9703 - 8.9.2012 (arvosana: -20)

Miksi, miksi, miksi? Miksi aina silloin, kun en osaa ajatella, niin joku sukulaisista kysäisee siinä mukaviattomasti:
"Jaahas Anna-Kaisa-Lemmikki-Ilona, joko sulla on poikaystävä?"

Mitäs ihmettä tuohon vastaamaan?
"Ömh, eipä ole ei..."

Sitten tämä herttainen sukulainen kuikuilee siinä vieressä ovela katse silmissään ja on, että:
"Niinpä niin... Niinpä niin..."

Tekisi vaan niin mieli huutaa, että eihän tällä naamalla saa edes kalaa! Hautaudun koneeni uumeniin, eikä sekään jaksa minua kohta. Mihin olen kadottanut sosiaaliset kykyni?
Kun on hiemankin joku fiksun oloinen vierellä en osaa enää puhua suomea ollenkaan. En omista minkäänlaista huumorintajua enkä osaa nauraa oikeissa tilanteissa.

Ja sitten, kun hän on kadonnut, olen oma itseni. Heitän hurttia huumoria, nauran ja puhelen asiosta.

Mutten vain osaa puhua, kun pitäisi. Muuten tulisi kyllä monta asiaa mieleen, mutta kun pitäisi oikeasti puhua jostain, niin ei mitään. Niin rasittavaa ja tyhmää.

Olen säälittävä :/