11427 - 24.4.2013 (arvosana: -50)

Ymmärsin juuri miten vähän ystäviä ja aikaa omaan. Käytän kaiken aikani kouluhommiin vaikka parhaani mukaan yritän kiinnittää huomiota kavereihin. Kaiken lisäksi paras kaverini jätti minut viime viikolla sanomatta mitään vaikka yritinkin parhaani mukaan soitella hänelle ja jtn yhdessä.
Plus se että lukioelämääni häiritsee hieman se että toinen kaverini on ihastunt minuun.
Voi vitun vittu.
Hän on minua kaksi vuotta vanhempi poika ja minä en nyt haluaisi homoilla hänen kanssaan vaikka pidänkin hänestä. En vain haluaisi murtaa sitä mulkeroa enkä voi puhuakaan asiasta kenellekkään ;____; kaiken lisäksi isosisoni on ihastunut häneenja tietää että kaverini ajattelee vaan mua. Sisko tekee elämästä helvettiä ja uhkaa jatkuvasti kertomalla vanhemmille ja he jos ketkä eivät sitä hyväksy. Lisäksi masennun jatkuvasti yhä syvemmälle vaikka koulutöitä ja uran suunnittelua olen ahkerasti ehtiny tehä.
Auttakaa, en jaksa enää tätä. Kavereita ei ole ja yksi ainoa on munan perässä. Voi vitun vittu.

11420 - 23.4.2013 (arvosana: -11)

Luulisi ettei aikuiskoulutuksessa olisi enää näitä LAPSELLISIA kusipäitä, jotka homottelevat ja puhuvat kakkaa seläntakana.


Siis, 35v "mies", homottelee mua, 20v miestä. Mitä ihmettä?
Luulisi nyt oikeasti että tuossa iässä olisi jo kypsä mutta ei!
Kokeilenpa olla AIKUINEN ja kertoa hänelle että voisiko lopettaa tuon homottelun ja lapsellisen käyttäytymisen... siinä käy joko niin että repii naamaansa kahta kauheammin tai sitten lopettaa kokonaan. Sinänsä ei haittaa tuo homottelu mutta saatana, 35v mies... Voiko olla latvasta noin laho?

11416 - 23.4.2013 (arvosana: -90)

vituttaa ku pitäs lukee pääsykokeisiin mut kämppis lintsaa töistä ja metelöi niin paljon etten voi keskittyä

11415 - 22.4.2013 (arvosana: -55)

Vituttaa, kun ei saa olla oma ittensä, KOSKAAN ! Olis ihana näyttää muille minkälainen oikeesti oon, mutta rn vaan voi, koko luokka hakkais mut yhdessä tuumin. En jaksa kauaa, pitää ajatella, että VAAN kaks vuotta ja sekin on liikaa... No vittu ei paljoo kinnosta ne epävarmat wannabeteinit mun luokalla, onneks oon ite vähän viisaampi ja kypsempi ja arvokkaampi, sillä ajatuksella mennään sitten vaan eteenpäin... Huomenna taas nähään vitun saatanan kusipää paskiaiset, jotka joutais alimpaan helvettiin ! Vitun lapselliset kakarat, pennut, vitun mulkunnuolijapissikset ja runkkaajat, seeya tomorrow !!

11414 - 22.4.2013 (arvosana: -30)

Vituttaa ahdistuskohtaukset, yksinäisyys, yli vuoden mittanen masennus josta en kellekkään ole ikinä kertonut, enkä tule kertomaan. Vituttaa myös luokkalaiset, jotka eivät osaa muuta kuin jättää porukasta pellolle ja huudella perään. Tänäänkin sain kuulla monta mukavaa "läski", "vitun saamaton paska", "kerjää vaa verta nenästään"- huutoa. En edes itse oikeastaan ymmärrä että mistä kaikki lähti, koska en ole mitenkään erityisen ylipainonen, tai epäystävällinen. Muhun tosin saattaa olla vaikeeta tutustua, kun ei enää oikeestaan pysty luottamaan kehenkään.

Kuitenkin, kiitos näitten ihmisten musta tuntuu että oon saamassa jonkun näkösen syömishäiriön, kun ei tässä enää pysty luottamaan itteensä missään kannassa. Koulun ruokalaan meno, ja siellä syöminen ahdistaa älyttömästi, eikä sille enää voi mitään. Tuntuu että elämä valuu hukkaan kun kattoo miten ilosia ja onnistuneita muut on omissa elämissään, kun eiväthän he ajattele muuta kun sitä omaa napaansa, niin tuskin niitä huoliakaan niin paljon on.

Ja tästä päästäänkin varmaan miljoonanteen sadanteen tuhanteen probleemaan josta joutuu kärsimään. Ite on aina ollut pakko ajatella että muilla on hyvä olla, ja että kaikki on varmasti hyvin kaikilla, ennenku voin ite rauhottua ja keskittyä itteeni. Eli toisin sanoen ei mulla edes koskaan ole aikaa ollutkaa itelleni. Vituttaa että joutuu huolehtimaan ihmisistä joista ei välitä hevonvittua.

Näihin ihmisiin lukeutuu myös kaksi juoppoa vanhempaani, joiden jokaisen sotkun joudun korjaamaan ja joiden jokaiset krapulavuodatukset joudun kuuntelemaan, ihan sama olisiko minulla ollut jotain muutakin tekemistä kuin vahtia ettei ne sytytä taloa tuleen tai toinen niistä käy päälle kun nukkuu.
Meinasin sanoa ikäni mut empä sitte taidakkaan. No heippavaan sitte

11392 - 18.4.2013 (arvosana: -48)

Vituttaa kun työntekijät vaan valittaa kaikesta eikä mikään kelpaa! Ihmisiä on työttömänä ja elää köyhyydessä ja meillä saa palkkaa helposta hommasta kahden tonnin pintaan ja itketään vaan.

Vittu.

Ja toimitusjohtaja! Helvetin helvetin helvetti, voisi joko opetella tuntemaan työntekijänsä tai sitten olla puuttumatta henkilöstöjohtamiseen.

Tässä työpaikassa se paskasin paikka on esimiehillä. Kiitos.

11386 - 16.4.2013 (arvosana: -15)

Vituttaa. Niinkuin varmaan suurimmalla osalla täällä käyvistä, minullakaan ei ole paljoa sosiaalisia kontakteja. Oikeastaan ainoat kontaktini ovat sukulaisuuden takia olemassa olevat suhteet vanhempiin ja sisaruksiin + muihn sukulaisiin. Kenenkään perheenjäseneni kanssa en tule toimeen, sillä muut elävät kivikauden maailmankuvan mukaisesti ja itse olen yrittänyt kiskoa itseni tuosta kaivosta takaisin maanpinnalle sivistykseen. Koulussa on "kavereita", mutta myönnetään, aika roikkumalla niissä joudun niiden kanssa kyllä olemaan. Esimerkkinä, jos istun käytävällä yksin, niin kukaan ei varmasti istu viereeni, vaan saan itse siirtää itseni kavereideni luokse.
Miksi näin sitten on? Eskarissa ja ala-asteella olin luokan suosituimmasta päästä, sillä olen perusluonteeltani iloinen ja puhelias, ehkä jonkun mielestä vähän "hössöttäjä", mutta kuitenkin hyvässä mielessä. Tulin kaikkien kanssa toimeen osittain myös sovittelevan luonteeni takia. Yläasteelle siirryttäessä usea hyvä kaverisuhde kariutui yksinkertaisesti laiskuuteen pitää yhteyttä, kun osa meni eri kouluun kuin minä. Yläasteen aikana sairastuin vaikeaan sairauteen, jonka takia aloin eristäytyä muista. Ihmettelen edelleen, miten kukaan ei koskaan osannut kysyä, onko mulla kaikki hyvin? Olin tuolloin todella huonossa kunnossa henkisesti ja sairauden takia myös fyysinen puoli alkoi heikentyä. Mielenterveys romahti lopullisesti, kun minusta lähti juoruja liikkeelle koulussa. Käytin muka huumeita ja viiltelin. Kaverisuhteet joista olin jaksanut pitää kiinni tuohon asti olivat olleet jo kauan epätyydyttäviä. Minua hyväksikäytettiin erilaisten töiden muodossa ja rahallisesti. Jos jollain "ystävääni" teki mieli karkkipussia, sai minut lähettää kauppaan hakemaan sellaisen. En voinut vastustella, sillä muuten olisin jäänyt aivan yksin. Jouduin myös lainaamaan rahaa ja toimimaan pankkina muille. Minulle sai huutaa ja raivota, mutta itse sain pelkästä aivastuksesta vihaisia katseita. Minua kiristettiin ja uhkailtiin. Lopulta annoin periksi ja jäin yksin.
Vieläkään en ole ymmärtänyt miten ihminen voi olla niin paha toista ihmistä kohtaan. Ystäviä ei ole eikä tarvitse tullakaan, sillä en luota enää kehenkään muuhun kuin itseeeni. Olen itseni paras ja ainoa ystävä. Olen miettinyt mikä sosiaalinen sääntö pakottaa ihmiselle vähintään sen 15 ystävää, tai muuten puhutaan epäsosiaalisesta tapauksesta. Jaa-a.

11384 - 16.4.2013 (arvosana: -48)

Olis mahtavaa pärjätä ilman sosiaalisia kontakteja.

Kaikki tää saatanan ihmissuhteiden ja sanomattomien sääntöjen kanssa pelleily ottaa jo niin päähän. Aina sitä lopulta päätyy omasta tahdostaan yksin, kun ei jaksa koko ajan taistella ja yrittää ymmärtää. Ei varmaankaan kuulosta kovin traagiselta, mutta sosiaalisten tilanteiden pelko ja lukuiset traumat (sos. tilanteista) on olleet pienimuotoinen haaste uudessa ympäristössä. Hoidon piiriin kuulun ja hoitoa oon saanut, mutta ne on olleet vaan jotain kusista keskustelupaskaa, joka ei varsinaisesti ainakaan mulla auta. Se mitä tarvisin, olis innostavia ja kestäviä sosiaalisia suhteita. Yksittäisiä hyviä hetkiä tiettyjen ihmisten kanssa on ollut, mutta sillon kun paska olo tulee, ei kukaan pahemmin jaksa kiinnostua. Ihmiset osaa olla joskus varsin väsyttäviä siinä mielessä. Aina niitä pitäis miellyttää ja aina pitäis osata viihdyttää ja pitää keskustelu mielenkiintoisena. Kyllähän se hyvinä päivinä onnistuu, mutta kun mä tarvisin itse sitä tukea lähiympäristöstä niin paljon, nyt kun kaikki asiat on murroksessa. Eikä kyse ole siitä, etteikö ne muka tietäisi. Kyllä mä olen niille kaikesta ahdistuksesta ja muusta paskasta kertonut, mutta tuntuu olevan niin kovin kiire keskittyä omiin asioihin, tai sitten porukka ei vaan ymmärrä omaa rooliansa tässä. Mä arvostaisin, jos siitä edes kerran tai pari kysyis, ja keskittyis kunnolla siihen eikä vaihtais heti aihetta. Mä haluan että ne ymmärtää, koska mä tarvitsen tukea nyt enemmän kuin koskaan. Mutta ei. Kiirettä pitää, ja ilmeisesti ne ei halua, että mä tartutan tätä mielentilaa niihin. En kyllä tiedä.

11383 - 16.4.2013 (arvosana: -35)

Koko vuosi. Kokonainen kouluvuosi melkein. Joka viikko 2 h ja samaa tiedossa vieläkesän alkuun saakka. Voi perkuleen helinät.
Vituttaa kun ei nykyään edes aikuisilla ole musiikkimakua nimeksikään kuin jotain paskaa!! Koulussani on n. 10 ihmistä jotka kuuntelevat OIKEASTI hyvää/älykästä/siedettävää musiikkia.
Mutta sillä nyt ei ole väliä mitä muut kuuntelevat. Kuunnelkoot Bieber -paskojansa ja Minajia niin paljon kuin huvittaa. Mutta SE, ETTÄ MINÄ, IHMINEN, JOKA OSAA SOITTAA JA ON PERSOONALLINEN MUSIIKIN KUUNTELIJA, JOUDUN OSALLISTUMAAN NÄIHIN PASKARUNDEIHIN JA SOITTAMAAN MUSIIKI TUNNEILLA "LAULAJIEN", NIITTEN KYRVÄNNUOLIJAPISSISTEN VALITSEMIA PASKOJA JOITA ON SOITETTU JOKA. IKINEN. LUOJA. SUOMA. VIIKKO. Miksi? KOSKA MINÄ OLEN PELKKÄ KITARISTI. EN LAULA. SIKSI EN SAA VALITA. VOI SAATANA. Aina. Joka kerta, HE valitsevat Robinin, Bieberin, Adelea tai jotakin joka on jo viime vuonna loppuun tapettu. Ja joudun siinä sitten käyttämään taitojani soittaessani paskaa Ibanez -kitaraa. Ja kun sanon koulun Ibanezin olevan paska, sitä se tosiaankin ON. Musiikin tunneilla kun opettajan mielestä, MIESOPETTAJAN, valinnat kallistuvat AINA ADELEA TAI ROBINIA KOHTI MUTTA EEEI, URIAH HEEPPIA TAI EDES HOTEL CALIFORNIAA EI VOIDA HARKITA.
Adele on kelpo artisti. Mutta SE, ETTÄ SITÄ LAULETAAN JOKA IKINEN VIIKKOA, ESITETÄÄN JOKAISESSA JUHLASSA JA LAULETAAN JOKAISESSA TV-KILPAILUSSA, ON NIIN KYRSETTÄVÄÄ ETTÄ HALUAN RAISKATA MUSIIKIN OPETTAJANI JOKA ANTOI MINULLE 9 ARVOSANAKSI VAIKKA KOKEESTA TULI 10, EN KÄ EDES MARISE BIISIVALINNOISTA JA OLEN ETEVÄ SOITTAJA. ENKÄ IKINÄ, IKINÄ, SAA VAIKUTTAA BIISIVALINTOIHIN. VAIKKA NIISTÄ ON LUOKASSA SAATANAN HELPOT NUOTITKIN OLEMASSA. VOI VITUN VITTU. KUOLE. RAISKAAN SINUT PASKALLA IBANEZILLASI. KYLLÄ VITUSSA. Pink Floydista ei tykätä, eikä tarvitsekaan, mutta edes mitään LAADUKASTA ei IKINÄ soiteta ja Bon Jovi on ainoa mikä kelpaa, sekin etevästi raiskattuna imeläksi pissistelyksi. "Ei taas mitään rokkia." NO VITTU MITÄ SITTEN? BIEBERIÄ? LIL WAYNEA? En pyydä mitään GnR:n November Rainia, PYYDÄN EDES YHDEN KERRAN HOTEL CALIFORNIAN TAI JOTAIN MIKÄ ON OLLUT MUODISSA KAHTA KUUKAUTTA PIDEMPÄÄN. VITTU TÄTÄ NOKKIMISJÄRJESTYSTÄ JOSTA PÄÄTTÄVÄT PISSIKSET. ENKÄ PÄÄSE IKINÄ BASSOON KOSKA SEKIN ON AINA VARATTU "VÄHEMMÄN OSAAJILLE". MUSIIKKIVALINNAT EIVÄT OLE MONIPUOLISIA, SAMAT TYYPIT AINA SOITTAMASSA SAMOJA SOITTIMIA KENENKÄÄN OPPIMATTA IKINÄ MITÄÄN UUTTA. no voi vitun vittu, POTKAISTAA ITSEÄNNE PERSEELLE JA SANOKAA JOS HALUATTE SOITTAA JA LAKATKAA SOITTAMASTA IPHONESTA PASKAA ELLIOTTIA. En saa edes soittaa välitunnilla pianoa, ja arvatkaapa MITÄ?! EN EDES OMISTA PIANOA. JA SILTI OLEN TODELLA KORKEALLA MUTTA EEEEHEHHEEIII! TE VAIN HALUATTE MEIKATA JA RAISKATA KUULOANI PASKALLA "MUSIIKILLANNE"! Ette viitsi edes KUUNNELLA ehdotuksiani, koska olette niin hiuslisäkkeistänne ja meikeistänne tukossa. Täynnä sitä nykyajan purkkapoppia. HALUANKO TOSIAANKIN LAHJOJENI TUHLAUTUVAN TÄSSÄ PASKARYHMÄSSÄ? Kertokaapa.
Kiitos. Olen puhunut.

11370 - 14.4.2013 (arvosana: -60)

kateus. vihaan sitä tunnetta. eräs ihminen johon oon ollut ihan hemmetin rakastunut jo pidemmän aikaan ja tuttuni joka seurustelee tämän "mielitiettyni" kanssa lähteevät pian yhessä ulkomaille reissaamaan, ja kaiken hyvän lisäksi menevät kesäkuussa yhille festareille jonne meikäkin ois enemmän kuin mielellään voinut lähteä mutta koska rahatilanne, seuran puute ja aikataulu kivasti kusasee niin taitaapa jäädä haaveeksi vain. and what's the point; se, että mitä kaikkee toi mun tuttuni saakaan kokea tuon rakastamani ihmisen kanssa. en haluais tuntea tälleesti mutta vittu minkä mahdat kun omistan jo muutenkin niin kieroutuneen mielen joka vääntelee kaikenlaista. totta kai haluun olla onnellinen tämän rakkaudenkohteeni puolesta ja oon yrittänytkin päästää siitä ns. irti, jotta ensinnäkin itelläni ois helpompaa mutta myös sillä. mut ku se vaan kun miten hienoo mustakin ois ollut kokea tämän tavattoman hienon henkilön kanssa vaikka nämä kaikki samat asiat mitkä se nyt saa kokea sen partnerinsa kanssa. onhan se hyvä että niillä on hauskaa ja niin pois päin, mut perkele. en tiiä. tyytymättömyys kait sitten vaivaa täälläkin suunnalla. lieneekö yleinen suomalainen pinttynyt piirre.. eniveis, kesäkuu tulee olemaan ehkä vaikea. ja muutenkin, oikeastaan, vaikeita nää ajat.. mut pakko jatkaa, koska uskomus mm. siihen että "kyllä niitä hienoja juttuja kai mullekin vielä osuu" on melko vahva. mut oishan se silti ollu upeaa jos ne hienot jutut ois tapahtunu vittu just sen yhen kanssa saatana mutta kun ei niin ei. aaaaaaaaarkfjddhkgldfjlfdjkkuhj kiitos hei ...