11519 - 8.5.2013 (arvosana: -62)

vituttaa kun oon aina se joka kuuntelee muiden murheita vaikka itsellä menee kaikki päin persettä. Ja kun koitan puhua jollekkin ystävälleni murheistani saan vastaukseski "jaa'a" vaikka mulla ois kuinpaha olla niin ketään ei vittuakaaan kiinnosta ja oon kusessa yhteen ihanaan tyttöön :c...
Mutta tuntuu niin rumalle

11516 - 7.5.2013 (arvosana: -38)

No vitut ku jotkut ei osaa olla ikinä tyytyväisiä parisuhteeseensa vaikka kaikki on hyvin! Kyllä mulle vaan kelpais jos vois joskus seurustella ihanan ihmisen kanssa, mutta minkäs sille mahtaa jos ihastuksen kohteet ei koskaan tykkää susta? Ja niistä omista ykspuolisista tunteistaan ei pääse eroon sitte millään! Olkaa nyt herrajestas tyytyväisiä ihanan pumpulinpehmeään elämäänne, vaikka se poikkis tulisikin treffeille pari minuuttia myöhässä. Vittu soikoon! Tollasesta mitään kauheeta numeroa tarvii tehä! Helevetti

11509 - 6.5.2013 (arvosana: 12)

En ymmärrä miksi kaikkien mielestä itsemurha on raukkamainen teko. Meitä on muutenkin liikaa täällä joten karsitaan paskat yksilöt pois. Säälittäviä ipanoita ovat jotka sanovat että itsemurha olisi raukkamaista tms.

Hah.

11489 - 5.5.2013 (arvosana: -59)

Ääriuskovaiset. Ei hyvä luoja oikeasti. Olen kohta kolme päivää joutunut kuuntelemaan ääriuskovaisia ulisemassa synneistä, ja minua ei vain vittu kiinnosta. Mä en ole edes kristitty, eikä huvitakkaan olla, jos se on noin pahaa peppukipeyttä kaikesta.

Noi on kohta kolme päivää vinkunut mulle niinkin hienosta aiheesta kuin neitsyys, ei helvetti oikeasti. Ja auta armias kun heitin pari yhtä naurettavaa syntiä ton ei-neitsyt sinkku seuraksi niin arvatkaa onko kristityt ulisemassa mulle raamatun väärin tulkinnasta ja aiheiden kontekstista ottamisesta. Ironiaksi ne vielä inttivät jonkun miehen neitsyydettömyydestä, mistä ei raamatussa olla kai puhutta lainkaan.

Tulkaa jo vittu pois sieltä keskiajalta, sillä ei ole paskaakaan enää väliä onko mies tai nainen neitsyt vai ei.

11452 - 30.4.2013 (arvosana: -69)

Vituttaa yks kaveri joka suuttuu heti ku yritän olla yhen toisen sen luokalla olevan kanssa jonka kanssa se ei tuu toimeen. Vittu mitä se mulle kuuluu jos ne ei tuu keskenään toimeen. Tää jälkimmäisenä sanottu vois olla kaveri ton ekan kanssa, mut ku eka on niin vittumainen, et ei voi tulla toimeen toisen kanssa.
En viel lopettanu... koska sit jos en oo tän ekan kanssa nii sit se menee valittaa maikalle joka syyttää mua koulukiusaamisesta (näin kävi vuos siitten ja sain jälkkää vaik yritin selittää)
VITTU
(voi ku helpotti:)

11446 - 28.4.2013 (arvosana: -18)

Aloin ihan laskea niitä ihmisiä, joiden kanssa olen vielä jossakin tekemisissä.
Lopputulos: Kolme (3).
Mitä teen niiden kanssa?
-Juon olutta.
Ammattikorkeakoulun alettua jään täysin yksin, näistä kolmesta kukaan ei hakenut samaan paikkaan.

Pidin itseäni ennen rikkaan ystäväpiirin omaavana, mutta totuus oli erilainen. Ja se kirpaisi aika paljon. Eihän mulla ole mitään elämää netin ulkopuolella. Tai elämää yleensäkään.
Taas sellainen kutina perseessä, että tästä eteenpäin on pelkkää alamäkeä. Huhhuh, pelottelen jo itseänikin.

11444 - 28.4.2013 (arvosana: -31)

nyt vituttaa nii perkeleesti ku on vaa yks kone ja mun kaveri haluaa webata jonku randomi kaa jja mua ei vois vittuakkaa kiinnnostaa!

11433 - 25.4.2013 (arvosana: -71)

Vituttaa kun en saa ikinä jätkää. Aina oon aatellu vaan yhtä tyyppiä, ja aina saa lukea kuinka tämä herra vaihtaa tyttöystävää about kuukaudessa..

No mut ei sydänsurut mikään oikea vitutuksen aihe ollu. Oikeestaan se, että yks toinen herra, joka aina uhoaa "kuinka hän on kova jäbä, ja kuinka hän karkaa kauppaan koulusta ja joujou yolo swag ryypätään joka viikonloppu sieluttomien lissujen kanssa, joilta hän aina saa vähän pillua jos haluaa"... mitä vittua:D
Niin ja siis tämä urpo on nyt päättänyt et juu, mä olen se hänen naisensa nyt, ja että ei siinä sitten mitään. Sitten ku menen kysymään ihan kasvotusten että miten asiat on, että onks sillä sitten mitään syvällisempää, kun on kuunnellu vähän sieltä sun täältä semmosta juttua tuola koulussa.. Niin eii, herra vaan katsoo silmiin ja sanoo että "juueii, mitään se on vaa joku pila tai jotaa, en ikinä vois haluta sua".. MITÄ HELVETTIÄ OIKIASTI:DD

Ensin uhotaan että joujou oon kova ja sitte loppupeleissä ei ole edes munaa kaverilla myöntää että jotain tunteita olis mua kohtaan? Vielä kun tyyppi kyselee kokoajan että koska voin olla ja mitä teen ens viikolla, voinko tulla ryyppäämään hänen kanssaan ja ties mitä.
Oonks mä joku mulkvistimagneetti?
Tais tulla vähä epäselvänä sönkkönä tänne mut iha sama:D

11430 - 25.4.2013 (arvosana: -56)

Ei sinäänsä vituta, mutta harmittaa melkolailla se, että ammattikoulun loputtua mun ja minun kavereiden tiet erkani niin, ettemme soittele, kirjoita edes muutaman sanan viestiä, olla mitentään kontaktissa esimerkiksi facebookin kautta.
Ai joo ja niitä kavereita oli vaan kaks kappaletta. Koko mun kouluajan ei mulla ollut kuin se yks tai kaks. Ala-asteella kiusattiin joten oli yks ainut "kaveri" joka ei tosipaikan tullen puolustanut mua mitenkään. Se siitä kaveruudesta. Eihän sitä silloin nuorena ymmärrä, mutta pitäs nyt jonku verra tajuta ku toinen nakataan kovalle maalle hyvä ettei taju lähteny, että nyt pitäs tehä JOTAIN.

Vituttaa se, että toinen ehkäpä paras ystäväni muutti kauas, sai lapsen ja omakotitalon miehineen päivineen, hyvä ettei perheautoa ja kultastanoutajaa pihalle haukkumaan. Toinen asuu vielä täällä, mutta häneen törmään harvase päivä.
Kaipaan niitä aikoja, kun huoletta istuttii koulunpenkillä ja valiteltiin siitä että opettajat saarnaavat turhista. Käytiin yhdessä syömässä ja hengattiin vaa. Sit se kaikki vaan katos..

Mitä mä teen? Okei, mulla on ihana ja rakastava poikaystävä, oma pieni koti ja kissoja poikineen muttei töitä. Elämä alkas olla mallillaan jos vaan saisin töitä.
Rahamme kyllä riittää vuokraan, muihin laskuihin ja itsemme sekä kissojen ruokkimiseen mutta voisi sitä rahaa olla vähän enemmän esim. uuteen asuntoon.

Kesä tulee, toivottavasti myös hyviä uutisia töiden suhteen. Moniin paikkoihin olen jo hakenut, mutta täällä päin se on astetta haastavampaa kun kurttuset hiekkapillut istuu työpaikkojen päällä.

Jotenkin tuntuu, että kaupat jne ei ole mua varten. Tahtoisin tehdä jotain sellaista mistä pidän ja kääntää sen hyödyksi ja parhaimmassa tapauksessa rahaksi. Mutta ainoa mitä mä joten kuten osaan on kirjoittaminen. Joskus piirtäminen.

Turhauttaa, masentaa, ahdistaa. Joskus vaan lukittaudun vessaan ja itken. En tahdo huolestuttaa poikaystävääni jolla on omalta osaltaan myös huolia. Jaamme asioita, mutta en tahdo kasata niitä molempien harteille.

Ei tästä tuu mitään...

11429 - 24.4.2013 (arvosana: 3)

On tässä tullut hetki mietittyä omaa sosiaalista elämää ja hajottaa/vituttaa kun tulin siihen lopputulokseen, että mulla ei oikeastaan ole yhtään oikeaa ystävää. Näitä ns kavereita kyllä pyörii ympärillä ihan kohtuullisen verran, mutta luulempa ettei ne mua niitten kaveriksi edes kutsuis. Juttuhan siis menee näin: Jokaisessa kaveriporukassahan on se yksi josta muut jatkuvasti heittää läppää ja on muutenkin ovat yhdessä sitä vastaan. No se olen sattumoisin minä. Ollut jo ties kuinka monta vuotta... Ikuinen naurunaihe, tyyppi jonka jokaisesta eleestä ja sanasta saadaan väänettyä jotain paskaa läppää, Se ylimääräinen joka asiassa. Tuntuu, että sitä on vain olemassa jotta muut saa nauraa sulle, että kukaan ei näe sua niiden vertaisina, että olet vain kasa paskaa josta ei koskaan tule mitään. Miksen sitten yksinkertaisesti haistata pitkät näillä "Kavereille" ja vaihda porukkaa?
Kumpa voisin... Kaikki huhut, nimitykset, teot leviää kuin syöpä muiden huulilla ja kappas. Olet koko koulun naurunaihe. Noh mä tiiän, että joku täällä on jo silleen "Vitun itsesäälissä pyörivä idiootti! kuka tahansa saa kavereita jos vain yrittää!". Itse oon yrittänyt olla positiivinen. Aamulla joskus sanon itselleni, että "Nyt ryhistäydyt ja laitat niille muille vastaan!" mutta. Silloin kun sanoo vastaan niin sut jyrätään ylivoimalla. Kun sitten pimahdat täysin pahenee nauru vaan moninkertaiseksi. Kaikki se nauraminen ja ilkkuminen vetää kyllä itseluottamuksen niin nollaan kun olla ja voi. Tuntuu ettei kuulu mihinkään... ettei kukaan välitä miltä musta tuntuu... Pitäisikö sitä sitten olla yksin? Jotku ihmiset tykkäävät olla yksin, mutta kukaan ei kestä yksinäisyytta. Perkele haluaisin vain elämän, jossa sulla ois kavereita, jotka pitäis sua niiden vertaisena...