10689 - 30.12.2012 (arvosana: -29)

Ihmiset jotka tulee surkuttelemaan kun mulla on arpi naamassa. Ei helvetti en mä sitä näe eikä se ole varmaan edes senttiä pitkä joten minua se ei paskaakaan liikuta.

Kaikista naurettavin oli kun jätkä jolla oli sellanen melki koko posken halki menevä viillon näkönen arpi (tervehtynyt todella hyvin ja näytti sievälle) tuli toteemaan "on se harmi kun sullon toi arpi, se varmaan tuntuu hirveelle"...

Vitut, ei ihmiset edes huomaa sitä ellen mä oo ruskettunu ja Suomessa asuessa tää ei ole yleensä ongelma.

10685 - 30.12.2012 (arvosana: -59)

Yksi "kaveri" yrittää tyrkyttää itsensä meille kylään ja sekös vituttaa. En halua sitä "kaveria" tänne koska tiedän että hän on kauhea paskanjauhaja, 100% alkaisi levittää jotain ihmejuoruja mun kodista ja perheestä. Muuten ihan kiva kaveri mutta tunnen sen kyllä sen verran hyvin.. Muutenkin se nauraa ja pilkkaa kehityisvammaisia ja kaikkia. Sillä on varmaan aivan helvetin huono itsetunto. Mutta on oikeasti helvetin älykäs kaveri, nopsat hoksottimet. Mutta vituttaa sen huono itsetunto ja paskanjauhaminen.

10681 - 30.12.2012 (arvosana: -29)

Vituttaa nyt oikeesti.
Mua alkaa huolestuttaa mun tyttöystävä, se vaan laihtuu ja laihtuu!
Se on tarpeeks laiha, ehkä laihin ketä tunnen. :(
Mua pelottaa et siitä tulee joku anorektikko :(
Tai sit oon vaan ylihuolehtiva poitsu x(

10679 - 29.12.2012 (arvosana: -46)

on kumma kun ihmiset ei osaa päättää ollako vai ei vituttaa..

10676 - 29.12.2012 (arvosana: -13)

On se saatana, kun pitää bilepaikkaa varattuna yhelle porukalle joka venkuilee että tullako vai eikö tulla eikä osaa sanoa juuta eikä jaata. Sittenkun mukavasti varmistuu että eivät vittu tule niin saatana yrittää järjestää joku muu uuden vuoden porukka. Niin eikö vaan vittu tuu jotain decline-viestejä vastauksina kun tähän mennessä useampi tietää mitä tekee ko. päivänä. Haist vit saatana!

10665 - 28.12.2012 (arvosana: -63)

Mulla on hyvä äiti, ymmärtävä, hyväksyvä ja avaramielinen, mutta ihmiset jotka yrittää kans tukea mua pitää mun äitiä "vanhannaikaisena transfobikkona" ehkä mun äite on vanhannaikainen muttei se oli transfobikko.

Miten mä selitän niille että viakka mä oisin syntyny oikeanlaiseen kroppaan niin mulla olis silti pitkät hiukset ja punasia paitoja? Hemmetti ne värit on siksi että puolisokea äitini edes erottaa mut seinästä ja sen mielestä hiukset pitää olla pitkät jokaisella lapsella, piste ja sukupuoli ei vaikuta siihen mitenkään.

Mulla menee äidin kanssa itseasiassa todella hyvin, parempaa äitiä ei voisi toivoakkaan ajatellen että äitini on lähes 50-vuotias rouvashenkilö joka on uskovainen. Isä vaan on mulkku.

Isä ei koskaan osoittanu tunteita ennenko mä täytin 13-vuotta ja sittenkin se alotti täydellä vittuilulla. Isän mielestä mun käynnit seksuaaliterapeutilla ja psykologilla oli huomiohuorausta. Isä kans vitsailee jatkuvasti mun sukupuolesta, mikä taas kyrpii vielä enemmän.

Sekni on jo äidin kanssa päätetty että sille mä en tule kaapista ennenko mä oon päässy täältä helvetin kauas, KOSKA sen reaktio tulee olemaan niin paskasadetusta ettei mitään rajaa.

Sitten vielä nää ihmiset joille mä joudun selittään miksen mä käy hakees hormonihoitoja vielä kuulee siitä että mä aattelin eka hankkia mukuloita niin ne on silleen "eli sust ei olis paha olla äiti?" ei, en pidä siitä että valitsette naispuolisen sukupuoli nimikkeen mutta isä musta olis kiva olla, mutta kun mulla on niin paska isäkuva. Pähkinänkuoressa: haluan olla vanhempi ja se nyt ei toimi jos hankkii hormonihoidot.

Mä oon muutenkin niin kyrsiintynyt ihmisiin jotka selittää että se on vaan sitten vaihe jos mä en hanki hormoneja heti kun voin. Ei, mulla vaan ei ole kiirettä korjata sukupuoltani koska voin yhtä hyvin kusettaa ihmisiä fyysisestä sukupuolestani koska en mä aijo alkaa seurustella saati sitten olla ilman vaatteita jonkun läheisyydessä.

Ja se kun ihmisille sitten selittää miten mä tiedän naiskehon toiminnasta niin ne alkaa heti "ELI SÄ OOT SIIS ÄMMÄ?!" vittu mä kutsun jokasta ihmistä nartuksi joka mua kutsuu naiseksi, ja en välitä oletko mies vai nainen, olet joka tapauksessa narttu ja mulkku jos kutsut minua naiseksi :)

10658 - 26.12.2012 (arvosana: -46)

Jonkun aikaa miettinyt mitä sanoisin yhdelle nuorelle naiselle johon olen ihastunut. Yhtenä päivänä odotin hänen tulevan paikkaan X mutta ei tullutkaan. Tai niin luulin.
Lähdin sitten tupakalle ja yhtäkkiä hän seisoo edessäni.
"Otatko teetä?" oli ainoa mitä sain sanottua... Vittu kun vituttaa. Ja naurattaa, tämähän on kuin Karri Koiran Pyöräilykypärä-biisi. Vittu.

Ja se on muuten säikähtänyt jänis mikä sanoo miau. Vituttaa.

10657 - 26.12.2012 (arvosana: -21)

Vituttaa niin suunnattomasti jotku vitun yksityiset parkkifirmat jotka jostain vitun syystä tulee kaikkia meidän pihan autoja ilman mitään vitun järkevää syytä sakottamaan. Ei vittu edes jouluvieraat saa pyhäpäivänä pitää autoa pihassa kun joku vitun kyylä tulee useasti päivässä tarkistamaan pihan.
Eikä ole väliä vaikka vittu auto ei haittaisi ketään siinä paikassa missä se on. Vittu ehei, kaikille vaan sakot jotka eivät ole siististi rivissä jossain vitun tolppien vieressä. Ja piha on aivan saatanan iso, mahtuisi varmaa 30 autoa aivan helposti ja silti päästäisiin ajamaan. VITTU!

10655 - 26.12.2012 (arvosana: -3)

vittujen kevät. oon saanu rampata kuukausia suljetuilla osastoilla ja lastenkodeissa ja vaikka missä. ja kaikille mun läheisille on selitetty mun tilani ja kuinka herkkä mä olen. mut kuitenkaan ihmiset ei vaan yksinkertasesti tajua vaan pistää kaikki vaaratilanteeseen. saatana.

koira sanoo miau

10652 - 25.12.2012 (arvosana: -33)

synnyin mieleltäni pojaksi. olen aina ollut jo pienestä pitäen vähän poikamainen, mutta ala-asteen neljännellä tajusin että halusin pukeutua niin kuin mun ikäiseni pojat, vietin paljon enemmän aikaa luokkani poikien kuin tyttöjen kanssa. lisäksi kun muilla oli poikaystävät, mä aloinkin kiinnostua tytöistä niin kuin kuka tahansa tavallinen poika. viidennen luokan syksystä lähtien mua kiusattiin siitä tosi paljon. yläasteella koko helvetti muuttui ihan sietämättömäksi, kun jatkuvasti piti puhua musta paskaa ja vittuilla asiasta. luojan kiitos mulla oli vapautus liikunnasta reuman takia.

no, seiskaluokan puolivälissä mä muutin onneksi pois toiseen kaupunkiin. siellä meidän mutsi kävi keskustelemassa sen rehtorin kanssa siellä, että mua ei saisi kutsua mun omalla nimelläni vaan lempinimellä. mulla tietysti oli sellainen, mun kaverit on jo pitkään kutsunut mua mikoksi oikean nimeni sijaan. ei tietenkään sitä ne opettajat muistanu aluksi, joten välillä mua katottiin vähän pitkään mutta kukaan ei haukkunut mua. päinvastoin, mulla oli tosi paljon kavereita. niihin aikoihin sain myös ekan tyttöystäväni, joka ei todellakaan tiennyt mun salaisuutta. mä rakastin sitä ihmistä niin vitusti,
se oli hauska, sulonen ... täydellinen.

loppujen lopuksi tää tyttöystävä sai sen selville. se huusi mulle ihan saatanasti ja sanoi että mä olen sairas ja se ei olis voinu uskoa musta sellasta. eniten siinä sattui ehkä se, ettei se voinut hyväksyä mua. niinpä se varmisti että mun elämä olis täyttä helvettiä peruskoulun loppuun asti. taas mä olin samassa pisteessä,
tosin nyt kukaan ei haukkunut mua, vaan sain pärjätä yksin.

nyt mä olen ysillä, tiedän mihin lukioon haen, mitä haluan tehdä sen jälkeen ja tätä rataa. kuinka ollakaan, tää mun entinen tyttöystävä tuli mua vastaan tossa tänään (kännissä) kun olin menossa kauppaan. se kuulemma haluaa mut takasin elämäänsä ja kun oon sille niin vitun tärkeä. sitte mä kyllä suutuin niin paljon etten ole varmaan ikinä suuttunu silleen. sanoin aika paljon vittumaisia asioita, että nyt melkein ehkä kaduttaa. mä tiedän ettei olis kai pitäny, mutta mua vitutti niin paljon ... kaiken sen paskan ja yksinäisyyden jälkeen mitä se oli mulle aiheuttanut? huora sai mitä ansaitsi. mä en tiedä kuinka yhden ihmisen näkeminen voi vituttaa näin paljon. kiitos ja anteeks.