11193 - 12.3.2013 (arvosana: 10)

Näin IT-tuessa työskentelijänä toivoisin että kaikille työntekijöille jaettaisiin kyseiset ohjeet. Näiden tärkeyttä emme voi tietohallinnon puolesta korostaa riittävästi!


– Kun pyydät meitä siirtämään tietokoneesi toiseen työpisteeseen, varmista, että kone on päällystetty pehmoleluilla, muistilapuilla, kuivatuilla kukkasilla, kasoilla postikortteja ja lasten kuvilla. Meillähän ei tunnetusti ole omaa elämää ja siksi on mukavaa nähdä, että sinulla on.

– Älä koskaan kirjoita virheilmoituksia muistiin! Meillä on yliluonnollinen kyky muistaa jokainen niistä ja lukea se tietty ilmoitus tietokoneen pimenneeltä näytöltä.

– Kun mikrotukihenkilö sanoo tulevansa juuri paikalle, mene
kahvitauolle ja lukitse koneesi. Mehän muistamme kaikkien työntekijöiden käyttäjätunnukset ja salasanat kun olemme ne luoneetkin

– Kun soitat mikrotukeen, kerro meille mitä haluat saada tehtyä. Älä missään tapauksessa kerro, mikä estää sinua tekemästä sitä.

– Kun mikrotukihenkilö on syömässä, ryntää hänen luokseen valittamaan kaikki tietokonehuolesi. Me olemme olemassa vain palvellaksemme sinua, emmekä siksi tarvitse ruokarauhaa.

– Kun henk. koht. tietokoneeseesi tulee vika, tuo se meille. Älä missään nimessä laita koneeseen lappua, josta ilmenisi nimesi, osastosi, puhelinnumerosi tai vian kuvaus. Me rakastamme arvoituksia.

– Älä koskaan käytä ohjelmissa itsessään olevia ohjeita. Ne ovat vain aivottomille ja lahjattomille.

– Kun löydät mikrotukihenkilön puhumassa puhelimessa, istahda pyytämättä hänen pöytänsä laidalle ja tuijota häntä koko puhelun ajan. Tämähän auttaa lopettamaan puhelun nopeammin.

– Voit aivan vapaasti sanoa: "Minä en ymmärrä yhtään tämän tietotekniikkahömpötyksen päälle". Meistä on mukavaa, kun asiantuntemukseemme viitataan hömpötyksenä, vaikka yritämme selittää sen mahdollisimman yksinkertaisesti.

– Jos tulostimeen pitää vaihtaa värikasetti, kutsu mikrotuki paikalle. Värikasetin vaihtaminen on niin hankala ja vaativa tehtävä, että Hewlett-Packardkin suosittelee tehtävää vain diplomi-insinööreille.

– Kun tietokoneessasi on vika, pyydä meitä tulemaan paikalle kun itse olet poissa. Meistä on ihanaa keskustella tietokoneongelmastasi kollegasi kanssa. Varsinkin, kun hän ei tiedä asiasta mitään.

– Älä koskaan myönnä tehneesi mitään. "En minä mitään tehnyt. Se vain sammui." on paras puolustus.

– Kun tietokone ilmoittaa ikkunalla jonkin asian onnistumisesta, soita mikrotukeen ja kerro että koneesi on rikki ja se tarvitsee pikaista apua.

11187 - 11.3.2013 (arvosana: -48)

Välillä raivostuttaa eräs ystäväni, joka häslää ympäriinsä eikä ikinä keskity. Hänelle on vaikea puhua, kun jossain vaiheessa hän saattaa lakata kuuntelemasta. Hän tekee kaiken hutaisten, ja mikä pahinta, myös muiden kotona.

En ole mitenkään nipo siisteydestä, mutta mielestäni on todella epäkohteliasta olla tiedustelematta, miten joku asia toisen kodissa on tapana hoitaa, jos ei sitä tiedä. Ystäväni esimerkiksi heittelee roskia miten sattuu vääriin roskiksiin kysymättä, mihin roskikseen menee mikäkin. Aivan kuin hän vain arvailisi.

Hän myös jättää tavaroita poikkeuksetta luokseni. Ei haittaa sinänsä, asumme lähekkäin, eikä hän koskaan vaadi minua tuomaan niitä hänelle tai mitään. On vaan ärsyttävää, kun omien nurkissa lojuvien roinien lisäksi on vielä jonkun muun kamoja.

Ystäväni heittelee tavaroita lattialle, eikä nosta niitä. Ok, ihan sama, mutta tämä mulkero tekee niin myös minun tavaroilleni! Pelkään, että hän vielä rikkoo jotain. Arvokkaat tietokoneeni ja puhelimeni ovat hänen jäljiltään aina naarmuilla.

Kaiken lisäksi tuo urpo kerrostaloasunnostani poistuessaan unohti laittaa oven kiinni. Siis mitä vittua? Ajatella, jos minä olisin lähteny hänen kanssaan pois ja hän olisi tullut viimeiseksi ulos. Ovi olisi jäänyt auki ja kuka tahansa olisi voinut kävellä sisään. Onko se elämä niin vitun vaikeaa, ONKO?

Listaa voisi jatkaa ties miten pitkälle, mutten viitsi, koska jo näiden asioiden kirjoittaminen lisää vitutustani. Pahinta on, etten voi sanoa näistä asioista ystävälleni, koska alkaisin saman tien raivota, emmekä ole koskaan riidelleet. Joka tapauksessa kyseinen henkilö on minulle tärkeä.

11179 - 10.3.2013 (arvosana: 87)

Kun pääsin armeijasta, oli takana melko vähäsaantinen aikakausi, luonnollisesti. Kaikki muu olisi irstasta. Kaveri järkkäsi kaksiossaan (joka sai myöhemmin lisänimen Panoluukku) karkelot. Meitä oli parikymmentä nuorta ihmistä kauniina kesäpäivänä grillaamassa pihalla, soittamassa kitaraa ja ryybiskhelemässä. Jossain vaiheessa menimme sisälle ja yksi tytöistä ehdotti ryhmäpeliksi pullonpyöritystä -> totuutta & tehtävää. Ei huono idea.

Noh, väkeä oli paikalla tässä vaiheessa seitsemän. Kolme naista ja neljä miestä. Näistä naisista yksi oli aivan järkyttävän kuuma tyhjäpää, toinen oli aivan hullun kuuma rokkimimmi, ja kolmas oli "ainoastaan hyvännäköinen" neitokainen, jonka pärstä on nykyään lehdissä säännöllisesti. Jossakin vaiheessa pyöräytys osui kohdalleni ja yksi neideistä antoi tehtäväksi vetäistä kielarin toisen miehen kanssa. Katsoimme kaverin kanssa toisiamme ja sanoimme yhteen ääneen: "Ok, jos te otatte paidat pois." Meni kolme sekuntia ja neidit olivat yläosattomissa tissit paljaana. Tämä ei siis vielä ollut flaksivaihe.

Pullonpyörityksen myötä alkoivat vaatteet vähentyä. Jossakin vaiheessa ilmoille heitettiin kuningasidea: ORGIAT! Kaikkien mielestä kyseessä oli toteuttamiskelpoinen ajatus. Yksi perääntyi. Nuoriherra sanoi, ettei voinut osallistua, koska seurustelee, vaikkakin oli eron partaalla neitinsä kanssa. Hirvittävät omantunnontuskat. Noh, tämä mies meni toiseen huoneeseen masentumaan ja soittamaan tytsylleen, me muut menimme toiseen huoneeseen.

Viinaa oli imetty kiitettävät määrät, joten kenelläkään ei seissyt. Luonnollisesti. Tytöt nuolivat toistensa pannuja, tissejä ja yrittivät nälkäisellä toisensa lipomisella paikata saamattomuuttamme, mutta ei. Intensiivisestä tatin hakkaamisesta huolimatta homma ei vain toiminut. Aikaa oli mennyt tässä vaiheessa arviolta tunti. Naureskelimme tätä miesten kesken ja heittelimme yläfemmoja samaan aikaan, kun kolme kaunista neitiä yrittivät elvyttää matojamme huulihölkällä, turhaan.

Nauru loppui lyhyeen. Ovensuuhun ilmestyi alasti tämä neljäs sälli teräsmiesasennossa hirvittävällä kangella varustettuna. Mies huusi: "Nyt lähtee, SAATANA!" ja hyökkäsi naisten kimppuun ja puolessa tunnissa louhi alivoimalla jokaisen heistä tyytyväiseksi. Me kolme sotasankaria menimme nurkkasohvalle istumaan, sytytimme tupakat, kaadoimme viskit ja seurasimme suoritusta itku kurkussa ja veltto nivusissa.

Teräsmies oli ollut hiljaista miestä mennessään toiseen huoneeseen siksi, että aikoi soittaa eroanomuksen neidilleen.

V.I.T.T.U!!

11177 - 9.3.2013 (arvosana: -32)

Voivittusaatanaaaaaaaaaa. Muutin isosta kaupungista säälittävän pieneen sisäsiittolaan "opiskelemaan" ultimate paskaa, joka ei kiinnosta vittuakaan. Ihastuin täällä naapuriini ja koska asun asuntolassa, kuulen seinän läpi kun ihastukseni hommailee muijansa kanssa. VITTUVITTUVITTU.

11174 - 9.3.2013 (arvosana: -35)

Koulussa ärsyttää kun ne pissikset vain nalkuttaa viikkorahoista tai lohkeilluista kynsistä D: Tekisi mieli karjua: ENTÄS SITTE VAIKKETTE SAAKKAAN VIIKKORAHAA, EN OLE SAANUT KOSKAAN ENKÄ OLE HYPPÄÄMÄSSÄ SEN TAKIA SILLALTA KUIN SINÄ ÄSKEN SANOIT!!
Pitäisi nyt niillä järki olla... -____-

11173 - 8.3.2013 (arvosana: -39)

Vituttaa että tyttö josta pidän ei huomaa minua.

11172 - 8.3.2013 (arvosana: -3)

Typerä palkanlaskija kusi mun palkan........... Damn It!!! YOU ONLY HADE ONE JOB TO DO!!!

11170 - 7.3.2013 (arvosana: -64)

Eikö tuota keharia voi viiä jonnekki. Alkaa jo pikkasen ottaa hermoo, varastaa eka meijän kissan, ja sitte alkaa, et meidän pitäisi tappaa se kissa, jossei me haluta et se menee sinne. Tuollainen kehari ei varmaan saisi edes asua yksin, hoitolaitokseen suoraan, ja luulee vielä itseään niin kauniiksi, ja laihaksi, vaikka on saatana sammakko-silmäinen mursu, joka painaa 10000000 kg. Hullu ämmä.. Siihen on kaikki kyllästyny, muttei sitäkää voi sinne laitokseen laittaa, vittu, ja isäkin sillä niin hullu, et on kuristanu melkeen yhen pojan, ja se vanha kääkkä voi tulla saatana haulikon kanssa ovelle.. Hulluja ja juoppoja koko suku prkle.. Juoruilee koko kylän asioita, ja vahtaa toisiaan, mutta hänestähän ei saa sanoa mitään. Vittu, oon meinannu jo vittu sille mennä huutaa, mut joku on aina ehtiny tulla etteen.. vittu, luulin et keharit ois kivoja, muttei tuo läskipää saatana oo.. Jonku vittu 10-vuotiaan tasolla.. Vittu singolla tussauttais, nii eijjois haittaa, päin vastoin palvelus yhdyskunnalle. Vittu, vahtaa meitä varmaan nyttekki, vittu jos eijjois lakeja, nii sauna taaksen, ja vittu nappi ottaan.. Sairas ämmä, en voi muuta sanoa.. Hakkis elämän, ja menis hoitoon, noh onhan sitä koitettu laittaa vammaisten työkeskukseen, mutta tokaisi: Minä en ole kehitysvammainen,, AIJJAA, vittu, sut servaa saatana 100-0, ja vittu kaikki pitää ilmoittaa FB:s, esim. Arkaa paikkaa kutistaa; vooi näitä naistenvaivoja; oksensin; kävin paskalla, tuli kyllä niin pitkä paska, oli varmaan metrin pitkä.. STNAA..
Vittu kaikilla kiinnostaa sun hiivasienet, oksennukset, syömiset, yms. Saatana, ottais silta ees tietokonneen ja puhelimen pois, ja lukitsis tonne.. Ei ois haittaa.. Moni on tuon keharin takia täällä ihan onnettomia: Masennusta, mielisairautta, agressiivisuutta, muttei eihän sitä saa hengiltä. Tapan sen vaikka itse.. Ja nyt en puhu itseni, vaan koko KYLÄN puolesta. Mutta eihän siitä kukkaa muu kehtaa sanoa, paitsi MINÄ. Ja kaikki sannoo: Pitäähän sitä ymmärtää, kun se ei käy täysillä, ja vittu, se on vasta joku 40-vuotta. Sehän eo kuole vasta kuin 30-40 vuoden päästä, siihen asti, varmaan kaikki on muuttanut täältä evakkoon, ja niin kyllä minäkin. Jääkööt tänne polkupyöränsä, ja skootterinsa kanssa.. Ei tuu ikävä :-D

11167 - 6.3.2013 (arvosana: -16)

Suuri vitutus. Taustaa: ollaan tunnettu tän tytön kanssa jo noin 3½ vuotta. Aina ollaan tultu tosi hyvin juttuun ja pystyn kertoo sille asioita mitä en ehkä pystyisi kertomaan monille muille ollenkaan. Tavattiin siis aikoinaan yhteisen harrastuksen kautta. Aluksi meillä oli sellaista perus \"miten menee\" keskustelua, mutta aika nopeasti se sit syveni ja meistä tuli ystäviä. Tässä kolmen vuoden aikana ollaan tavattu joka viikko vähintään kerran treeneissä ja ollaan jo vuoden ajan tavattu toisiamme vapaa-ajallakin, esim käyty kahvilla tai muuten vaan vietetty aikaa kauppakeskuksissa. No miksi mua sitten vituttaa? Ehkä puoli vuotta sitten tän tytön kaveri oli ottanu sen puhelimen ja lähettäny mulle sen nimissä viestejä. Viestien sisältö oli tyyliin \"sulla on söpöt silmät\" ja \"sulla on kivoja vaatteita\" (en siis tunne tätä tytön kaveria). Jonkin aikaa sain luvan ottaa vastaan näitä kohteliaisuuksia. Sitten tää kaveri kysy multa että mitä mieltä oon tästä mun tyttökaverista. Vastasin että kaverimielessä pidän siitä tosi paljon, mutta sillon ajattelin että ei meistä voisi tulla mitään syvempää.
Nyt sitten puolen vuoden päästä tuosta tapahtumasta elämäni on muuttunut muunmuassa siinä suhteessa, että olen saanut lisää itseluottamusta, jonka puutteessa olen lähes aina elänyt. Olen huomannut, että mulla ja tällä tytöllä voisi olla mahdollisuuksia syventää meidän kaverisuhdetta. Olen tällä hetkellä aivan ihastumassa tähän tyttöön. Viimeksi kun nähtiin koin ekaa kertaa elämässä sellasen keventävän tuulenvireen kun se tyttö katso mua silmiin. Olin ihan sulaa siinä vaiheessa ja aloin takeltelemaan sanoissani ja varmaan vaikutin vähän känniseltä kun tuijotin sitä vaan silmiin semmonen ihme virne naamallani. Mutta mutta. Ton puolen vuoden takaisen tekstiviestin takia tää tyttö luulee edelleen että mua ei kiinnosta mikään syvempi juttu, kun ollaan niin friendzonella. Valitettavaa on myös se, että tää tyttö ei vaan joko ymmärrä tai tajua mun vihjailuja, esim. halusin välttämättä avata sille kaikki ovet, makosin sen kahvin ja halusin koko ajan vaan puhuu sellasista aiheista kuten rakkaus yms (eli siis oikeasti tein todella näyttävästi sellväksi sen, että olsiin kiinnostunut siitä). Toivottavasti saan tän tytön pian tajuamaan että pidän siitä, koska en halua enää nukkua yksin :3

11166 - 5.3.2013 (arvosana: -49)

Mä en ole hirveen sosiaalinen jätkä. Mulla on vaan yks kaveri ja se riittäis mulle ihan hyvin. Mutta kun tällä kaverilla on itellä oma elämä musta erillään ja mulla ei. No ei siinä muuten mitään. Tarvinkin omaa aikaa myös kaverin kanssa vietettävän ajan lisäksi. Mutta kun joskus tuntuu, että tän seikan takia meidän ystävyyssuhteesta puuttuu sellanen molemminpuolinen kunnioitus. Voin olla vainoharhanenkin, mutta kyllä vähän tulee sellanen alemmuudentunto välillä, kun esimerkiks itellä ei ikinä oo mitään kuulumisia kerrottavana ja toisella on.