pitää pyytää niin helvetisti, koska hänhän on mennyt suksilla tuhat kilsaa kesät talvet ylämäkeä molempiin suuntiin kouluun joten kaupungista toiseen meneminen ei pitäisi olla ongelma).

Se on ok sen kanssa, että harrastan samoja asoita kuin se, koska sillon se voi todeta kavereilleen kuinka loistava mä olen voidakseen todeta että kyllä tulee isäänsä. Asioita joita se ei harrasta, ei kuulu edes ajatella koska nehän on ihan turhia ja tyhmille.

Tänään oli sitten kunnon vitutuslataus kerättynä. Helvetin väsyny, aika tohtorille jolta tuli vaan lokaa niskaan ja ahdistavat tunnit. Isä tuli ovelle valittamaan kun en oo pyykänny just kun olin vetässy helvetillisen riidan yhen tyypin kanssa ja vitutus muutenkin maximum niin tuli sitten närkästyttyä ja todettua että painuu vittuun.

Joo, ymmärrän ettei ole ihan ok asia sanoa ihmiselle, mutta siinä vaiheessa ois kyllä mielellään lyöny vaikka presidenttiä naamaan, sen verran vitutti.

Noh, meinasin sitten että voisin kenties pahotella, mutta mitäpä vittua tapahtuu kun pääsen keittiöön päätöksen tehtyäni? Isä alkaa kännissä äristä mulle, että voin jatkossa hoitaa kaikki asiani ja hoitoni itte ja kuinka hänelle ei saa äristä koska "MITÄ KAIKKEA MÄ OON SUN ETEES TEHNY!" & "MITÄ MÄ OON TÄNÄÄN JA TÄNÄ VIIKONLOPPUNA SUN ETEES TEHNY!".

Tämä isä, joka on vuosia nimitellyt mua, pilkannut mua ja mitätöinyt mun tunteita ja vointia on nyt niin vitun täydellistä ihmistä ja niin paljon uhrannut mua varten.

Tämä vitun ihminen, joka haukkui mut huomiohuoraksi kun hakeuduin vuosien koulukiusaamisen aiheuttaneeseen masennukseen apua. Sama mies, joka haukkui mua huomionhakuseksi pennuksi, kun olin vetänny naulan jalkapohjasta läpi ja valitin etten voi laittaa painoa sille jalalle joskus 9-vuotiaana. Juuri tänään valittanut, etten tee kotona koskaan mitään ja jätän kaiken hänen hartioilleen (vaikkei se tee mitään, äiti tekee ja sekin on kypsä).

Isä ajoi mun siskonkin pois kotoa siten että se ja äiti ryyppäs jatkuvasti ja ajoipa äidinkin kännissä ulos riidan saattelemana kerran koska äiti oli ehdottanut sille että se vois ripustaa pyykit sinä päivänä.

Sitten se jakso viä ilmottaa mulle, että hänellä ei poikaa olekaan, kun oon tällänen (masennus, joka hänestä korjautus sillä että lakkaa olemasta surullinen).

Että joo'o, vittu miten loistava isä. En oo täydellinen, enkä ees varmaan semihyvä, mutta nyt kyllä paskuuden tekopyhyys kuuluu Kiinaan asti.

12834 - 21.9.2014 (arvosana: -15)

oh dog mitä menin tekemään.. exät on aina katkeria, mitä oikein aattelin kun halusin olla kaveri

12827 - 18.9.2014 (arvosana: -27)

Ketuttaa melkoisesti tilanne koulussa. Ryhmässäni yks tyyppi on tarrautuja, joka änkeää keskusteluun ja seuraa (konkreettisesti) kaikkia joiden mukaan vaan ehtii. Vaivaannuttava ihminen, jonka vitsit on huonoja ja puheenaihet eri maailmasta kuin muilla, eikä tajua olevansa ei-toivottua seuraa. Tulee jopa parhaiden kaverusten kuiskaten käytävän keskustelun väliin "hei mitäs..." No kuule ei sulle mitään.

Kukaan ei sitä suoraan sano, typerimmät kiusaajat on näemmä menneet muualle, mutta. Kun kukaan ei ole sen kanssa kaveriasteella, mutta se luulee olevansa aikalailla kaikkien paras kaveri. Jotenkin ällöttävä tyyppi, mutta ei voi tehdä mitään, kun ei se tajua selvimpiäkään vihjeitä.

Argh. Jättäisi rauhaan. Kaikkien kanssa on toki tultava toimeen, mutta kaikkia en halua kanssani syömään ja puhumaan elämästäni ja tarkemmista kuulumisistani.

12824 - 18.9.2014 (arvosana: -64)

Vituttaa, kun en oikein osaa lähentyä ihmisten kanssa. Jäävät vain sellasiksi pintapuolisiksi kavereiksi kun en osaa ottaa lähempää kontaktia ja kaikilla on muita, parempia ystäviä kuin minä ja oon vaan sellainen... ihminen jonka kanssa ehkä vähän jutustellaan mukavia, vaihdetaan kuulumisia. Muhun ei oteta yhteyttä ensin, ja tuntuu että sekin kontakti mitä itse otan on jotenkin epätoivottua. En tiedä mitä mun pitäisi tehdä toisin.

12823 - 17.9.2014 (arvosana: -10)

Olis ihan jees jos tuo ihminen tajuaisi lopettaa flirttailun kun ei ole oikeasti kiinnostunut. Pitää vaan yllä mun säälittäviä, turhia toiveita siitä että meistä tulisi vielä jotain, vaikka tiedän hyvin että mitään ei tule tapahtumaan. Vittu.

12809 - 11.9.2014 (arvosana: -52)

omat virheet. olen tainnut muuttua, kun en muista minkälainen ihminen olin vuosi sitten. yksi ja sama tavoite on ollut tosin koko ajan, jonka jätän mainitsematta. tämä ihminen jonka kanssa suoritin virheitä, selkeytti minulle miten asia todellisuudessa oli, ja minun täytyi omaksua hänen näkökulmaansa jotta ymmärtäisin. se onnistui, vaikka olikin vaikeaa. tein lisää virheitä ja lopulta kunnon pommin... tämän ihmisen avulla ja virheitä tekemällä olen oppinut jotain uutta. esim. punnitsemaan osallisuuteni tilanteeseen, ymmärtämään että pelkkä informaation jakaminenkin voi olla tuhoisaa.
en tunne kykeneväni nauttimaan elämästi heti, mutta uskon että tavoitteeni avulla, ja lupauksiin palaamalla pääsen vielä koskettamaan onnellisuuden tunnetta. en tiedä tuleeko minulle lisää kavereita tai ystäviä, tuleeko elämän kumppaniakaan. en näe niitä "onnenlähteinä". se on vain... klassinen, tai miksi sitä voi sanoa, no, klassinen tapa nähdä asioita.
suhteet perheeseen ovat kehnot. miksi tästä tosin pitäisi olla huolissaan, vaikka on sosiaalisesti yksin.
olen oppinut jotain ja tiedän miten käyttäytyä lopun elämän ajan, kunhan muistan opitun.

tosiaan, oma tavoitteeni taitaa olla harva lohtu. ihmisten sanomat "ystävälliset" sanat eivät oikeastaan lohduta. pitäisikö? ehken välitä heistä. en oikein ole koskaan välittänyt. eivät hekään silloin kun halusin heidän huomiotaan. vaikuttaisi normaalilta.
kenties täräys oli niin suuri että "tunteeni" rikkoutuivat jälleen kerran. minua kovasti ihmetyttää tuleeko seuraavaa kertaa, kun on maanisen innoissaan jonkun yhden ihmisen takia.

tämä psyykkinen muutos on vaatinut vähän henkistä kärsimystä. pahimmillaan henkinen kärsimykseni ilmenee rintakipuna. joskus sydämeen koskee. useimmiten kurkku, silmät ja nenä joutuvat itkun ja rään takia koville. ihmeellisintä minun syvässä, surullisessa tunnetilassani on se että unohdan periaatteet tai ajatukset jotka syntyivät sen aikana.
tämä on kuitenkin vain sitä mitä on tapahtunut tämän vuoden aikana oman kokemattomuuden ja yhden ihmisen takia.

viimeksi itkin ystäväni vieressä hyvin kevyesti, syystä jota en mainitse. mutta, ylipäätään, tunteeni ovat laimentuneet. olen ollut paljon intohimoisempikin. kenties se tulee ajan kanssa takaisin.

nyt tuntuu siltä etten tiedä mikä tekisi minut oikeastaan onnelliseksi.
ehkä joku toivottu yllätys.
pärjään.