10295 - 7.11.2012 (arvosana: -39)

Vituttaa kun toi toinen emoilee ja sekoilee koko ajan, en yhtään tiedä missä mennään ja onko yhteistä tulevaisuutta. Joka asiasta tekee ison draaman !

10284 - 6.11.2012 (arvosana: -74)

Oon nyt ysillä, tarkotus olis jatkaa tästä opiskelemaan 400km päähän kotoa, nettikaverin luo. Tiiän, tää kuulostaa nyt aivan saatanan järjettömältä, mut hommahan meni sillee, et se kaveri heitti läpällä, et joo, nyt sä tuut kuule tänne mun kans opiskelemaan vaatetusalaa. No alettiin siin sit tarkemmin miettiä, et miksei? Mä tykkään ompelemisesta, keskiarvo riittää kevyesti kouluun pääsemisee jne. Nyt katoin sen koulun nettisivuja joku aika sitte, siel olis mahollisuus opiskella kans merkonomiks tai kondiittoriks, eli sieltä löytyis kaikkia aloja joita haluisin ehkä opiskella. Ei tarvii ku päättää, mitä lähen opiskelee.

Idea on nyt sit kehittyny sen verran pitkälle, et oon kattonu kaikki asumistuet ja tiiän, mistä saisin asunnon. Vanhemmat on luvannu maksaa loput kustannukset, mihin asumnistuki ei riitä. Opo oli toki vähä ihmeissää, ku ilmotin haluavani sinne opiskeleen, vaikka kaikkkia niitä sais opiskeltua melkeen naapurikaupungissaki. En mä itekkään tiedä, miks mä sinne haluan.. lähtee nyt yhen kaverin perässä, jättää kaikki tuttu ja turvallinen taa. Se vaan tuntuu niin oikeelta, ettei mitää rajaa.

Vitutus onki sit siinä, että kaverit ja tutut ei tunnu uskovan, että pystyisin siihe. Siis muuttamaa niin kauas kotoo ja elättään itteni siel kunniallisesti.. Ärsyttävää! Yksi toitottaa kokoajan, et kuinka sielt on nii vaikee päästä kotii jos mulle tapahtuu jotai ja kuinka mulla voi mennä kaverisuhteet poikki ja jäisin yksin.. Asuuhan siel jumalauta muitaki ihmisiä, kuinka se ny yhtäkkiä olis mulle nii vaarallinen paikka ja se tietää itekki, et mun kans on melkee mahdotonta saada riitaa aikaa.. Ja ei kai se ny saatana pidä mua nii urpona, ettenkö sais muita kavereita sieltä.. Ja kuinka vaikee on sit päästä kotia. Vittu tarvii muuta ku mennä juna-asemalle ja hypätä seuraavaa junaa joka lähtee oikeeseen suuntaan. Ja mä en kuole siihen, vaikken kavereita saiskaa. Mä viihdyn muutenki hyvin yksinäni, pystyn kevyesti olla viikonki ihan omissa oloissani, piirtämässä, kirjottamassa, istumassa tietokoneella jne. Kyllä mä aina itelleni oon tekemistä keksiny. Ja jos olo tulee liian yksinäiseks nii osaan kyllä tutustuu ihmisiin. Ja voin aina olla yhteydessä täälä asuviin kavereihin.

Se mun kaveri kerto tänää, et se oli väitelly vaikka kuinka kauan siskonsa kans siitä, oonko mä lähössä vaan sen nettikaverin takia. Sisko väittää, et oon menossa sinne vaan, koska tää nettikaveri asuu siellä ja se kaveri on yrittäny selittää, et en oo muuttamas sinne sen takia. Saatana, ekaks puolestelee mun motiiveja lähtee nii kauas opiskelee ja sit tulee ite syysää mulle jotai paskaa siitä, kuinka mä en muka pärjää siel. Haista vaan vittu. Tosiasiassahan se menee niin, et oon tietty lähössä sinne sen takia, et se nettikaveri asuu siel, mutta kyllä mä oon menossa opiskelemaan sinne ihan sitä mitä ite haluan, en oo muuttamassa tulevaisuudensuunnitelmiani sen takia, että pääsen sen nettikaverin luo..

Vanhemmilta mä kai oon saanu jo luvan lähtee.. Kumpikaa ei oo ollu hetkeekää vastaa ja luvannu maksaa mulle ja oon menossa täsmäpäivänä tutustumaan sinne siihen kouluun, joten täs ei enää pitäs olla mitää ongelmaa. Vituttaa vaan, ku jotkut ei tajua, että se on nyt sit adios ja sitä rataa. Kyllä te vielä saatte nähä, etten mä oo niin kädetön ku te luulette.

(Ihan näin tarkennuksena:Tää 'nettikaveri' ei oo mikää yhtäkkinen tuttavuus, jonka kans saatiin päähänpisto ja oon menossa ihan randomisti sinne sen perää. Ollaan tunnettu yli kolme vuotta, se on käyny täälä ja mä oon ollu siellä. Puhutaan lähes päivittäin jne. Joten siitä on turha tulla valittaan, ettäkö nettituttavuudet ei oo luotettavia)

Kiitos.

10283 - 5.11.2012 (arvosana: -63)

Kun on niin ylipaska luokka. Ja miksi jotkut ihmiset haluavat kieltää abortin? Saatana että osaavatkin olla tyhmiä.

10281 - 5.11.2012 (arvosana: -75)

anelin ex-poikaystävää takas monta kuukautta. se vaan valitti eteenpäin menemisestä jne. no, nyt sitten uskalsin itsekkin jatkaa elämää ja rakastuin uudelleen. aloin seurustella vähän aikaa sitten ja kappas, tänään, TÄNÄÄN, exä tulee sanomaan että mitäs jos katottaiskin uudelleen sitä meidän juttuu.

voi nyt saatana.

10279 - 4.11.2012 (arvosana: -102)

Vituttaa se kun filippiiniläiset muijat on niin helvetin uskovaisia suurinosa... Yksi esimerkiksi ei kuuntele mitään muuta kuin kristillistä musiikkia. EI HELKUTARALLAA.

10277 - 4.11.2012 (arvosana: -72)

Vituttaa kun eräs ihminen on niin helvetin lapsellinen, että tulee Facebookin kautta puoli vuotta sen jälkeen, kun ei olla oltu enää samassa koulussa ilmottamaan ihan että btw, oot nolo. No enpähän ole ainut...

10275 - 4.11.2012 (arvosana: -12)

vituttaa nuo säälittävät rasistit

10273 - 4.11.2012 (arvosana: -52)

Junassa. Kiva ihana upea VR lykkäsi mut perhevaunuun... Pari minsaa sitte oli joukkotappelu ja puolet kersoista parkui -> päänsärky
Melu on hirvee ja haju on vielä pahempi, yks kaato mehut ja toisella on vetelät housuissa.

10271 - 4.11.2012 (arvosana: -56)

Mulla on ongelmia poikien kanssa. Oon seiskalla. Tanssinu hitaita oikeesti kolme kertaa elämässäni xD Ihastunu. Probleema onkin se, että me ollaan vihattu toisiamme viimeset neljä vuotta. Ja se on tosi suosittu. Pyörii koko ajan sellasten myös-suosittujen seurassa, ja paljon nättejä tyttöjä ja se flirttaa kaikkien kanssa. Mä istun sen vieressä parilla tunnilla. Mä en mee lukkoon tai mitään, mutta vituttaa siinä koko ajan, kun tietää ettei meistä ikinä voi tulla mitään. Iltasin mä uneksin siitä ja kirjottelen sille runoja. <3 Vaan mun yks rakas kaveri saa lukee ne, se ymmärtää, se on ittekki ihastunu, mutta sillä menee hyvin, niillä on koko ajan jotain silmäpeliä, ja se kertoo tosi ihania juttuja. Mutta joo, en tiiä auttoko tää ees hirveesti, kirjotinpahan vaan

10270 - 4.11.2012 (arvosana: -15)

Vituttaa kun ei voi tulla muiden kanssa kunnolla toimeen kun tulee vaan itelle paska olo siitä miten ne mua kohtelee. Siis joo, ei ne tee mitään ylipaskaa mutta se että niillon ongelma kohdella mua vaan jätkänä (olen trans joten joka vitun kerta kun joku puhuu musta jotain naisaiheista tuntuu pahemmalta kuin nartuttelu ja huorittelu naamalle potkun ja syljen kera) ja sitten jos jotenkin onnistun luottamaan ihmiseen tarpeeksi että kerron heille asiasta niin paskamyrsky alkaa.

Jumalauta mua on lukittu kaiken maailman pikkukoppeihin koulussa "leidejen" (lue "narttujen") puolesta ties kuinka monesti eikä he löydä siitä mitään väärää. Vittu koko koulusta tasan kolme ihmistä kohtelee mua mukavasti, he ei puhu sukupuolesta paskaakaan ja sillä hyvä. Kaks niistä on jätkiä jotka olen tuntenu niin kauan kuin muistan ja yks on mukava ymmärtävä likka johon mulla alkaa tulla semmonen "haluun halata sua kunnes et saa happea" veto.

Olkaa hyvä, siinä teille turhaa vitutuspaskaa luettavaksi.