11444 - 28.4.2013 (arvosana: -31)

nyt vituttaa nii perkeleesti ku on vaa yks kone ja mun kaveri haluaa webata jonku randomi kaa jja mua ei vois vittuakkaa kiinnnostaa!

11433 - 25.4.2013 (arvosana: -71)

Vituttaa kun en saa ikinä jätkää. Aina oon aatellu vaan yhtä tyyppiä, ja aina saa lukea kuinka tämä herra vaihtaa tyttöystävää about kuukaudessa..

No mut ei sydänsurut mikään oikea vitutuksen aihe ollu. Oikeestaan se, että yks toinen herra, joka aina uhoaa "kuinka hän on kova jäbä, ja kuinka hän karkaa kauppaan koulusta ja joujou yolo swag ryypätään joka viikonloppu sieluttomien lissujen kanssa, joilta hän aina saa vähän pillua jos haluaa"... mitä vittua:D
Niin ja siis tämä urpo on nyt päättänyt et juu, mä olen se hänen naisensa nyt, ja että ei siinä sitten mitään. Sitten ku menen kysymään ihan kasvotusten että miten asiat on, että onks sillä sitten mitään syvällisempää, kun on kuunnellu vähän sieltä sun täältä semmosta juttua tuola koulussa.. Niin eii, herra vaan katsoo silmiin ja sanoo että "juueii, mitään se on vaa joku pila tai jotaa, en ikinä vois haluta sua".. MITÄ HELVETTIÄ OIKIASTI:DD

Ensin uhotaan että joujou oon kova ja sitte loppupeleissä ei ole edes munaa kaverilla myöntää että jotain tunteita olis mua kohtaan? Vielä kun tyyppi kyselee kokoajan että koska voin olla ja mitä teen ens viikolla, voinko tulla ryyppäämään hänen kanssaan ja ties mitä.
Oonks mä joku mulkvistimagneetti?
Tais tulla vähä epäselvänä sönkkönä tänne mut iha sama:D

11430 - 25.4.2013 (arvosana: -56)

Ei sinäänsä vituta, mutta harmittaa melkolailla se, että ammattikoulun loputtua mun ja minun kavereiden tiet erkani niin, ettemme soittele, kirjoita edes muutaman sanan viestiä, olla mitentään kontaktissa esimerkiksi facebookin kautta.
Ai joo ja niitä kavereita oli vaan kaks kappaletta. Koko mun kouluajan ei mulla ollut kuin se yks tai kaks. Ala-asteella kiusattiin joten oli yks ainut "kaveri" joka ei tosipaikan tullen puolustanut mua mitenkään. Se siitä kaveruudesta. Eihän sitä silloin nuorena ymmärrä, mutta pitäs nyt jonku verra tajuta ku toinen nakataan kovalle maalle hyvä ettei taju lähteny, että nyt pitäs tehä JOTAIN.

Vituttaa se, että toinen ehkäpä paras ystäväni muutti kauas, sai lapsen ja omakotitalon miehineen päivineen, hyvä ettei perheautoa ja kultastanoutajaa pihalle haukkumaan. Toinen asuu vielä täällä, mutta häneen törmään harvase päivä.
Kaipaan niitä aikoja, kun huoletta istuttii koulunpenkillä ja valiteltiin siitä että opettajat saarnaavat turhista. Käytiin yhdessä syömässä ja hengattiin vaa. Sit se kaikki vaan katos..

Mitä mä teen? Okei, mulla on ihana ja rakastava poikaystävä, oma pieni koti ja kissoja poikineen muttei töitä. Elämä alkas olla mallillaan jos vaan saisin töitä.
Rahamme kyllä riittää vuokraan, muihin laskuihin ja itsemme sekä kissojen ruokkimiseen mutta voisi sitä rahaa olla vähän enemmän esim. uuteen asuntoon.

Kesä tulee, toivottavasti myös hyviä uutisia töiden suhteen. Moniin paikkoihin olen jo hakenut, mutta täällä päin se on astetta haastavampaa kun kurttuset hiekkapillut istuu työpaikkojen päällä.

Jotenkin tuntuu, että kaupat jne ei ole mua varten. Tahtoisin tehdä jotain sellaista mistä pidän ja kääntää sen hyödyksi ja parhaimmassa tapauksessa rahaksi. Mutta ainoa mitä mä joten kuten osaan on kirjoittaminen. Joskus piirtäminen.

Turhauttaa, masentaa, ahdistaa. Joskus vaan lukittaudun vessaan ja itken. En tahdo huolestuttaa poikaystävääni jolla on omalta osaltaan myös huolia. Jaamme asioita, mutta en tahdo kasata niitä molempien harteille.

Ei tästä tuu mitään...

11429 - 24.4.2013 (arvosana: 3)

On tässä tullut hetki mietittyä omaa sosiaalista elämää ja hajottaa/vituttaa kun tulin siihen lopputulokseen, että mulla ei oikeastaan ole yhtään oikeaa ystävää. Näitä ns kavereita kyllä pyörii ympärillä ihan kohtuullisen verran, mutta luulempa ettei ne mua niitten kaveriksi edes kutsuis. Juttuhan siis menee näin: Jokaisessa kaveriporukassahan on se yksi josta muut jatkuvasti heittää läppää ja on muutenkin ovat yhdessä sitä vastaan. No se olen sattumoisin minä. Ollut jo ties kuinka monta vuotta... Ikuinen naurunaihe, tyyppi jonka jokaisesta eleestä ja sanasta saadaan väänettyä jotain paskaa läppää, Se ylimääräinen joka asiassa. Tuntuu, että sitä on vain olemassa jotta muut saa nauraa sulle, että kukaan ei näe sua niiden vertaisina, että olet vain kasa paskaa josta ei koskaan tule mitään. Miksen sitten yksinkertaisesti haistata pitkät näillä "Kavereille" ja vaihda porukkaa?
Kumpa voisin... Kaikki huhut, nimitykset, teot leviää kuin syöpä muiden huulilla ja kappas. Olet koko koulun naurunaihe. Noh mä tiiän, että joku täällä on jo silleen "Vitun itsesäälissä pyörivä idiootti! kuka tahansa saa kavereita jos vain yrittää!". Itse oon yrittänyt olla positiivinen. Aamulla joskus sanon itselleni, että "Nyt ryhistäydyt ja laitat niille muille vastaan!" mutta. Silloin kun sanoo vastaan niin sut jyrätään ylivoimalla. Kun sitten pimahdat täysin pahenee nauru vaan moninkertaiseksi. Kaikki se nauraminen ja ilkkuminen vetää kyllä itseluottamuksen niin nollaan kun olla ja voi. Tuntuu ettei kuulu mihinkään... ettei kukaan välitä miltä musta tuntuu... Pitäisikö sitä sitten olla yksin? Jotku ihmiset tykkäävät olla yksin, mutta kukaan ei kestä yksinäisyytta. Perkele haluaisin vain elämän, jossa sulla ois kavereita, jotka pitäis sua niiden vertaisena...

11427 - 24.4.2013 (arvosana: -50)

Ymmärsin juuri miten vähän ystäviä ja aikaa omaan. Käytän kaiken aikani kouluhommiin vaikka parhaani mukaan yritän kiinnittää huomiota kavereihin. Kaiken lisäksi paras kaverini jätti minut viime viikolla sanomatta mitään vaikka yritinkin parhaani mukaan soitella hänelle ja jtn yhdessä.
Plus se että lukioelämääni häiritsee hieman se että toinen kaverini on ihastunt minuun.
Voi vitun vittu.
Hän on minua kaksi vuotta vanhempi poika ja minä en nyt haluaisi homoilla hänen kanssaan vaikka pidänkin hänestä. En vain haluaisi murtaa sitä mulkeroa enkä voi puhuakaan asiasta kenellekkään ;____; kaiken lisäksi isosisoni on ihastunut häneenja tietää että kaverini ajattelee vaan mua. Sisko tekee elämästä helvettiä ja uhkaa jatkuvasti kertomalla vanhemmille ja he jos ketkä eivät sitä hyväksy. Lisäksi masennun jatkuvasti yhä syvemmälle vaikka koulutöitä ja uran suunnittelua olen ahkerasti ehtiny tehä.
Auttakaa, en jaksa enää tätä. Kavereita ei ole ja yksi ainoa on munan perässä. Voi vitun vittu.

11420 - 23.4.2013 (arvosana: -11)

Luulisi ettei aikuiskoulutuksessa olisi enää näitä LAPSELLISIA kusipäitä, jotka homottelevat ja puhuvat kakkaa seläntakana.


Siis, 35v "mies", homottelee mua, 20v miestä. Mitä ihmettä?
Luulisi nyt oikeasti että tuossa iässä olisi jo kypsä mutta ei!
Kokeilenpa olla AIKUINEN ja kertoa hänelle että voisiko lopettaa tuon homottelun ja lapsellisen käyttäytymisen... siinä käy joko niin että repii naamaansa kahta kauheammin tai sitten lopettaa kokonaan. Sinänsä ei haittaa tuo homottelu mutta saatana, 35v mies... Voiko olla latvasta noin laho?

11416 - 23.4.2013 (arvosana: -90)

vituttaa ku pitäs lukee pääsykokeisiin mut kämppis lintsaa töistä ja metelöi niin paljon etten voi keskittyä

11415 - 22.4.2013 (arvosana: -55)

Vituttaa, kun ei saa olla oma ittensä, KOSKAAN ! Olis ihana näyttää muille minkälainen oikeesti oon, mutta rn vaan voi, koko luokka hakkais mut yhdessä tuumin. En jaksa kauaa, pitää ajatella, että VAAN kaks vuotta ja sekin on liikaa... No vittu ei paljoo kinnosta ne epävarmat wannabeteinit mun luokalla, onneks oon ite vähän viisaampi ja kypsempi ja arvokkaampi, sillä ajatuksella mennään sitten vaan eteenpäin... Huomenna taas nähään vitun saatanan kusipää paskiaiset, jotka joutais alimpaan helvettiin ! Vitun lapselliset kakarat, pennut, vitun mulkunnuolijapissikset ja runkkaajat, seeya tomorrow !!

11414 - 22.4.2013 (arvosana: -30)

Vituttaa ahdistuskohtaukset, yksinäisyys, yli vuoden mittanen masennus josta en kellekkään ole ikinä kertonut, enkä tule kertomaan. Vituttaa myös luokkalaiset, jotka eivät osaa muuta kuin jättää porukasta pellolle ja huudella perään. Tänäänkin sain kuulla monta mukavaa "läski", "vitun saamaton paska", "kerjää vaa verta nenästään"- huutoa. En edes itse oikeastaan ymmärrä että mistä kaikki lähti, koska en ole mitenkään erityisen ylipainonen, tai epäystävällinen. Muhun tosin saattaa olla vaikeeta tutustua, kun ei enää oikeestaan pysty luottamaan kehenkään.

Kuitenkin, kiitos näitten ihmisten musta tuntuu että oon saamassa jonkun näkösen syömishäiriön, kun ei tässä enää pysty luottamaan itteensä missään kannassa. Koulun ruokalaan meno, ja siellä syöminen ahdistaa älyttömästi, eikä sille enää voi mitään. Tuntuu että elämä valuu hukkaan kun kattoo miten ilosia ja onnistuneita muut on omissa elämissään, kun eiväthän he ajattele muuta kun sitä omaa napaansa, niin tuskin niitä huoliakaan niin paljon on.

Ja tästä päästäänkin varmaan miljoonanteen sadanteen tuhanteen probleemaan josta joutuu kärsimään. Ite on aina ollut pakko ajatella että muilla on hyvä olla, ja että kaikki on varmasti hyvin kaikilla, ennenku voin ite rauhottua ja keskittyä itteeni. Eli toisin sanoen ei mulla edes koskaan ole aikaa ollutkaa itelleni. Vituttaa että joutuu huolehtimaan ihmisistä joista ei välitä hevonvittua.

Näihin ihmisiin lukeutuu myös kaksi juoppoa vanhempaani, joiden jokaisen sotkun joudun korjaamaan ja joiden jokaiset krapulavuodatukset joudun kuuntelemaan, ihan sama olisiko minulla ollut jotain muutakin tekemistä kuin vahtia ettei ne sytytä taloa tuleen tai toinen niistä käy päälle kun nukkuu.
Meinasin sanoa ikäni mut empä sitte taidakkaan. No heippavaan sitte

11392 - 18.4.2013 (arvosana: -48)

Vituttaa kun työntekijät vaan valittaa kaikesta eikä mikään kelpaa! Ihmisiä on työttömänä ja elää köyhyydessä ja meillä saa palkkaa helposta hommasta kahden tonnin pintaan ja itketään vaan.

Vittu.

Ja toimitusjohtaja! Helvetin helvetin helvetti, voisi joko opetella tuntemaan työntekijänsä tai sitten olla puuttumatta henkilöstöjohtamiseen.

Tässä työpaikassa se paskasin paikka on esimiehillä. Kiitos.